Hoitovapaani loppui vuonna 2015, sen jälkeen jäin työttömäksi. Alku työttömänä sujui ihan hyvin, sai kirjoitettua esikoisromaanini, liityin erääseen taiteilija-ja kulttuuriosuuskuntaan, hoidin lapseni kotona, ja kävin TE-keskuksen järkkäämillä turhanpäiväisillä "kursseilla" kuulemassa kuinka monta työtöntä on Suomessa ja kuinka surkea työllisyystilanne pirkanmaalla on.
Ja älkäämme unohtako, että koko ajan hain myös töitä, niitä kokoaika töitä!
Joka ikinen kuukausi olen jännittänyt meneekö työttömyyskorvaushakemukseni läpi, olenko sittenkin , ehkä huomaamattani tehnyt jotakin mistä minua rangaistaan. Huomatkaa, siis TEHNYT jotakin enkä vain maannut sohvalla. Eräänä päivänä sitten menin tekemään töitä eli olin TEHNYT jotakin, jotakin josta saattoi rangaista.
Osuuskunta tarjoili minulle siivoustyötä, josta sain palkkaa. Siivousta kertyi yhdelle kuukaudelle 14 tuntia, wow! Osuuskunta siis tarjoili minulle työtä, josta oli työsopimus ja palkkalaskelma. En ollut tehnyt siellä mitään omaani ja laskuttanut siitä, osuuskuntamme kun ei ole mikään läpilaskutusosuuskunta!Silti minua epäiltiin yrittäjäksi eli suomeksi olin kuin rikollinen ja niin minua myös kohdeltiin. Yrittäminen Suomessa on kuin rikollista toimintaa, jos se ei kannata, saat ranagaistuksena turvattomuuden taloudellisesti, ja kuitenkin siihen kannustetaan. Täysin mahdoton yhtälö, ihan yhtä mahdoton kuin löytää sitä kokoaikatyötä näillä työttömyysprosenteilla ja työpaikkojen määrillä. Virkailija sen sijaan oli sitä mieltä, että minun kuuluu hankkia itselleni kokoaikatyö, mielellään heti eikä palloilla jossakin osuuskunnassa, joka saatetaan katsoa yrittämiseksi, joka taas takoittaisi sitä, että tuet menee ja sehän on ihan oikein, koska en ole hankkinut sitä kokoaikatyötä enkä ole ryhtynyt oikeaksi yrittäjäksi. Niin, koittakaa saada selvää tästä, näin selvää se katsokaas on!
Virkailija (jonka ymmärrän tekevän asioita protokollan mukaan, mutta joka voisi edes hitusen omata inhimillisyyttä), joka minulle soitti ja tiedon antoi ei sanojaan säästellyt. Puhelun jälkeen jäin käsitykseen, että parempi olisi maata sohvalla ja olla tekemättä yhtään mitään tai hankkia se KOKOAIKATYÖ. Mutta sen työn hankkimiseen tarvitsee tehdä jotakin, virkailija puhui itsensä pussiin ja minä jäin itkukurkussa suljetun luurin taakse.
Olen todella herkkä ihminen, ja välittömästi tämän uutisen jälkeen minulta meni yöunet, ruokahalu, mieleni muuttui itkuiseksi ja kiukkuiseksi. Lähetin heti samana päivänä heidän pyytämänsä selvitykset ja jäin odottamaan tuomiota. No, sainkin odottaa viikkoja, työttömyysturvani ollessa sillä välin jäädytettynä.
Niinä viikkoina ehdin toivoa, että kaktukseni kukkisivat rahaa, taivaalta sataisi kultaa ja taloni lentäisi Aruballe. Niinä viikkoina itkin maha kipeänä, pelkäsin ja jännitin. Niinä viikkoina minusta tehtiin uneton elämässä epäonnistuja, arvoton ihmisriepu, joka on riippuvainen muutamasta satasesta kuussa. Ja minä todella olen niistä satasista riippuvainen niin kauan kuin saan sen KOKOAIKATYÖN tai TYÖN!
Joku kysyi minulta taannoin, että miksi nillitän(inhoan muuten tuota sanaa) rahasta, onhan minulla työssäkäyvä mies? Niin, miksi? Siksi, että silloin olisin täysin riippuvainen hänestä.Minä haluan olla edes sillä muutamalla satasella riippumaton miehestäni, itsenäinen ihminen, itsenäinen oma itseni, omine henkilökohtaisine menoineni. Sitäpaitsi, mieheni on yrittäjä!
Se, että ei ole minkäänlaista omaa "rahapussia" parisuhteessa tekee ihmisestä riippuvaisen, eikä se minusta ole tämän päivän hyvinvointiyhteiskuntaa saati tasa-arvoa!
Päätös tuli sitten vihdoin, sain työttömyysturvani, koska minua ei katsottu yrittäjäksi niin kuin en olekaan. Enkä uskaltaisi olla, vaikka haluaisin, koska minun täytyy hankkia se kokoaikatyö, jonka eteen joudun taas tekemään jotakin ja se jokin saattaa viedä taas kaiken.
Ihan totta sentään! En ole ainut työtön tässä maassa, jota on kohdeltu ja kohdellaan näin. En ole myöskään työtön, joka makaa sohvalla, pelkästään tämän vuoden syksyllä olen lähettänyt 12 työhakemusta ja vain kahteen haastatteluun olen päässyt. Toista en saanut, toisesta ei ole tullut vielä tietoa (ja nekin olivat osa-aikatyötä, en siis tiedä voinko edes ottaa sitä vastaan vai rangaistaanko siitäkin :) )Minä hoidan lapseni kotona niin kauan kuin olen työtön, minä olen kirjoittanut yhteensä neljä kirjaa, viides romaani tulossa. Minulla on taidenäyttely ensi keväänä ja minä teen muutakin kuin siivoan osuuskunnassani, muutakin osuuskunnan tarjoamaa työtä. Silti minun olisi parempi maata sohvalla tekemättä mitään niin pääsisin paljon helpomalla. Aktiivinen työtön on kuin yrittäjä, aina rangaistaan ja vieläpä siitä työnteosta!
Eräänä iltana olin taas toivonut lumihiutaleiden olevan timantteja, lottokuponkini seitsemän numeron olevan samat kuin telkkarissa, hallituksen olevan järjissään ja työvoimatoimiston vallanväärinkäyttäjä-tädin soittavan ja pyytävän anteeksi! Näin ei tapahtunut. Niinpä otin lasin viiniä ja soitin uruilla joululauluja "arkihuolesi kaikki heitä..."
Elämä jatkuu, ja työttömyyskin näköjään, mutta sohvalta käsin en elämääni aio elää, en vaikka voittaisin lotossa, ja pystyisin palkkaamaan koko nykyisen hallituksen minua palvelemaan! (houkuttava ajatus tosin:))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti