Paljon melua pinkistä!

Katselin tuossa videonpätkän pojasta,joka oli ostanut Ariel-barbien itselleen.Isän reaktio oli kuitenkin se miksi video oli saanut jo niin monta katselukertaa(13milj.)ja miksi?Olihan se ukkeli sympaattinen selittäessään ylpeyttään pojastaan/pojistaan ja selvästi ihan aidosti myös iloinen.Kyllä siitä välittyi isän ihan oikea ilo,mutta se mitä tässä nyt jaksan ihmetellä on,että miksi siitä tehdään tänä päivänä noin suuri numero?Tuollaisista videoista välittyy väistämättä "pelko" siitä,että nukkeja ostavasta pojasta voi tulla homo.Tuskin tulee,mutta mitä sitten jos tulee??Jotkut hölmöt,kun jaksavat uskoa,että homoksi muututaan eikä olla sitä jo syntymästä.Ja vielä pöljemmät uskoo värien ja lelujen todella vaikuttavan lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen,huh!

Edellä mainitun videon voi katsella osoitteessa fiidi.fi otsikolla "Poika osti nuken,isältä upea reaktio!"

Jos tyttö ostaa robotin tai lego chima paketin niin kukaan ei ihmettele.Poika ostaa nuken,niin puoli maailmaa sekoaa!
Jos tämänkin olisin ajoissa tajunnut niin voisin olla jonkin sortin some-ilmiö itsekin.Yli kolme vuotta sitten esikoiseni(poika)ilmoitti haluavansa nuken.Hänelle ei käynyt siskon vanha nukke,vaan hän halusi mennä kauppaan ja valita itselleen mieleisen nuken.En pitänyt ajatusta mitenkään kummallisena vaan me menimme markettiin ja poika valitsi itselleen nuken jossa oli jopa itkutoiminto.Kuukauden päivät hän raahasi sitä mukanaan ja hoiti hieman ronskimmin ottein,sitten se raukka hautautui pehmolelujen joukkoon.Tänä kesänä kysyin myydäänkö nukke jo eteenpäin,niin poika ilmoitti,että ei!Sitä kuulema tarvitaan aina välillä kotileikissä.

Kuopus sen sijaan rakastaa pinkkiä.Lempivärikseen hän sanoo punaisen,mutta haalii muuten kaikenlaista pinkkiä itselleen.
Jokin aika eräs ihminen sitä ihmetteli,enkä kyllä ymmärrä taaskaan että miksi?Pinkki on hieno väri ja pikku-ukko tykkää väreistä.Mitä väliä sillä on onko pojan lempiväri sininen vai pinkki?Taas ollaan sen äärellä,että jos tyttö ilmoittaa sinisen lempivärikseen,kukaan ei ihmettele.Mutta pinkkiä rakastava poikani on "ihmeellinen".
Ihan vain ihmetelläkseni tätä hössötystä,luettelen kaikki pinkit asiat mitä kuopus on valinnut.
Kolmevuotis synttäreilleen hän halusi pinkkejä sydän tikkareita.Niitä ostettiin,tottakai.

Kesällä valitsimme marketissa uusia uimakenkiä.Vaihtoehtoina olivat harmaat ja pinkit.Minäkin olisin valinnut pinkit,vaikka en kauheesti pinkistä pidäkään.Harmaat olivat vaan niin kertakaikkisen tylsät!

Unikaverina möllöttää pinkki pehmokilpikonna ja upein pussilakana on nalleilla ja pinkeillä sydämillä varustettu.
Pari viikkoa sitten olimme ostoksilla Fidalla ja kuopus löysi salkullisen pieniä koiria hoitovälineineen.Ihana setti.Kotona hän kuitenkin kertoi minulle silmät loistaen,että oli valinnut koirat koska ne sai kauniin pinkissä laukussa.Koirilla on leikitty paljon ja laukku kulkee sinne minne poikakin.

Tänä aamuna naureskelin,kun pinkki laukku koirineen oli levitelty laittialle ja aitauksissa asui koirien lisäksi pari muutakin tyyppiä.Koiran hoitajana toimi Gormiti-ukkeli,"huvipuisto" vieressä oli tehty Gormiti-linnaan ja laitteina oli mm.optimusprime ja bumblebee.Takkutukkainen barbie vartioi alasti aluetta ja kulkupelinä sillä oli hevosen vetämä rekan peräkärry.Mielikuvitusta lapsillani ainakin on ja siitä olen ylpeä.

