Häät Virossa!Retkipäiväkirja osa 3

Aamu avautui lyhyen yön jälkeen väsyneenä,onnellisena ja onneksi vain vähäjanoisena.Illan viinien lomassa olin onnistunut tuhoamaan myös muutaman kannullisen silkkaa vettä.Veden juonti onkin nykyään yksi selviytymiskeinoni juhlinnan ohessa.Auta armias jos unohdan sitä vettä juoda,silloin ei kunnian kukko laula,ei minulle eikä miehelleni ja jos joku laulaa niin olkapäällä istuva piru korkeintaan.Kimeästi,hartaasti ja pitkään.
Tuona aamuna ei laulanut piru,kunnian kukko kyllä.Aamiainen maistui niin hyvältä ja suolaiselta.Innolla odotin jo siirtymistä uusiin seikkailuihin ja samalla haikein mielin kaiken ja kaikkien hyvästelyjä.Kuluneissa päivissä oli jo ollut paljon mahtavia asioita ja yksi niistä oli morsiamen vanhempien(ovat eronneet ja asuvat kukin tahoillaan) tapaaminen pitkästä,pitkästä aikaa.Kuulumisien vaihtoa,muisteloita,naurua,onnea ja taas vähän lisää muistoja.On ihanaa tuntea itsensä niin tervetulleeksi ja toivotuksi vieraaksi myös perheenjäsenten puolelta.

Kaikkia haluamiani ihmisiä en enää Laulasmaasta lähtiessäni kerinnyt hyvästellä,mutta uskon heidän tietävän sanomattakin.

Ihana morsiamen äiti ja herttainen morsian juhlatunnelmissa!<3

Rakastan autoilua tai lähinnä autossa istumista,kun saa vain istua,höpöttää ja kurkistella maisemia.Tuona sunnuntaina ajelimme kaikessa rauhassa kohti Tallinnaa,upeiden maalais ja metsämaisemien piirittäessä meitä joka suunnalta.Maisemien naamottaminen loppui,kun muistin mitä olinkaan halunnut nähdä ennen kun pääsemme perille Tallinnaan.Menomatkalla olin bongannut suurehkon kauppakeskuksen ja halusin ehdottomasti lähteä tutkimaan sen antia oikeen ajan kanssa.Mieheni ei varmaan ollut yhtään niin innokas,sillä tiedossa oli paljon kovempaa kuntoa vaativa ostoskierros,kun taannoin laivalla.Ei hänkään nyt niin hyvässä kunnossa ole,että kolmen tunnin kenkä,vaate ja laukkukaupoissa kiertely ei pohkeissa nipistelisi ja hermoja hiljaa kiristelisi.Mutta koska hän haluaa parastani niin mukisematta raahasi juhlinutta ruumistaan perässäni,kantoi kaikki kassit ja pussit sekä tuppautui oikein maksamaankin krääsää jota Marc and Spenceriltä löysin.
Olin aina haaveillut käyväni jossakin sellaisessa kaupassa kuin edellä mainittu,mutta ajattelin ettei minulle koskaan tule tilaisuutta lähteä Englantiin.No,sittenhän se mokoma rantautui Suomeen,mutta koska minulla oli päähänpinttymä ulkomailla sijaitsevasta Spenceristä niin enhän minä nyt sinne voinut marssia.Niinpä nyt tilaisuuden minulle portteja aukoessa,lompsin het sillään unelmoimaani varakkaiden ja silmissäni jopa kuninkaallisten puotiin.Pettymys oli suuri.Hieman Anttilaa korkeammat hinnat,laatu sama.Tissiliivit liialla pitsillä päällystetyt ja ainoa paita jonka halusin maksoi 40€ eikä siitä ollut minulle sopivaa kokoa enää jäljellä(miten niin siellä ei ollut hervotonta varastoa täynnä kaikkia kokoja kaikista vaatteista?Ei ollut!).Lohdutukseksi löysin kauniit riippuvat korvakorut,sellaiset jotka eivät korosta leukaperiäni eivätkä tuo esille liikaa jo valmiiksi pallottavaa naamani.Korut maksoi mies,motiiveja en tiedä enkä uskalla kysyä!

Ostosreissu päättyi janoon,nälkään ja hiertyneisiin varpaisiin.Välipalan jälkeen matka jatkui hotelliin,joka oli jo ennestään tuttu Kalev Spa.Kivasti keskellä kaupunkia,vanhakaupunki kuin pihanaan.

Näkymä Kalev spa hotellin ikkunasta.

Väsymys meinasi ottaa otetta,mutta sille ei saanut antaa sijaa vielä tuossa vaiheessa.Meillä oli vielä sen päivän loppu ja seuraava päivä aikaa tutkia taas Tallinnaa ja minä halusin ottaa siitä kaiken irti.Hieman ehostelin kiiltävää naamaani ja vaihdoin kenkiä,ukko lepuutti silmiään sängyllä,ainakin omien sanojensa mukaan,mutta minusta kuorsaus ei kuulu vain lepuutteluun,tiedä häntä...
Lepotauon ja ehostelun jälkeen matka jatkui taas.Tuliaisia ja muuta kivaa tarttui kohtuudella mukaan,mutta niiden lomassa myös nälkä alkoi kurnia vatsassa.Mikä olisikaan ollut parempi paikka kuin viime kesäinen ravintola,joka tarjoili mahtavaa ruokaa,juomaa ja tunnelmaa.Sinne siis.
Nyt en voi laittaa tähän paikkaan jossa söimme,sillä olen melko varma,että viereisessä pöydässä illasti eräs suhteellisen kuuluisa suomalainen kapellimestari vaimoineen ja seurueineen.Kuulin hyvin keskustelua,mutta kun en kehdannut tunkea lasia korvaan ja kumartua pöytään päin naama edellä niin paljon meni ohikin.Varma kun en ole niin siksi en puhu enempää.Paikka oli kuitenkin suhteellisen tasokas ja ruoka niin maittavaa kuin muistelimmekin.Ei pettymys millään lailla,ainoastaan pettymys,kun en nyt tiedä oliko herra viereisessä pöydässä se jonka luulen hänen olleen?!Onneksi oman pöydän ukko oli tuttu ja turvallinen,eikä pettymys millään lailla!

Morsian ja allekirjoittanut,onnellisina hetkessä!