Häät Virossa!Retkipäiväkirja osa 2

Matkustaminen on rankkaa,sen huomasin ensimmäisenä iltana kun olimme saapuneet perille Laulasmaa Spahan.Jalat olivat turvoksissa ja tunnottomat jumalattomasta kävelystä ja laivan rappusissa ramppaamisesta.En vielä aamulla ollut osannut odottaa,että matkasta tulisi jonkin sortin kuntoiluloma ihan mieheni toimesta.Hänen innostuksensa kuluttaa aikaa laivalla kävellen ja kiipeillen rappusia ei vastannut omaa näkemystäni ajan kuluttamisesta.Minä kun olisin mielummin istunut ja juonut smoothien toisensa jälkeen ja vain katsellut rimpuilevia vanhempia öukkäröivän jälkikasvunsa kimpussa.
Nyt joku miettii,että miksi en sitten vain valinnut tuota itselleni mieleistä vaihtoehtoa ja vain nautiskellut omasta ajasta pieni vahingonilon kääpiö olkapäälläni vaan suostuin (ja vieläpä mukisematta) tarpomaan laivan kerroksia vailla määränpäätä ja koluamaan niitä kahta kauppaa kuin Pariisin ostoskatuja?
Siksi kun olin aivan liikaa katsonut 24 tv sarjaa boxilta juuri ennen matkaa ja näin aivan joka paikassa terroristin,takinkääntäjän ja murhaajan.Hieman oloa helpotti,että pikaruokapaikassa takavasemmalla istui Jack Bauer,tosin kolmekymmentä kiloa pulleampana ja liian pitkänä,mutta olipahan kumminkin.

Vaikka mieheni onkin liikkúnnallisempi kun minä niin ei hän koko lomaa kävelylle uhrannut.Ensimmäisen lomapäivän ilta sai arvoisensa käänteen,kun mukaan pakattu miniläppäri suostui yhteistyöhön ja näytti pätkimättä Satuhäiden tallennettuja uusintoja.Hääfiilistä ei tarvinnut hakea,mutta koti-ikävää se helpotti.

Vielä aurinkoinen hääpäivän aamupäivä Laulasmaa span parkkipaikalla.

Hääpäivän aamu koitti aurinkoisena ja siihen se aurinko sitten loppuikin.Onneksi se ei tunnelmaa häirinnyt,kun edessä oli vielä niin paljon kivaa ja ihanaa,ettei siitä tuolloin aamulla vielä osannut edes unelmoida.
Vanhin ja yksi rakkaimmista sekä tärkeimmistä ystävistäni oli menossa naimisiin ja me saisimme olla mukana juuri tuona tärkeänä päivänä.Se jo yksin riitti nostamaan päivän tunnelman kattoon,mutta mukavan lisän toi aamupäiväinen porealtaassa löhöily ja matelu läheiseen "kyläkauppaan" löytöjä tehden.
Kauppa tarjoili niin välipalaa kuin sukkahousut,partavaahdon ja viiniäkin.Eväät iltapäivän koitokseen olivat valmiina ja minä tukkaa vaille kuosissa tuossa vaiheessa,kun kello näytti yhtä ja häät alkaisivat neljältä.

Hotellilla valmiina lähtöön!

Ajoissa olimme valmiit ja ajoissa istuimme bussissa,joka kuljetti meidät kilpaa sadepilvien kanssa juhlapaikalle.Bussi ennätti ennen sadetta,mutta vain hitusen.
Onneksi sade hääpäivänä tietää pelkkää hyvää ja näin ollen kultaisella parilla onkin mahtava ja onnellinen tulevaisuus odotettavissa sillä ihan vähään aikaan en ole niin paljon vettä nähnyt taivaan puristavan yhden illan aikana maahan.

Olin jännittänyt häitä jonkin verran(jännitän kaikkea,joten se ei yllätä minua),en sitä mikä voisi mennä pieleen enkä sitä olisko meillä kivaa.Tiesin,että jotain menee aina pieleen ja kivaa meillä on ihan varmasti.Jännitin ehkä sitä,että tuntisinko ketään muita kun ystäväni vanhemmat ja sisarukset?Jännitin,alkaisinko itkeä(tai itkeä alan kuitenkin,mutta että millä hetkellä)tai nauraa väärällä hetkellä.Kaikki pelkoni osoittautuivat kuitenkin turhiksi,mitä olin myös kerinnyt miettiä ja ilta sujui enemmän kun hyvin.
Pöytäpaikat löydettyämme,istui pöydässä heti yksi tuttu minulle,miehelleni ei,mutta ei hän muutenkaan tuntenut sieltä kun itse parin.Onneksi hän on sosiaalinen ja tutustuu hetkessä tuiki tuntemattomiin ihmisiin,niin tälläkin kertaa.

Mieheni talsimassa pihalla sateen vihdoin lakattua...hetkeksi.

Muut pöydässä olivat entuudestaan tuntemattomia,mutta uskallanpa väittää,että jo vartin jutustelun jälkeen huumori kukki kuin vanhoilla tutuilla ja loppuiltakin meni kokolailla siinä porukassa ja kivaa oli.

Hääkakku,hyvää ja ehjä ;)

Uusia tuttavuuksia,paljon naurua ja hyvää ruokaa sekä juomaa unohtamatta.Ihana hääpari,joiden kanssa todella tunnen sydämen yhteyden,heidän onni ja rakkaus.Kauniit,koskettavat puheet ja hyvä musiikki siivittivät meidät seuraavaan päivään aivan uusin fiiliksin ja ajatuksin.Kiitos Anita ja Mikko!

Yhtään menoa ei haitannut ja rehellisesti voin sanoa,että ei yhtään,vaikka vessat menivät tukkoon,vettä satoi niin että sateenvarjon kanssakin kastui,hääkakku joutui kolariin ja pari lausui valansa sisällä eikä ulkona vaikka alunperin piti todistaa sitä kauneutta ulkona.Sisätilat eivät pimentäneet tunnelmaa,päinvastoin.Läpinäkyvä teltta loi intiimin tunnelman juhlijoiden keskuuteen ja juhlan rentous sekä aitous pyyhkivät pienet vastoinkäymiset pois sateen mukana.
Voin sanoa olleeni juhlissa,jotka muistan lopun elämääni suloisena lämpönä sydämessäni!<3