maanantai 14. syyskuuta 2015

Se olen minä,minä,minä eikä kukaan muu!

Jotenkin minusta nyt tuntuu,ettei tämä maa saa asioitaan millään kuntoon.Oravanpyörä pyörii,kun isot herrat päättää ja kansa kostaa.On ihan sama,oliko kyseessä sitten pakolaisten asiat vai yhteiskuntasopimus,niin perse edellä puuhun kiivetään ja yllättävän lujaa,vaikka sen juuri luulisi olevan vaikeaa!

Ajattelin,että alan itsekin perjantaina lakkoon.Joku voisi nyt luulla etten voi,koska minähän olen VAIN kotona.Ehei,kyllä minäkin voin.
Ajattelin aloittaa sen heti,kun kello ylittää yöllä kaksitoista.Makaan herroiksi sängyssäni niin pitkään kun huvittaa,en todellakaan nouse lohduttamaan lapsiani jos ne näkevät pahaa unta,enkä evääni letkauta,vaikka toinen kömpisi viereen nukkumaan.
Aamulla en vaihda yövaatteita pois,en itseltäni enkä lapsiltani.Teen aamupalaa,mutta perjantaina meillä saa syödä mitä huvittaa,lapset ottakoon kaapista vaikka karkkia.Ei sen väliä,koska minä olen lakossa.
 Katselen telkkaria koko päivän.Lapset menkööt ulos jos saavat vaatteet päälle ja portin kiinni.Mutta tuskin siellä autojakaan menee,kun kaikkihan ovat lakossa.
Lounas olkoon karkkia tai muroja,mitä nyt kaapista sattuvat saamaan.Kauppaan ei ehkä kannata lähteä,kun minua ei ehkä huvita ajaa autoa ja esikoinen ei vielä ylety polkimiin.Kaupassakaan tuskin on mitään,kun kaikkihan ovat lakossa.
En silti masennu,sehän voi olla kivaakin.Maata päivä laakereillaan ja katsella,kun ihan itse tuhoaa ympäriltään hyvinvoinnin.Olla välinpitämötön ja kostonhaluinen.Katsella omia aikaansaannoksiaan ja olla ylpeä,vai ollako ylpeä?

Tässä lakossa on kyse siitä mitä minä haluan,ei siitä miten me voisimme yhdessä tehdä paremman huomisen.Minä en siis voi jäädä lakkoon perjantaina,en vaikka haluaisin.Onneksi en halua,sillä minun työmaani ei pyöri vain minun ympärilläni,on otettava huomioon muitakin.
Tämä on nyt vain minun mielipide,mutta perjantain lakosta ihan oikeasti nauttivat ne lusmut jotka siitä hyvästä saavat muutaman tunnin ylimääräistä kahvitteluaikaa tai pidemmät aamu-unet(Joka työpaikalla on valitettavasti ne ikivalittajat ja rimanalittajat,jotka kuuluvat näihin lusmuihin.En yleistä,kun suurinosa työläisistä on kunnon sakkia ja tekevät enemmän kuin osansa).Ne jotka, joka tapauksessa nostavat metelin siitäkin kun työpaikka vaihtaa luottamuksen kellokortteihin ja alkaa kerätä rahaa taukohuoneen kahvista.Ne,jotka valittavat sunnuntaitöistä ja jos sunnutntaitöitä vähennetään,valittavat siitäkin ja pahimmassa tapauksessa ovat viikon saikulla,kostoksi.

En minäkään näistä ratkaisuista pidä ja taas kerran tuntuu,että niiltä viedään joilla on jo muutenkin vähän,itseni mukaanlukien.Ennen,nyt ja tulevaisuudessa tullaan tekemään päätöksiä,jotka eivät mitenkään voi miellyttää kaikkia.Minä ymmärrän päätösten tarpeellisuuden,mutta ymmärtäminen on eria asia,kun hyväksyminen.Kaikkea ei todellakaan tarvitse hyväksyä,mutta sen hyväksymättömyyden osoitus voisi olla jotakin muuta kun kivikautinen mielenilmaus.

Lakosta kärsivät kaikki,etenkin ne jotka ovat meistä riippuvaisia tavalla tai toisella.Minusta me kaikki olemme toisistamme riippuvaisia ja lakko ei silloin ole ratkaisu vaan se on kosto.Jos minulla olisi ratkaisu tähän tilanteeseen,kertoisin sen mielihyvin teille,mutta minulla ei ole.Ainoastaan tiedän sen,että kosto ei johda muuhun kuin koston kierteeseen ja se nyt on viimeinen asia mitä tämä maa kaipaa.Otettaisiinko nyt ne silmät ja se suurennuslasi pois sieltä omasta navasta ja katseltaisiin pikkuisen sitä navan ympäristöäkin.Ei se aina kauniilta näytä,mutta kovalla työllä,periksiantamattomuudella,hyvillä neuvoilla ja yhteishengellä voidaan saada positiivisia tuloksia aikaan.Lakko ei muuta tee kuin yhden tai kaksi humppakahvaa lisää,kun nekin tunnit olisi voinut tuottaa tulosta sen sijaan,että istui ja söi kolme munkkia.Munkit on hyviä hetken,mutta sitten tulee paha olo!!!