Sateinen päivä satuillen!

Olen kirjoittanut tämän seuraavan tekstin vuonna 2013 kustantajani sivuille blogiin,mutta nyt kun kuopukseni toistaa historiaa laitan sen tännekin.Ihmetteln vain,että kuinka hän sai kirjan käsiinsä...?

Iltasatuja päivällä

Tapahtuipa eräänä arkipäivänä;Vanhempi poikani tuli suuri ja painava kirja kainalossaan luokseni ja pyysi lukemaan sen,kokonaan.

Meillä on ollut tapana lukea iltaisin ennen nukkumaan menoa muutama sivu jotakin lastenkirjaa tai sitten minä olen kertonut keksimiäni satuja pyydetyistä aiheista.Aiheet ovat vaihdelleet sankari marsuista,lentokoneisiin ja puhuvista traktoreista Juolupukkiin.Haluan olla äiti,joka näkee jokaisessa arkipäivässä ripauksen satua ja jakaa sen lapsilleen.Mielestäni on avartavaa nähdä arjessa palanen satua kuin saduissa arkea.

Niin kaavoihini kangistunut äiti en halua olla,joka ei voisi lukea iltasatuja myös päivällä.

Äitinä minulla on myös valta päättää koska luetaan ja mitä luetaan.Niinpä päätin lukea iltasatuja päivällä.

Poikani käpertyi sohvalle kainalooni ja avasin kirjan.Selasin kirjaa ja pohdin vaihtoehtoja.Mikään ei tuntunut sopivalta sadulta luettavaksi.Eikä ihme,kirja jonka poikani toi ja jota mitä selasin ei ollutkaan mikä tahansa satukirja vaan Grimmin satukirja.

Poikani odotti ihmeen kärsivällisesti, sillä välin kun minä vaivuin muisteloiden syövereihin.

Olin saanut tuon kirjan vuonna 1986 syntymäpäivälahjaksi.Grimmin satuja on siis luettu minulle neljän vanhasta enkä tuon ikäisenä käsittänyt satuja,kuin väärin.Lumikin kuultuani en uskaltanut syödä punaisia omenoita pitkään,pitkään aikaan.Satu Juutalaisesta orjantappurapensaassa sai minut luulemaan,että Keskutorin harjoja myyvä vanha mies hirtettäisiin,luulin häntä kerjäläiseksi.Epäselväksi jäi myös kahden todella erilaisen Tuhkimon tarina,joilla kummallakin oli kyllä onnellinen loppu elämässä ja joista toinen oli poika,mutta saduilla ei ollut mitään tekemistä keskenään.

Poikani on vasta kolmen vanha,miten hänen pieni päänsä käsittäisi nämä sadut joissa onkin totta toinen puoli?

Ajatukset laukkasivat ja suljin kirjan.Katsoin kainalooni,pienet silmät tapittivat minua ja vuoroin kirjaa,kysyvästi.Hymyilin ja avasin kirjan uudelleen.Olin lukevinani, vaikka tekstiä tulikin se tuli minusta ei kirjasta.Lapselleni sadut saisivat olla satuja onnellisine loppuineen.Hirttäjäiset,kerjäläiset ja elämän kurjuus jäivät Grimmin satukirjan väliin ja kirja päätyi kirjahyllyn ylimmälle hyllylly odottamaan muutamaksi vuodeksi,ehkä aikuisuuteen.

Vielä ei ole lapseni tehtävä huolehtia elämän kurjuudesta tai pohtia asioita joita hän ei ymmärrä.Hänen tehtävänsä on pohtia vain,mitä kirjaa luetaan seuraavaksi vai leikitäänkö sittenkin!