On älytöntä,pinnallista ja huomiohakuista,jos on ylpeä lapsestaan vain sen takia,mitä hän valitsee lelukseen tai on valitsematta.
Olen suunnattoman ylpeä lapsistani,mutta en suinkaan sen takia mitä he valitsevat leluikseen tai mikä on heidän lempivärinsä.Olen heistä ylpeä,koska he ovat yksinkertaisesti vain niin huippuja tyyppejä!
 

Häät Virossa!Retkipäiväkirja osa 3

Aamu avautui lyhyen yön jälkeen väsyneenä,onnellisena ja onneksi vain vähäjanoisena.Illan viinien lomassa olin onnistunut tuhoamaan myös muutaman kannullisen silkkaa vettä.Veden juonti onkin nykyään yksi selviytymiskeinoni juhlinnan ohessa.Auta armias jos unohdan sitä vettä juoda,silloin ei kunnian kukko laula,ei minulle eikä miehelleni ja jos joku laulaa niin olkapäällä istuva piru korkeintaan.Kimeästi,hartaasti ja pitkään.
Tuona aamuna ei laulanut piru,kunnian kukko kyllä.Aamiainen maistui niin hyvältä ja suolaiselta.Innolla odotin jo siirtymistä uusiin seikkailuihin ja samalla haikein mielin kaiken ja kaikkien hyvästelyjä.Kuluneissa päivissä oli jo ollut paljon mahtavia asioita ja yksi niistä oli morsiamen vanhempien(ovat eronneet ja asuvat kukin tahoillaan) tapaaminen pitkästä,pitkästä aikaa.Kuulumisien vaihtoa,muisteloita,naurua,onnea ja taas vähän lisää muistoja.On ihanaa tuntea itsensä niin tervetulleeksi ja toivotuksi vieraaksi myös perheenjäsenten puolelta.

Kaikkia haluamiani ihmisiä en enää Laulasmaasta lähtiessäni kerinnyt hyvästellä,mutta uskon heidän tietävän sanomattakin.

Ihana morsiamen äiti ja herttainen morsian juhlatunnelmissa!<3

Rakastan autoilua tai lähinnä autossa istumista,kun saa vain istua,höpöttää ja kurkistella maisemia.Tuona sunnuntaina ajelimme kaikessa rauhassa kohti Tallinnaa,upeiden maalais ja metsämaisemien piirittäessä meitä joka suunnalta.Maisemien naamottaminen loppui,kun muistin mitä olinkaan halunnut nähdä ennen kun pääsemme perille Tallinnaan.Menomatkalla olin bongannut suurehkon kauppakeskuksen ja halusin ehdottomasti lähteä tutkimaan sen antia oikeen ajan kanssa.Mieheni ei varmaan ollut yhtään niin innokas,sillä tiedossa oli paljon kovempaa kuntoa vaativa ostoskierros,kun taannoin laivalla.Ei hänkään nyt niin hyvässä kunnossa ole,että kolmen tunnin kenkä,vaate ja laukkukaupoissa kiertely ei pohkeissa nipistelisi ja hermoja hiljaa kiristelisi.Mutta koska hän haluaa parastani niin mukisematta raahasi juhlinutta ruumistaan perässäni,kantoi kaikki kassit ja pussit sekä tuppautui oikein maksamaankin krääsää jota Marc and Spenceriltä löysin.
Olin aina haaveillut käyväni jossakin sellaisessa kaupassa kuin edellä mainittu,mutta ajattelin ettei minulle koskaan tule tilaisuutta lähteä Englantiin.No,sittenhän se mokoma rantautui Suomeen,mutta koska minulla oli päähänpinttymä ulkomailla sijaitsevasta Spenceristä niin enhän minä nyt sinne voinut marssia.Niinpä nyt tilaisuuden minulle portteja aukoessa,lompsin het sillään unelmoimaani varakkaiden ja silmissäni jopa kuninkaallisten puotiin.Pettymys oli suuri.Hieman Anttilaa korkeammat hinnat,laatu sama.Tissiliivit liialla pitsillä päällystetyt ja ainoa paita jonka halusin maksoi 40€ eikä siitä ollut minulle sopivaa kokoa enää jäljellä(miten niin siellä ei ollut hervotonta varastoa täynnä kaikkia kokoja kaikista vaatteista?Ei ollut!).Lohdutukseksi löysin kauniit riippuvat korvakorut,sellaiset jotka eivät korosta leukaperiäni eivätkä tuo esille liikaa jo valmiiksi pallottavaa naamani.Korut maksoi mies,motiiveja en tiedä enkä uskalla kysyä!

Ostosreissu päättyi janoon,nälkään ja hiertyneisiin varpaisiin.Välipalan jälkeen matka jatkui hotelliin,joka oli jo ennestään tuttu Kalev Spa.Kivasti keskellä kaupunkia,vanhakaupunki kuin pihanaan.

Näkymä Kalev spa hotellin ikkunasta.

Väsymys meinasi ottaa otetta,mutta sille ei saanut antaa sijaa vielä tuossa vaiheessa.Meillä oli vielä sen päivän loppu ja seuraava päivä aikaa tutkia taas Tallinnaa ja minä halusin ottaa siitä kaiken irti.Hieman ehostelin kiiltävää naamaani ja vaihdoin kenkiä,ukko lepuutti silmiään sängyllä,ainakin omien sanojensa mukaan,mutta minusta kuorsaus ei kuulu vain lepuutteluun,tiedä häntä...
Lepotauon ja ehostelun jälkeen matka jatkui taas.Tuliaisia ja muuta kivaa tarttui kohtuudella mukaan,mutta niiden lomassa myös nälkä alkoi kurnia vatsassa.Mikä olisikaan ollut parempi paikka kuin viime kesäinen ravintola,joka tarjoili mahtavaa ruokaa,juomaa ja tunnelmaa.Sinne siis.
Nyt en voi laittaa tähän paikkaan jossa söimme,sillä olen melko varma,että viereisessä pöydässä illasti eräs suhteellisen kuuluisa suomalainen kapellimestari vaimoineen ja seurueineen.Kuulin hyvin keskustelua,mutta kun en kehdannut tunkea lasia korvaan ja kumartua pöytään päin naama edellä niin paljon meni ohikin.Varma kun en ole niin siksi en puhu enempää.Paikka oli kuitenkin suhteellisen tasokas ja ruoka niin maittavaa kuin muistelimmekin.Ei pettymys millään lailla,ainoastaan pettymys,kun en nyt tiedä oliko herra viereisessä pöydässä se jonka luulen hänen olleen?!Onneksi oman pöydän ukko oli tuttu ja turvallinen,eikä pettymys millään lailla!

Morsian ja allekirjoittanut,onnellisina hetkessä!

 

 

Valaistunut koti-hiiri!

On paljon päiviä jolloin en halua lähteä kotoa mihinkään,en edes kauppaan.Silloin syömme pakastinta tyhjäksi ja nyhjäämme tyhjästä ruokaa pöytään.Mutta sitten on niitä päiviä,kun haluan lähteä pois kotoa,en pitkäksi aikaa,mutta muutaman tunnin reissuille lasten kanssa tai ilman.Silloin syömme eväitä tai huoltoasema ruokaa,nakkeja grillillä tai pizzaa ravintolassa.Silloin ei kaivella kaappeja eikä aivoja joudu käyttämään ruokalistan laatimiseen,ainoastaan sen lukemiseen.

Viime viikko oli varsin touhukas,oikein itsekin ihmettelen energiaani ja innostustani touhuta harvasepäivä jotakin.Eräänä innostukseni lähteenä tosin pidän aidanmaalaustalkoita kotonamme.En voinut osallistua niihin kuin kokin ja lapsenvahdin muodossa ja jälkimmäinen osoittautui varsin haastavaksi,kun kaksi remonttireiskaa olisi sutinut maalit mielellään kaikkialle muualle paitsi aitaan.Yhden päivän tuota menoa katsoessani ja kurkku suorana huutaessani,totesin että seuraavaa maalailupäivää me ei olla todistamassa.Eikä oltu!

Ennen talkooporukan saapumista,me olimme jo kaukana.Kaunis aurinkoinen päivä antoi enemmän kun aihetta lähteä tutkimaan kotikaupunkimme kotiseutumuseota.Esikoisellani tosin oli toiveena piipahtaa myös vieressä sijaitsevassa kirkossa,sillä hän oli viime vuonna kerhossa värittänyt kirkon kuvan,mutta ei yhtään tiennyt miltä siellä näytti sisällä.
Niinpä parkkeerasin auton kirkon taakse ja retki saattoi alkaa.
En ollut lainkaan tietoinen oliko kirkko edes auki,mutta tällä kertaa meillä kävi säkä ja portit aukenivat edessämme.Niin vaikuttava oli tuo Herran huone,että pojat olivat sanomattakin hissukseen ja hiippailivat pitkin käytävää ihmeissään.Kuopus olisi halunnut ostaa meille kaikki oranssit tuolit parvelta ja esikoinen vaatimattomasti alttaritaulun olohuoneeseemme.

Nokian kirkko sisältä.

Kummatkin hankinnat jäivät tekemättä eikä edes tarjousta jätetty,kun jäätelö silmissä kaksikko jo kiisi alas kirkon mäkeä ja kohti kotiseutumuseota.
Museon pihapiiri avautui meille aurinkoisena ja täynnä jonkinsortin hengellisiä ihmisiä liikkumassa hitaasti ja hiljaa.Meidän mukana venettylevä retriitti sai korviinsa linnunlaulun ja hiljaisuuden lisäksi iloista kiljuntaa keppihevosten kisaillessa ja vasaran korvia supistavaa kilkatusta,kun luovat jälkeläiseni uurastivat robottia ja vesijototeosta.Olimme kuitenkin ihan luvalla saaneet touhuta ja tämä hiippaileva seurakunta oli siellä täysin omalla vastuulla ja todellakin ihan omalla vastuullaan.

Hinttala 5.8.2015 ja keppihevoskilpailut.

Museon puoli tarjoili meille tuulahduksen vanhaa aikaa ja lasteni mielestä se oli erittäin hieno paikka jopa puisia crocseja myöten.
Päivä sai arvoisensa päätöksen,kun kotona pääsi kokeilemaan rakentamaansa kulkupeliä ja leikkimään itse tehdyllä robotilla sekä vesijohdoilla.

Esikoiseni ja minun yhteistyössä tehty kulkupeli kierrätysmateriaaleista Hinttalan kotiseutusemuseossa 5.8.2015

Sade ja pilvinen päivä keskeyttivät maalausurakan,onneksi.Sain yhden ihanan kotipäivän ja puolitoista litraa vadelmia leikkimökin takaa.

Perjantaina aita loisti jo värissään ja minä loistin rannalla kilpaa auringon kanssa,kun lapset uivat ja ilakoivat.Päivän päätteeksi aarteeni jäivät mummulaan nukkumaan ja minä suuntasin mieheni kanssa suunnittelemattomaan iltaan.On perin harvinaista,että me lähdemme yhtään mihinkään yhtään suunnittelematta,mutta joskus näinkin.Hyvän ruoan jälkeen suuntasimme kohti kaupunkia ja kohti kulttuuria.Jamit -50 ja -60 lukujen musiikin tahdissa vetivät puoleensa tätä arjesta hetkeksi irtautunutta pariskuntaa.Kun mikkiin tarttui Hintsasen Sami,tunnelma ja seura ei olisi voinut olla parempaa.

Tapio -Festivaali Tehdas 108 7.8.2015 Ihan eteen en kehdannut mennä naamottamaan,mutta onhan se Sami:)

Kaunis ympäristö,mahtavan hyvää musiikkia,viiniä,tanssia ja oman ukon käsivarret kannattelemassa läpi valssin ja foxin.

Tehdas 108 terassialue 7.8.2015

Tuona iltana koin jonkinsortin valaistuksen elämän ihanuudesta,mahdollisuuksista ja tyytyväisyydestä juuri tähän hetkeen ja olotilaan!

Kirjaimellisesti valaistunut pallinaama ja ukko-rakas!

 
 

Häät Virossa!Retkipäiväkirja osa 2

Matkustaminen on rankkaa,sen huomasin ensimmäisenä iltana kun olimme saapuneet perille Laulasmaa Spahan.Jalat olivat turvoksissa ja tunnottomat jumalattomasta kävelystä ja laivan rappusissa ramppaamisesta.En vielä aamulla ollut osannut odottaa,että matkasta tulisi jonkin sortin kuntoiluloma ihan mieheni toimesta.Hänen innostuksensa kuluttaa aikaa laivalla kävellen ja kiipeillen rappusia ei vastannut omaa näkemystäni ajan kuluttamisesta.Minä kun olisin mielummin istunut ja juonut smoothien toisensa jälkeen ja vain katsellut rimpuilevia vanhempia öukkäröivän jälkikasvunsa kimpussa.
Nyt joku miettii,että miksi en sitten vain valinnut tuota itselleni mieleistä vaihtoehtoa ja vain nautiskellut omasta ajasta pieni vahingonilon kääpiö olkapäälläni vaan suostuin (ja vieläpä mukisematta) tarpomaan laivan kerroksia vailla määränpäätä ja koluamaan niitä kahta kauppaa kuin Pariisin ostoskatuja?
Siksi kun olin aivan liikaa katsonut 24 tv sarjaa boxilta juuri ennen matkaa ja näin aivan joka paikassa terroristin,takinkääntäjän ja murhaajan.Hieman oloa helpotti,että pikaruokapaikassa takavasemmalla istui Jack Bauer,tosin kolmekymmentä kiloa pulleampana ja liian pitkänä,mutta olipahan kumminkin.

Vaikka mieheni onkin liikkúnnallisempi kun minä niin ei hän koko lomaa kävelylle uhrannut.Ensimmäisen lomapäivän ilta sai arvoisensa käänteen,kun mukaan pakattu miniläppäri suostui yhteistyöhön ja näytti pätkimättä Satuhäiden tallennettuja uusintoja.Hääfiilistä ei tarvinnut hakea,mutta koti-ikävää se helpotti.

Vielä aurinkoinen hääpäivän aamupäivä Laulasmaa span parkkipaikalla.

Hääpäivän aamu koitti aurinkoisena ja siihen se aurinko sitten loppuikin.Onneksi se ei tunnelmaa häirinnyt,kun edessä oli vielä niin paljon kivaa ja ihanaa,ettei siitä tuolloin aamulla vielä osannut edes unelmoida.
Vanhin ja yksi rakkaimmista sekä tärkeimmistä ystävistäni oli menossa naimisiin ja me saisimme olla mukana juuri tuona tärkeänä päivänä.Se jo yksin riitti nostamaan päivän tunnelman kattoon,mutta mukavan lisän toi aamupäiväinen porealtaassa löhöily ja matelu läheiseen "kyläkauppaan" löytöjä tehden.
Kauppa tarjoili niin välipalaa kuin sukkahousut,partavaahdon ja viiniäkin.Eväät iltapäivän koitokseen olivat valmiina ja minä tukkaa vaille kuosissa tuossa vaiheessa,kun kello näytti yhtä ja häät alkaisivat neljältä.

Hotellilla valmiina lähtöön!

Ajoissa olimme valmiit ja ajoissa istuimme bussissa,joka kuljetti meidät kilpaa sadepilvien kanssa juhlapaikalle.Bussi ennätti ennen sadetta,mutta vain hitusen.
Onneksi sade hääpäivänä tietää pelkkää hyvää ja näin ollen kultaisella parilla onkin mahtava ja onnellinen tulevaisuus odotettavissa sillä ihan vähään aikaan en ole niin paljon vettä nähnyt taivaan puristavan yhden illan aikana maahan.

Olin jännittänyt häitä jonkin verran(jännitän kaikkea,joten se ei yllätä minua),en sitä mikä voisi mennä pieleen enkä sitä olisko meillä kivaa.Tiesin,että jotain menee aina pieleen ja kivaa meillä on ihan varmasti.Jännitin ehkä sitä,että tuntisinko ketään muita kun ystäväni vanhemmat ja sisarukset?Jännitin,alkaisinko itkeä(tai itkeä alan kuitenkin,mutta että millä hetkellä)tai nauraa väärällä hetkellä.Kaikki pelkoni osoittautuivat kuitenkin turhiksi,mitä olin myös kerinnyt miettiä ja ilta sujui enemmän kun hyvin.
Pöytäpaikat löydettyämme,istui pöydässä heti yksi tuttu minulle,miehelleni ei,mutta ei hän muutenkaan tuntenut sieltä kun itse parin.Onneksi hän on sosiaalinen ja tutustuu hetkessä tuiki tuntemattomiin ihmisiin,niin tälläkin kertaa.

Mieheni talsimassa pihalla sateen vihdoin lakattua...hetkeksi.

Muut pöydässä olivat entuudestaan tuntemattomia,mutta uskallanpa väittää,että jo vartin jutustelun jälkeen huumori kukki kuin vanhoilla tutuilla ja loppuiltakin meni kokolailla siinä porukassa ja kivaa oli.

Hääkakku,hyvää ja ehjä ;)

Uusia tuttavuuksia,paljon naurua ja hyvää ruokaa sekä juomaa unohtamatta.Ihana hääpari,joiden kanssa todella tunnen sydämen yhteyden,heidän onni ja rakkaus.Kauniit,koskettavat puheet ja hyvä musiikki siivittivät meidät seuraavaan päivään aivan uusin fiiliksin ja ajatuksin.Kiitos Anita ja Mikko!

Yhtään menoa ei haitannut ja rehellisesti voin sanoa,että ei yhtään,vaikka vessat menivät tukkoon,vettä satoi niin että sateenvarjon kanssakin kastui,hääkakku joutui kolariin ja pari lausui valansa sisällä eikä ulkona vaikka alunperin piti todistaa sitä kauneutta ulkona.Sisätilat eivät pimentäneet tunnelmaa,päinvastoin.Läpinäkyvä teltta loi intiimin tunnelman juhlijoiden keskuuteen ja juhlan rentous sekä aitous pyyhkivät pienet vastoinkäymiset pois sateen mukana.
Voin sanoa olleeni juhlissa,jotka muistan lopun elämääni suloisena lämpönä sydämessäni!<3