Aamutee ajatuksella!

Viime yönä näin unta papastani, joka on kuollut jo liki kaksikymmentä vuotta sitten. Aina kun  näen hänestä unta, hän on todellinen. Läsnä unissa, kuin oikeasti elämässä ja puhuu selkeästi. Hän myös näyttää joka kerta aivan itseltään. En näe papasta unta kovin usein, ehkä kerran vuodessa. Joka kerta hän on kirkaassa valossa harmaine ja tuuheine hiuksineen, myhäilee hänelle tyypillisesti ja ilme kertoo, kuinka hän hakisi minulle vaikka kuun taivaalta, jos sitä pyytäisin.
Papan kanssa katsottiin usein elokuva Tanssii susien kanssa ja yleisurheilua televisiosta. Hän kannusti minua liikkumaan ja venyttelemään, vaikka olen lapsesta asti ollut yhtä notkea kun rautakanki. Hän hurrasi ja taputti, kun sain seisaaltaan kädet maahan ja kannusti kirjoittamaan lisää runoja sen jälkeen, kun yhden rohkaistuin hänelle ääneen lukemaan. Taisin olla kolmetoista vuotias.
Pappa kuoli ollessani neljätoista, se oli kova paikka, olen siitä kirjoittanut tekstin blogiin, mutta en enää muista millä otsikolla :)
Joka tapauksessa, se viimeöinen uni, se oli taas niin todellinen, että vieläkin tuntuu, kun pappa olisi vierellä. Ehkä hän onkin?
Unessa pappa istui meidän sohvalla, sillä punaisella, josta en itse niin välitä(pappa piti punaisesta) ja joi kahvia kupista jota meillä ei ole olemassakaan. Pöydällä lepäsi kaksi voileipää ja appelsiinimehua lasissa. Pappa söi paljon leipää ja mummolan jääkaapissa oli aina appelsiinimehua.
Pappa istui melko hiljaa ja yksin sillä punaisella sohvalla. Minä istuin sillä minun lempi sohvallani, vihreällä ja kuuntelin. En mahtunut samalle sohvalle, sillä papan ympärillä oleva kirkas valo vei kaiken muun tilan. Ei se minua haitannut, papan ympärillä oli aina ollut se valo, unissa. Katselin häntä ja olisin halunnut nousta ja halata, en ylettänyt lähellekään pappaa, vaikka välillämme oli vain metrin matka. Lysähdin takaisin sohvaan.
Sitten pappa puhui, hän katsoi minua osittain silmiin, osittain minun ohi ja sanoi:" Sinulla on elämässäsi kaikki mahdollisuudet, eikä lainkaan rajoja siinä mihin pyrit. Jatka samaan malliin vaan". Ja sitten hän katsoi minua kannustavin silmin, juuri sellaisin silmin kun ollessani kolmetoista vuotias. Pappa nousi sohvalta ja lähti kohti meidän keittiötä, en saanut häntä kiinni vaikka yritin ja sen jälkeen en enää unesta mitään muistakaan.
Kun heräsin klo 03.15 laitoin heti ylös puhelimen muistiin ne sanat, jotka pappa unessa sanoi, muuten en niitä ikipäivänä olisi muistanut! Ylös laittamisen olen oppinut kirjoittaessani, jos en heti laita ylös ajatusta mikä päähän putkahtaa, en taatusti muista sitä enää aamulla.
Aamulla herätessäni, minulla oli kummallinen oli. Hyvä, mutta tavallaan pelokas. Mitä jos petänkin papan ja luon itselleni jotakin turhia rajoja ja ennakkoluuloja itsestäni? Itku meinasi tulla, kun taas liikaa mietin asioita. Pappa tuskin oli tarkoittanut sitä.
Laitoin tytön kouluun ja keitin teet. Pojat nukkuivat vielä, kun avasin koneen ja teepussin(sain hiljattain ystävältäni rentouttavaa teetä, jonka jokaisessa pussissa on ajatus tai miete), teepussissa luki "You are unlimited", "Sinä olet rajoittamaton" noin vapaasti kännettynä. Arvatkaa vaan, meinasin pyörtyä siltä istumalta! Kädet täristen heilutin teepussia kupissa ja mietin yöllistä untani ja pussin sanomaa. Aika monen mielestä tämä on vain silkkaa sattumaa, minun mielestäni siinä on suurtakin suurempi sanoma, tarkoitus ja viesti. En todellakaan ollut aamulla yksin keittiössä, pappa oli minun kanssani!

Saan jäätävän paljon voimaa kaikesta tällaisesta. Uskon ja luotan yhä enemmän itseeni, haluan tehdä parhaani ja menestyä valitsemallani tiellä. Haluan ennen kaikkea olla itse itsestäni ylpeä ja haluan, että pappa siellä jossain voi taputtaa ja hurrata minulle, kun olen käyttänyt kaikki minulle suodut mahdollisuudet ilman rajoja ja jatkanut samaan malliin! Kannustan kaikkia muitakin ihmisiä tekemään samoin!