Valaistunut koti-hiiri!

On paljon päiviä jolloin en halua lähteä kotoa mihinkään,en edes kauppaan.Silloin syömme pakastinta tyhjäksi ja nyhjäämme tyhjästä ruokaa pöytään.Mutta sitten on niitä päiviä,kun haluan lähteä pois kotoa,en pitkäksi aikaa,mutta muutaman tunnin reissuille lasten kanssa tai ilman.Silloin syömme eväitä tai huoltoasema ruokaa,nakkeja grillillä tai pizzaa ravintolassa.Silloin ei kaivella kaappeja eikä aivoja joudu käyttämään ruokalistan laatimiseen,ainoastaan sen lukemiseen.

Viime viikko oli varsin touhukas,oikein itsekin ihmettelen energiaani ja innostustani touhuta harvasepäivä jotakin.Eräänä innostukseni lähteenä tosin pidän aidanmaalaustalkoita kotonamme.En voinut osallistua niihin kuin kokin ja lapsenvahdin muodossa ja jälkimmäinen osoittautui varsin haastavaksi,kun kaksi remonttireiskaa olisi sutinut maalit mielellään kaikkialle muualle paitsi aitaan.Yhden päivän tuota menoa katsoessani ja kurkku suorana huutaessani,totesin että seuraavaa maalailupäivää me ei olla todistamassa.Eikä oltu!

Ennen talkooporukan saapumista,me olimme jo kaukana.Kaunis aurinkoinen päivä antoi enemmän kun aihetta lähteä tutkimaan kotikaupunkimme kotiseutumuseota.Esikoisellani tosin oli toiveena piipahtaa myös vieressä sijaitsevassa kirkossa,sillä hän oli viime vuonna kerhossa värittänyt kirkon kuvan,mutta ei yhtään tiennyt miltä siellä näytti sisällä.
Niinpä parkkeerasin auton kirkon taakse ja retki saattoi alkaa.
En ollut lainkaan tietoinen oliko kirkko edes auki,mutta tällä kertaa meillä kävi säkä ja portit aukenivat edessämme.Niin vaikuttava oli tuo Herran huone,että pojat olivat sanomattakin hissukseen ja hiippailivat pitkin käytävää ihmeissään.Kuopus olisi halunnut ostaa meille kaikki oranssit tuolit parvelta ja esikoinen vaatimattomasti alttaritaulun olohuoneeseemme.

Nokian kirkko sisältä.

Kummatkin hankinnat jäivät tekemättä eikä edes tarjousta jätetty,kun jäätelö silmissä kaksikko jo kiisi alas kirkon mäkeä ja kohti kotiseutumuseota.
Museon pihapiiri avautui meille aurinkoisena ja täynnä jonkinsortin hengellisiä ihmisiä liikkumassa hitaasti ja hiljaa.Meidän mukana venettylevä retriitti sai korviinsa linnunlaulun ja hiljaisuuden lisäksi iloista kiljuntaa keppihevosten kisaillessa ja vasaran korvia supistavaa kilkatusta,kun luovat jälkeläiseni uurastivat robottia ja vesijototeosta.Olimme kuitenkin ihan luvalla saaneet touhuta ja tämä hiippaileva seurakunta oli siellä täysin omalla vastuulla ja todellakin ihan omalla vastuullaan.

Hinttala 5.8.2015 ja keppihevoskilpailut.

Museon puoli tarjoili meille tuulahduksen vanhaa aikaa ja lasteni mielestä se oli erittäin hieno paikka jopa puisia crocseja myöten.
Päivä sai arvoisensa päätöksen,kun kotona pääsi kokeilemaan rakentamaansa kulkupeliä ja leikkimään itse tehdyllä robotilla sekä vesijohdoilla.

Esikoiseni ja minun yhteistyössä tehty kulkupeli kierrätysmateriaaleista Hinttalan kotiseutusemuseossa 5.8.2015

Sade ja pilvinen päivä keskeyttivät maalausurakan,onneksi.Sain yhden ihanan kotipäivän ja puolitoista litraa vadelmia leikkimökin takaa.

Perjantaina aita loisti jo värissään ja minä loistin rannalla kilpaa auringon kanssa,kun lapset uivat ja ilakoivat.Päivän päätteeksi aarteeni jäivät mummulaan nukkumaan ja minä suuntasin mieheni kanssa suunnittelemattomaan iltaan.On perin harvinaista,että me lähdemme yhtään mihinkään yhtään suunnittelematta,mutta joskus näinkin.Hyvän ruoan jälkeen suuntasimme kohti kaupunkia ja kohti kulttuuria.Jamit -50 ja -60 lukujen musiikin tahdissa vetivät puoleensa tätä arjesta hetkeksi irtautunutta pariskuntaa.Kun mikkiin tarttui Hintsasen Sami,tunnelma ja seura ei olisi voinut olla parempaa.

Tapio -Festivaali Tehdas 108 7.8.2015 Ihan eteen en kehdannut mennä naamottamaan,mutta onhan se Sami:)

Kaunis ympäristö,mahtavan hyvää musiikkia,viiniä,tanssia ja oman ukon käsivarret kannattelemassa läpi valssin ja foxin.

Tehdas 108 terassialue 7.8.2015

Tuona iltana koin jonkinsortin valaistuksen elämän ihanuudesta,mahdollisuuksista ja tyytyväisyydestä juuri tähän hetkeen ja olotilaan!

Kirjaimellisesti valaistunut pallinaama ja ukko-rakas!