Minulta tuo tapahtuma osoitti suoranaista "monikätisyyttä",kun kolmen lapsen kanssa kahvilassa olo vie yleensä ihan kaiken huomioni,enkä todellakaan näe saati kuule mitään ympärilläni tapahtuvaa.Kaiken sen kaatuneiden lasien,tuolilta tippumisien ja muutaman itkun seasta pystyin hieman liiankin hyvin erottamaan rouvien keskustelun.Saattoi se johtua siitäkin,että kahvipaikkamme oli hyvin pieni ja naisilla suuri ääni.
Huomioni kiinnittyi,kun toinen naisista kajautti:"En ymmärrä miksi se valittaa vieläkin tilannettaan,sehän jäi leskeksi jo vuosi sitten.Onhan tää maa täynnä esim.yksinhuoltajia,mitä eroa?".
Sain hädin tuskin pidettyä kahvikupistani kiinni.
Lause olisi voinut olla suoraan Kauniista ja Rohkeista tai ei,ei edes siinä ole noin huonoa sisältöä.Salatuista elämistä paremminkin.
Salaa toivoin,että jostakin paukahtaisi paikalle kuvausryhmä ja koko farssi osoittautuisi näytelmäksi.Mutta ei,kameroita ei ilmaantunut,ei edes piilokameraa ja juttu leidien kesken senkun jatkui.
Ja ajatelkaa,toinen järjen jättiläinen lisäsi edellisen lauseen jatkoksi:"Niin,jotkut yh:t kuitenkin joutuu kestään sitä exää koko loppu elämänsä,mutta se pääsi kerralla siitä eroon".
Toinen nyökkäili suuri eleisesti vieressä ja toisteli olevansa samaa mieltä.
Tällä kaksikolla ei todellakaan käynyt mielessä,että iso osa yksinhuoltajia on todella yksin.Ei kaikilla ole sitä ex puolisoa,jolle voi lapset laittaa sopimuksen mukaan tai ilman.Kaikilla ei edes ole läheisiä lähellä.Ja ihan kun se yksinhuoltajuuskaan olisi aina oma valinta.Monilla yh-äitien lapsilla on kuitenkin isä,jota saa ja voi tavata,mutta lesken lapsilla ei enää isää ole.Lista eroavaisuuksista voisi olla pidempikin,mutta luulen että pointti on jo selvä.
Niinhän sitä sanotaan,että avio-ero on kuin pieni kuolema.Tuskin kuitenkaan sitä oikeaa kuolemaa rankempi käsitellä,vaikka en menisi siitäkään vannomaan.Jokainen meistä käsittelee ja kokee asiat omalla tavallaan,joten on todella väärin arvostella ja ruotia tilannetta jossa itse ei ole.
En siis saisi varmastikaan puuttua tähän aiheeseen,kun en ole yh enkä leski,mutta koen voivani puuttua edes sen verran,että muut näiden kahden naisen lailla ajattelevat avaisivat silmänsä ja ennenkaikkea sydämensä,ennen kuin lähtevät arvostelemaan ja suorastaan haukkumaan.
Olimme jo tekemässä lähtöä(kauheella metelillä),kun toinen naisista oikeen korotti ääntään,jotta sai sanottavansa ystävälleen sanottua:"Enkä mä usko,että niillä oli edes mikään hyvä suhde,se mieshän oli aina töissä ".Toinen nyökkäili ja sitten lisäsi:"Niin,sehän oli jo vähän niinku yh,niin ei sille varmaan se kuolema enää kauheesti tilannetta muuttanu".
Olin järkyttynyt!Kuinka kukaan voi ruotia toisen elämää noin rajuin sanakääntein ja mielipitein?
Itse en ole vielä mikään ikäloppu,mutta sen verran jo elänyt,että tiedän varsin hyvin ja erittäin tarkkaan,että kukaan eikä kukaan voi tietää mitä kenenkin suhteessa,perheessä ja kodin seinien sisäpuolella todella tapahtuu!Vain itse asianomaiset tietävät ja sehän riittää tai ainakin sen pitäisi riittää.
Olisi tehnyt mieli sanoa sananen tai pari tuolle kaksikolle,mutta en kertakaikkiaan pystynyt alentumaan heidän tasolleen,en edes halunnut joutua katsekontaktiin moisien möllien kanssa.
Pakko oli kuitenkin tokaista jotakin,josta nyt en ihan hirveen ylpeä ole,mutta tilanteeseen sopiva kyllä.Sanoin,kun lapset siinä sinkoilivat takkiensa kanssa,että:"lähdetäänpäs nyt reippaasti kotia kohti ja odotteleen iskää töistä".
Olin tuolloin jo menossa,joten en tiedä katsoivatko minuun päin vai oliko tokaisuni heille,kuin vierasta kieltä,jota eivät ymmärtäneet?
Mieheni on paljon töissä,mutta itsehän olen koti-äiti ja jonkun niitä töitäkin on tehtävä,jotta saan olla kotona.En koe olevani yh-äiti,mutta joskus kun on raskasta arvostus heitä kohtaan nousee todella.Ja jos mieheni yhtäkkiä kuolisi,en todellakaan selviytyisi tilanteesta helposti ja kevyesti vain sen takia, että aiemmin hän oli niin paljon töissä ja minä päivisin yksin lasten kanssa.Sitäpaitsi minä rakastan miestäni ja jo pelkästään siksi en varmastikaan olisi toipunut vuodessa moisesta tragediasta.
Niiltä naisilta joko puuttui omasta elämästään rakkaus tai sitten heillä ei käynyt edes mielessä,että joku saattoi vielä rakastaa,vaikka maanpäältä olisikin poistunut.
En tiedä mikä tämän lesken tilanne on ollut tai on,mutta naisten olisi hyvä tietää,ettei rakkaus kuolemaan lopu eikä leski ja yksinhuoltaja ole sama asia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti