Pieni kokeilukasvimaani on tuottanut kahtena vuonna sen verran hyvin,että viime syksynä päätin laajentaa sitä muutamalla rivillä.Lapset ovat toivoneet kukin oman lajinsa istutettaviksi,joten uusiakin tulokkaita vanhan kunnon porkkanan,salaatin,kesäkurpitsan ja punajuuren rinnalla saattaa tänä vuonna ilmaantua.
 |
| Kasvimaani ruohosipulit muutama viikko sitten! |
Ehtona oli tietysti,että lapset itse ne istuttavat ja hoitavat.Tämä ei tietenkään johdu siitä,että olen hitusen laiskanlainen puutarhan laittaja,vaan yksinomaan siitä,että myös lapset oppivat mistä se sapuska oikeen tulee ja kuinka.No,ehkä vähän laiskuutta mukana,sillä saanhan nyt kertaheitolla kolme kitkijää pitämään kasvimaata kuosissa.
Laajennusta en ole vielä aloittanut,eilen piti kovasti,mutta sitten keksin grillin olemassaolon ja makkarat voittivat fyysisen työn.
Eipä sen puoleen,jouduin minä fyysisesti rehkimään myös sen makkaran eteen,sillä grilli ei itsestään varastosta pihalle kävellyt.Apuvoimat kantoivat kannen ja ritilän,joita sitten etsittiin puolituntia,kun ne olivatkin jääneet matkalle ja reitti oli sittemmin unohtunut.Ritilä löytyi pensaasta ja kansi hiekkalaatikolta.Grillikin hinautui paikalleen eikä sen toimittamiseen mennyt,kuin toiset puolituntia.
Tavoilleni uskollisena tein suunnattoman kokon pienen grillin sisään ja hiillosta odoteltiin tunti.Kaikki tämä oli kuitenkin vaivan ja odottelun arvoista,sillä makkara oli taivaallista.Onneksi paistoin kaksi pakettia,kun kaikki meni!
Tänään sitten iski uusi paniikki.Pihamme tarvitsee pientä pintaremonttia.Aita on maalaamatta(ollut kolme vuotta),keinu on maalaamatta.Toisen naapurin puoleinen verkkoaita on kaatunut joka kohdasta.Hiekkalaatikosta uupuu hiekkaa(paljon),huvimaja on varasto,vaikka haluaisin viettää siellä laatuaikaa ystävien kanssa ja mattoteline kaatuu luultavasti seuraavassa myrskyssä.
Olen omasta mielestäni Jorma Piisisen oikea käsi ja Macgyverin vasen käsi,hyviä erikseen,mutta yhdessä hallitsematon kaaos.
Jostakin minun on kuitenkin pakko aloittaa,joten tämän viikon aikana punnitsen kummankin käden vahvuudet ja jos en osaa päättää,arvon voittajan.
Työsuunnitelmakin on melkein valmis.
Aloitan keinun maalaamisesta,koska olen jo päättänyt sille värinkin.Pakko on vissiin odottaa hieman lämpimämpiä ilmoja(voi harmi) ja sillä välin voisin toki toteuttaa jonkin muun askartelua vaativan kohteen,mutta uskoisin ettei näin käy.En halua sotkea suunnitelmaa.
Verkkoaitaan en edes koske.Mutta uskon,että muutama sananen siitä appiukolle riittää.Uskoisin verkkoaidan olevan kunnossa paljon ennen kuin keinu maalinsa saa.
Huvimaja on pieni,mutta vetoisuudeltaan uskomattoman suuri.Tällä hetkellä se kätkee sisäänsä kolme nojatuolia(jotka verhoilen ja kunnostan kyllä,juu juu),yhden keinun,teltan,piirongin,lautaa,lamppuja,tyhjiä pulloja ja uima-altaan.Hetkeen on turha kuvitella sitä muuna kuin varastona ellen saa piakkoin järjestettyä vaikkapa pihakirppistä.
Nyt näyttäisikin siltä,että huvimaja tippuu listalta ja paineeni hellittävät hieman.Niin ja mattotelinekin on aivan liian raskas minun sitä rueta oikomaan,joten odottelen ihmettä tai appiukkoa.Siinä onkin sellanen setä,että yleensä alkaa tapahtua.Olenkin enemmän,kun yhden kerran todistanut mieheni ja appiukkoni ahkeruutta ja aikaansaannoksia ylpeydellä.
Pari pensasta pitäisi myös päästää kärsimyksistään,mutta tässä minä mielummin istun ja kirjoitan,kuin haen sitä lapiota ja kuokkaa.
Toivottavasti seuraava myrksy ei revi mattotelinettä vaan ne kaksi pystyyn kuollutta puskaa.
Toivossa on hyvä elää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti