Kauhulla olen seurannut nyt näitä hallituksen leikkauksia, niin kuin varmaan moni muukin. Kysymyksiä pyörii päässä, mutta suurin niistä on, miksi yksinkertaisesta täytyy aina tehdä niin monimutkaista?
Opiskelija, jonka tuesta lähtee liki sata euroa, joutuu ihan oikeasti tekemään enemmän töitä opintojensa ohella, ja näin valmistuminen väistämättä viivästyy. Pahimmassa tapauksessa koulun joutuu jättämään kokonaan kesken. Sillä se mikä on opiskelijalle koko kuukauden lounaat, on jollekin burberry-tädille hallituksessa uusi käsilaukku. Mitä hyötyä tästä on?
Kun työtön yrittää tehdä työtä työttömyytensä ohella, häntä rangaistaan. Parempi on vain maata kotona yhteiskunnan rahoilla kuin yrittää saada jalkaa oveen väliin, tehdä työtä josta menee veroa ja olla näin se niin sanottu kunnon kansalainen, eikä loinen. Mutta ei, jos haluaa vaikka perustaa verkkokaupan työttömänä on se täysin mahdotonta, sillä sinun tulee elää perustamasi yrityksen tuloilla, vaikka se olisi vain sata euroa kuukaudessa. Pieneen päähäni ei mahdu tämä. Onko se niin vaikeaa tehdä sellainen suunnitelma, että jos yrityksesi ei jossakin kuussa tuota sinulle perusturvan verran palkkaa niin lopun saa tukena? Nyt puhun niistä todella pienistä yhden ihmisen yrityksistä. Varmasti siinä säästettäisiin enemmän kuin tällä nykyisellä sohvaperunamallilla.
Miksi aina poljetaan eniten niitä, jotka eniten tekevät sen eteen, että meillä kaikilla olisi täällä hyvä olla? Ja se ei ole hallitus!
Kuka muistaisi välillä kiittää ja huomioida niitä, jotka pitävät kadut puhtaina, yleiset vessat siisteinä, niin ettei niihin tarvitse mennä kokovartalosuojapuvussa pissalle. Niitä, jotka sairaalaoissa huolehtivat, ettei bakteerit leviä, niitä jotka aamulla hymyilevät lapsellesi päiväkodin portilla, vaikka oma elämä olisi juuri eilen heittänyt häränpyllyä. Niitä, jotka pesevät ja syöttävät sinun mummosi tai pappasi joka päivä, niitä jotka hoitavat lapsensa kotona köyhyysrajalla, koska kokevat sen oikeaksi, niitä jotka opiskelevat päivät ja illat tekevät työtä. Niitä, jotka saavat rangaistuksen siitä, että tekevät työtä. Ja niitä ihan jokaista yrittäjää, jotka tekevät töitä 24/7, eivät näe perhettään, eivät pidä lomia, eivätkä valita yhtään niin paljon kuin esimerkiksi Sipilä jostakin hemmetin uutisesta, jonka itse aiheutti!
Eilen luin uutisen, jossa kerrottiin Alkon toimitusjohtajan saavan palkkaa kuukaudessa 36 000 euroa. Niin justiinsa, no kyllä varmasti joutuu päätöksiä tekemään, mutta eikö niitä päätöksiä nyt tekisi vaikka 30 000 euroa vähemmälläkin palkalla? Miksi hänen päätöksensä ovat rahassa mitattuina paljon suurempia, ja vastuuta vaativampia kuin esimerkiksi sen tieauraajan, joka miettii lähteäkö töihin kahdelta yöllä vai neljältä, kiihtyykö lumisade vai heittääkö suojaksi? Onko Alkon toimitusjohtajalla suurempi vastuu päätöksistään kuin sairaalahuoltajalla, jos tämä vaikka sairastuttuaan jättää yhden huoneen siivoamatta, sijaista ei saada koska on kielto säästösyistä palkata sijaista ja sen tähden esimeksiksi vastasyntynyt vauva ja tämän äiti sairastuvat sikainfluenssaan?
Miksi täällä ei olla kohtuullisia? Miksi jokainen ei voisi saada kohtuullista ja inhimillistä palkkaa työstään? Ei niin, että osa-aikatyön ottaja joutuu miettimään kannattaako se, koska palkka olisi noin 1300, hoitomaksut kahdesta lapsesta 350 ja bensat noin 200e ja käteen jää niin vähän, ettei sillä elä. Bonuksena vielä, omia lapsiaan ei näe juuri koskaan ja mies paahtaa entistä enemmän töissä, jotta jostakin se raha elämiseen saataisiin!
Miksi se ei voisi olla niin, että pienimmilläänkin se palkka olisi 2000€/kk ja suurimmillaan vaikka 6-10 000€/kk? Aika harvan tarvitsisi tällöin nähdä nälkää ja toimitusjohtajillakin olisi varaa luxuselämään! Koska mihin me loppujenlopuksi sitä rahaa määrättömästi tarvitaan? Mitään täältä ei kuitenkaan mukaansa saa, kun lähtö tulee! Eikö olisi paljon järkevämpää panostaa elämään jota elämme nyt, tehdä tästä elämästä edes inhimillistä ja jollain tasolla tasa-arvoista?
Kukaan ei miljoonillaan osta taivaspaikkaa, eikä sammuta helvetin tulea. Sukanvarteen säästetyt rahat eivät auta meitä tuonpuoleisessa, eikä niitä rahoja saa mukaansa edes ne lapset tai lapsenlapset, joille niitä säästetty on! Ja jos sitä kuolemanjälkeistä elämää taivaassa havittelee, sen saanti määräytyy teoilla, ei rahalla! Että onnea vaan nykyinen hallitus, bileet teillä jatkuu helvetissä!
Minä luulin joskus, että taantuma ja lama johtuvat koko maailman taloudesta. Täällä meillä lamaan ajaa ihan oma hallitus!
keskiviikko 14. joulukuuta 2016
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
Rikkaan on helppo hymyillä, työttömän vielä helpompi itkeä!
Minäpä kerron teille erään tositarinan. Tarinan omasta elämästäni. Tarinan jolla on alku, mutta loppua ei näy.
Hoitovapaani loppui vuonna 2015, sen jälkeen jäin työttömäksi. Alku työttömänä sujui ihan hyvin, sai kirjoitettua esikoisromaanini, liityin erääseen taiteilija-ja kulttuuriosuuskuntaan, hoidin lapseni kotona, ja kävin TE-keskuksen järkkäämillä turhanpäiväisillä "kursseilla" kuulemassa kuinka monta työtöntä on Suomessa ja kuinka surkea työllisyystilanne pirkanmaalla on.
Ja älkäämme unohtako, että koko ajan hain myös töitä, niitä kokoaika töitä!
Joka ikinen kuukausi olen jännittänyt meneekö työttömyyskorvaushakemukseni läpi, olenko sittenkin , ehkä huomaamattani tehnyt jotakin mistä minua rangaistaan. Huomatkaa, siis TEHNYT jotakin enkä vain maannut sohvalla. Eräänä päivänä sitten menin tekemään töitä eli olin TEHNYT jotakin, jotakin josta saattoi rangaista.
Osuuskunta tarjoili minulle siivoustyötä, josta sain palkkaa. Siivousta kertyi yhdelle kuukaudelle 14 tuntia, wow! Osuuskunta siis tarjoili minulle työtä, josta oli työsopimus ja palkkalaskelma. En ollut tehnyt siellä mitään omaani ja laskuttanut siitä, osuuskuntamme kun ei ole mikään läpilaskutusosuuskunta!Silti minua epäiltiin yrittäjäksi eli suomeksi olin kuin rikollinen ja niin minua myös kohdeltiin. Yrittäminen Suomessa on kuin rikollista toimintaa, jos se ei kannata, saat ranagaistuksena turvattomuuden taloudellisesti, ja kuitenkin siihen kannustetaan. Täysin mahdoton yhtälö, ihan yhtä mahdoton kuin löytää sitä kokoaikatyötä näillä työttömyysprosenteilla ja työpaikkojen määrillä. Virkailija sen sijaan oli sitä mieltä, että minun kuuluu hankkia itselleni kokoaikatyö, mielellään heti eikä palloilla jossakin osuuskunnassa, joka saatetaan katsoa yrittämiseksi, joka taas takoittaisi sitä, että tuet menee ja sehän on ihan oikein, koska en ole hankkinut sitä kokoaikatyötä enkä ole ryhtynyt oikeaksi yrittäjäksi. Niin, koittakaa saada selvää tästä, näin selvää se katsokaas on!
Virkailija (jonka ymmärrän tekevän asioita protokollan mukaan, mutta joka voisi edes hitusen omata inhimillisyyttä), joka minulle soitti ja tiedon antoi ei sanojaan säästellyt. Puhelun jälkeen jäin käsitykseen, että parempi olisi maata sohvalla ja olla tekemättä yhtään mitään tai hankkia se KOKOAIKATYÖ. Mutta sen työn hankkimiseen tarvitsee tehdä jotakin, virkailija puhui itsensä pussiin ja minä jäin itkukurkussa suljetun luurin taakse.
Olen todella herkkä ihminen, ja välittömästi tämän uutisen jälkeen minulta meni yöunet, ruokahalu, mieleni muuttui itkuiseksi ja kiukkuiseksi. Lähetin heti samana päivänä heidän pyytämänsä selvitykset ja jäin odottamaan tuomiota. No, sainkin odottaa viikkoja, työttömyysturvani ollessa sillä välin jäädytettynä.
Niinä viikkoina ehdin toivoa, että kaktukseni kukkisivat rahaa, taivaalta sataisi kultaa ja taloni lentäisi Aruballe. Niinä viikkoina itkin maha kipeänä, pelkäsin ja jännitin. Niinä viikkoina minusta tehtiin uneton elämässä epäonnistuja, arvoton ihmisriepu, joka on riippuvainen muutamasta satasesta kuussa. Ja minä todella olen niistä satasista riippuvainen niin kauan kuin saan sen KOKOAIKATYÖN tai TYÖN!
Joku kysyi minulta taannoin, että miksi nillitän(inhoan muuten tuota sanaa) rahasta, onhan minulla työssäkäyvä mies? Niin, miksi? Siksi, että silloin olisin täysin riippuvainen hänestä.Minä haluan olla edes sillä muutamalla satasella riippumaton miehestäni, itsenäinen ihminen, itsenäinen oma itseni, omine henkilökohtaisine menoineni. Sitäpaitsi, mieheni on yrittäjä!
Se, että ei ole minkäänlaista omaa "rahapussia" parisuhteessa tekee ihmisestä riippuvaisen, eikä se minusta ole tämän päivän hyvinvointiyhteiskuntaa saati tasa-arvoa!
Päätös tuli sitten vihdoin, sain työttömyysturvani, koska minua ei katsottu yrittäjäksi niin kuin en olekaan. Enkä uskaltaisi olla, vaikka haluaisin, koska minun täytyy hankkia se kokoaikatyö, jonka eteen joudun taas tekemään jotakin ja se jokin saattaa viedä taas kaiken.
Ihan totta sentään! En ole ainut työtön tässä maassa, jota on kohdeltu ja kohdellaan näin. En ole myöskään työtön, joka makaa sohvalla, pelkästään tämän vuoden syksyllä olen lähettänyt 12 työhakemusta ja vain kahteen haastatteluun olen päässyt. Toista en saanut, toisesta ei ole tullut vielä tietoa (ja nekin olivat osa-aikatyötä, en siis tiedä voinko edes ottaa sitä vastaan vai rangaistaanko siitäkin :) )Minä hoidan lapseni kotona niin kauan kuin olen työtön, minä olen kirjoittanut yhteensä neljä kirjaa, viides romaani tulossa. Minulla on taidenäyttely ensi keväänä ja minä teen muutakin kuin siivoan osuuskunnassani, muutakin osuuskunnan tarjoamaa työtä. Silti minun olisi parempi maata sohvalla tekemättä mitään niin pääsisin paljon helpomalla. Aktiivinen työtön on kuin yrittäjä, aina rangaistaan ja vieläpä siitä työnteosta!
