Haastan koko Suomen välittämään!!!!

"Tuumasta toimeen",sanoi piika kun kissalla

pöytää pyyhki!

Loputtomana puheenaiheena tuntuu olevan vanhusten yksinäisyys ja oman onnensa nojaan jättäminen.

Eikä ollenkaan suotta!

On äärimmäisen tyhmää ja välinpitämätöntä toimintaa meiltä jokaiselta jos emme puutu jo aivan yksilö tasolla tuohon ongelmaan.

Päättäjät päättävät mottipäisiä,unohtavat että ovat itsekin joskus vanhoja ja toisten armon varassa.Rahaa ei koskaan ole vanhuksiin laitettavaksi ja samaa virttä resurssien puutteesta veisataan vuodesta toiseen.Ja nyt on virren tahti vain kiihtynyt.

Kotihoitoon joutuvat juuri ja juuri kotona yksin pärjäävät ja yksinäisyys lisääntyy.

Minä en aio jäädä pelkäksi lehtiin kirjoittelijaksi,olemaan sanoissani suurempi,kuin teoissani,vaan heitänkin nyt samalla hyvinkin vakavasti otettavia ehdotuksia,joihin rahat kyllä riittävät.Rahkeet ovatkin jokaisen henkilökohtainen mietinnän paikka.

Haastan koko Suomen pitämään yhteyttä edes yhteen yksinäiseen vanhukseen.Hän voi olla sukulainen,naapuri tai kummin kaiman veli/sisko.Puhelinsoitto silloin tällöin,mutta kuitenkin säännöllisesti,piristää enemmän kuin arvaamme.

Yllätysvierailu pullapussin kanssa tai pelikortit taskussa,saa varmasti vanhuksen kuin vanhuksen piristymään.Edes hetkeksi ja sekin on tyhjää parempi.

Niin kiire ei kenelläkään saa olla,etteikö voisi soittaa iso-tädilleen tai saman kadun Veikolle,kerran viikossa ja kysyä kuulumisia.

Allekirjoittanut on kunnostautunut soittamalla säännöllisesti juurikin iso-tädilleen ja muistanut silloin tällöin edellisen asuinpaikkani vanhaa naapurin pappaa.

Kovin kummallista sen ei tarvitse olla,mutta jos jokainen meistä muistaisi edes yhtä vanhusta joskus,olisi lohduttomaan yksinäisyyteen sysättyjä aina yksi vähemmän.

Toinen ehdotukseni ei myöskään suuria kustantaisi kenellekään.

Ja kaikkea ei todellakaan pitäisi voida rahassa mitata.

Niinhän sitä sanotaan,että rahalla saa,mutta ilmeisen vääriä asioita,kun raha väärissä käsissä valtaa pitää.

Onko olemassa minkäänlaisia summia,joita voisi verrata ystävyyteen,tukeen ja turvaan.Vanhuskin tarvitsee ystäviä.

Itse olen kovin saamaton käymään seurakunnan perhekerhoissa,vaikka koti-äitinä häärinkin.

Ajatukseni kuitenkin lähti siitä kerhosta.Niin monet kerrat olen nähnyt kuinka vanhuksen silmät kirkastuvat lasten seurassa.He saavat pilkettä silmäkulmaan ja on kuin kävisivät tankkaamassa elämän lähteillä ilmaista bensaa suoniinsa.Lapsista riittää energiaa,hyvää mieltä ja juteltavaa vielä päiviksi tapaamisen jälkeenkin.Vaikutukset ovat puhelinsoittoa pidemmät.

Ehdotankin,että kaikki perhekerhot,ainakin täällä syrjemmällä jonne vanhuksille tarkoitettua toimintaa ei ole erikseen räätälöity,harkitsisivat päiviä,jolloin äidit,isät ja muut huoltajat voisivat ottaa naapurin mummun tai vaarin mukaansa kerhoilemaan.Askartelemaan yhdessä lasten kanssa,laulamaan ja leikkimään.

Aika moni ellei jokainen,tietää kylällään varmasti jonkun vanhuksen,yksinäisen tai ei.Kuinka hienoa olisi,kun hänet voisi vaikkapa pari kertaa kuussa ottaa mukaan ja suoda iloa sekä seuraa,antaa päivälle erilainen tarkoitus?

Ei kai tänä päivänä enää tarvitse olla kaikille omia kerhoja?Eikö voitaisi heittäytyä maalaisjärjen vietäviksi ja jakaa hetki arjesta vanhuksien kanssa?Tulemme olemaan sellaisia itsekin,jos vain kantti kestää eikä omakäsi henkeä vie yksinäisyyden takia.

Luulenpa,että yhteisen perhekerhon mahdollistaminen jättäisi ihan jokaiselle iloisen mielen ja ihania muistoja.Silloin se olisi nimensä mukainen,vaikka vanhukset eivät lasten sukulaisia olisikaan.Se kertoisi ja viestittäisi välittämistä uudella tavalla.

On olemassa myös paljon lapsia joilla ei ole omia iso-vanhempia ja vaikka olisi niin extra sellaiset eivät varmasti ketään haittaisi.

Ei aina tarvitse lähteä maailman ääriin apua antamaan,auttamisen voi aloittaa lähempääkin,vaikka naapurista.

Tämä on kirjoitukseni sanomalehteen.Tämän myötä haastan joka ikisen kynnellekykenevän kunnostautumaan ja pitämään huolta edes yhdestä yksinäisestä vanhuksesta,jos sitä ei vielä tee!Meistä jokainen voi muuttaa maailmaa,parantaa tämän päivän vanhusten elämää ja pedata näin myös hieman parempia oloja meille itselle,kun samassa tilanteessa olemme.Hyvällä saa hyvää!!!!!