Eräänä iltana olin taas toivonut lumihiutaleiden olevan timantteja, lottokuponkini seitsemän numeron olevan samat kuin telkkarissa, hallituksen olevan järjissään ja työvoimatoimiston vallanväärinkäyttäjä-tädin soittavan ja pyytävän anteeksi! Näin ei tapahtunut. Niinpä otin lasin viiniä ja soitin uruilla joululauluja "arkihuolesi kaikki heitä..."
Elämä jatkuu, ja työttömyyskin näköjään, mutta sohvalta käsin en elämääni aio elää, en vaikka voittaisin lotossa, ja pystyisin palkkaamaan koko nykyisen hallituksen minua palvelemaan! (houkuttava ajatus tosin:))
Hoitovapaani loppui vuonna 2015, sen jälkeen jäin työttömäksi. Alku työttömänä sujui ihan hyvin, sai kirjoitettua esikoisromaanini, liityin erääseen taiteilija-ja kulttuuriosuuskuntaan, hoidin lapseni kotona, ja kävin TE-keskuksen järkkäämillä turhanpäiväisillä "kursseilla" kuulemassa kuinka monta työtöntä on Suomessa ja kuinka surkea työllisyystilanne pirkanmaalla on.
Ja älkäämme unohtako, että koko ajan hain myös töitä, niitä kokoaika töitä!
Joka ikinen kuukausi olen jännittänyt meneekö työttömyyskorvaushakemukseni läpi, olenko sittenkin , ehkä huomaamattani tehnyt jotakin mistä minua rangaistaan. Huomatkaa, siis TEHNYT jotakin enkä vain maannut sohvalla. Eräänä päivänä sitten menin tekemään töitä eli olin TEHNYT jotakin, jotakin josta saattoi rangaista.
Osuuskunta tarjoili minulle siivoustyötä, josta sain palkkaa. Siivousta kertyi yhdelle kuukaudelle 14 tuntia, wow! Osuuskunta siis tarjoili minulle työtä, josta oli työsopimus ja palkkalaskelma. En ollut tehnyt siellä mitään omaani ja laskuttanut siitä, osuuskuntamme kun ei ole mikään läpilaskutusosuuskunta!Silti minua epäiltiin yrittäjäksi eli suomeksi olin kuin rikollinen ja niin minua myös kohdeltiin. Yrittäminen Suomessa on kuin rikollista toimintaa, jos se ei kannata, saat ranagaistuksena turvattomuuden taloudellisesti, ja kuitenkin siihen kannustetaan. Täysin mahdoton yhtälö, ihan yhtä mahdoton kuin löytää sitä kokoaikatyötä näillä työttömyysprosenteilla ja työpaikkojen määrillä. Virkailija sen sijaan oli sitä mieltä, että minun kuuluu hankkia itselleni kokoaikatyö, mielellään heti eikä palloilla jossakin osuuskunnassa, joka saatetaan katsoa yrittämiseksi, joka taas takoittaisi sitä, että tuet menee ja sehän on ihan oikein, koska en ole hankkinut sitä kokoaikatyötä enkä ole ryhtynyt oikeaksi yrittäjäksi. Niin, koittakaa saada selvää tästä, näin selvää se katsokaas on!
Virkailija (jonka ymmärrän tekevän asioita protokollan mukaan, mutta joka voisi edes hitusen omata inhimillisyyttä), joka minulle soitti ja tiedon antoi ei sanojaan säästellyt. Puhelun jälkeen jäin käsitykseen, että parempi olisi maata sohvalla ja olla tekemättä yhtään mitään tai hankkia se KOKOAIKATYÖ. Mutta sen työn hankkimiseen tarvitsee tehdä jotakin, virkailija puhui itsensä pussiin ja minä jäin itkukurkussa suljetun luurin taakse.
Olen todella herkkä ihminen, ja välittömästi tämän uutisen jälkeen minulta meni yöunet, ruokahalu, mieleni muuttui itkuiseksi ja kiukkuiseksi. Lähetin heti samana päivänä heidän pyytämänsä selvitykset ja jäin odottamaan tuomiota. No, sainkin odottaa viikkoja, työttömyysturvani ollessa sillä välin jäädytettynä.
Niinä viikkoina ehdin toivoa, että kaktukseni kukkisivat rahaa, taivaalta sataisi kultaa ja taloni lentäisi Aruballe. Niinä viikkoina itkin maha kipeänä, pelkäsin ja jännitin. Niinä viikkoina minusta tehtiin uneton elämässä epäonnistuja, arvoton ihmisriepu, joka on riippuvainen muutamasta satasesta kuussa. Ja minä todella olen niistä satasista riippuvainen niin kauan kuin saan sen KOKOAIKATYÖN tai TYÖN!
Joku kysyi minulta taannoin, että miksi nillitän(inhoan muuten tuota sanaa) rahasta, onhan minulla työssäkäyvä mies? Niin, miksi? Siksi, että silloin olisin täysin riippuvainen hänestä.Minä haluan olla edes sillä muutamalla satasella riippumaton miehestäni, itsenäinen ihminen, itsenäinen oma itseni, omine henkilökohtaisine menoineni. Sitäpaitsi, mieheni on yrittäjä!
Se, että ei ole minkäänlaista omaa "rahapussia" parisuhteessa tekee ihmisestä riippuvaisen, eikä se minusta ole tämän päivän hyvinvointiyhteiskuntaa saati tasa-arvoa!
Päätös tuli sitten vihdoin, sain työttömyysturvani, koska minua ei katsottu yrittäjäksi niin kuin en olekaan. Enkä uskaltaisi olla, vaikka haluaisin, koska minun täytyy hankkia se kokoaikatyö, jonka eteen joudun taas tekemään jotakin ja se jokin saattaa viedä taas kaiken.
Ihan totta sentään! En ole ainut työtön tässä maassa, jota on kohdeltu ja kohdellaan näin. En ole myöskään työtön, joka makaa sohvalla, pelkästään tämän vuoden syksyllä olen lähettänyt 12 työhakemusta ja vain kahteen haastatteluun olen päässyt. Toista en saanut, toisesta ei ole tullut vielä tietoa (ja nekin olivat osa-aikatyötä, en siis tiedä voinko edes ottaa sitä vastaan vai rangaistaanko siitäkin :) )Minä hoidan lapseni kotona niin kauan kuin olen työtön, minä olen kirjoittanut yhteensä neljä kirjaa, viides romaani tulossa. Minulla on taidenäyttely ensi keväänä ja minä teen muutakin kuin siivoan osuuskunnassani, muutakin osuuskunnan tarjoamaa työtä. Silti minun olisi parempi maata sohvalla tekemättä mitään niin pääsisin paljon helpomalla. Aktiivinen työtön on kuin yrittäjä, aina rangaistaan ja vieläpä siitä työnteosta!
Eräänä iltana olin taas toivonut lumihiutaleiden olevan timantteja, lottokuponkini seitsemän numeron olevan samat kuin telkkarissa, hallituksen olevan järjissään ja työvoimatoimiston vallanväärinkäyttäjä-tädin soittavan ja pyytävän anteeksi! Näin ei tapahtunut. Niinpä otin lasin viiniä ja soitin uruilla joululauluja "arkihuolesi kaikki heitä..."
Elämä jatkuu, ja työttömyyskin näköjään, mutta sohvalta käsin en elämääni aio elää, en vaikka voittaisin lotossa, ja pystyisin palkkaamaan koko nykyisen hallituksen minua palvelemaan! (houkuttava ajatus tosin:))
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)