Mää oon murrekatteellinen!

Katselin tuossa viime maanantaina Satuhäitä. Ja kyllä, katselen Satuhäitä, enkä edes häpeä myöntää sitä. No, joka tapauksessa hyvin sohvalle asettautuneena aloitin ohjelman tillottamisen, toisessa kädessä lasi punaviiniä, toisessa kaukosäädin. Maanantaisin minä hallitsen kaukosäädintä, eikä siinä ole mitään sukupuolten välistä taistoa, vaan miestäni ei kiinnosta Satuhäät ja hän suorastaan iloiten antaa minun säädellä ääntä aina sitä kovemmalle, mitä enemmän koen tarvetta kommentoida ohjelman päälle. Punaviini kuuluu myös sen ohjelman kylkeen, vapauttaa mukavasti suvaitsemaan kaikki erikoisetkin ihmishahmoset, joita ohjelmassa viipottaa.
Viime maanantainen pariskunta ei ollut poni ja aasi, ei edes kovin erikoinen hahmotelma. Mutta, kuunnellessani ja katsellessani paria, kiinnitin huomioni niinkin pieneen seikkaan kun murre.
Aika monille ihmisille murre on pieni seikka, vaan ei minulle. Minä olen murrekateellinen ihminen. Ihailen kulloinkin korviini kantautuvaa murretta, jopa Turun murretta(saa nauraa, jos kokee sen juuri nyt tarpeelliseksi). Ihailen murteita samoin, kuin ihmisiä, jotka puhuvat useita eri kieliä. Minulla ei ole kielipäätä, ei. On suoranainen ihme, että ikinä pääsin ylioppilaskirjoituksista läpi ja vielä suurempana ihmeenä pidän opettajieni sinnikkyyttä kanssani. Ei moni olisi jaksanut tukiopettaa ruotsia ihmiselle, joka sekoitti toistuvasti sanat hun och han ja ihmetteli miksi ei voinut käyttää joka paikassa sanaa jag jos kertoi itsestään? Niin no, onneksi murteet sujuvat kieliä paremmin. voisinkin olla Suomen murrenainen, saisi kielinainen haastajan. Ainoa ongelma on, että en osaa ladata mitään youtubeen, en ainakaan niin että se sieltä jonkun tavoittaisi. Ja tämähän saattaa jopa olla hyväkin asia.

Tampereen murre on se mitä minun pitäisi puhua. En kuitenkaan puhu sitä niin kuin pitäisi. Umpi(kieron)savolaisen mummon lapsenlapsena koen oikeudekseni ellen suorastaan velvollisuudeksi puhua myös hieman savon murretta. Sekoitan sitä luontevasti omaan äidinmurteeseeni kuullostaen likipitäen tältä: Mittään ei tarvihe tehä jos ei ite halua. Jos mää haluan maata sohvalla niin määhän makkaan enkä torellakkaan lähre lenkille, en ainakaan jos sattaa.
Kuulostan todennäköisesti siltä, kun kiinalainen puhuisi suomenruotsia, vaan mitä sitten? Murteet ovat kadehtimisen arvoinen asia. Murteissa on sävyjä ja sointuja enemmän kun vieraissa kielissä. Sitäpaitsi pääni on selkeästi luotu erottamaan kauneus eri murteista, ei se sen jälkeen enää muita kieliä pysty hallitsemaankaan ja miksi edes tarvitsisi? Savolainen mummonikin saa aina mitä haluaa ulkomailla ollessaan ja hän ei todellakaan pyydä/tilaa mitään englanniksi vaan rempseästi savoksi.

Takaisin satuhäihin. Pariskunta puhui erilaista murretta, toinen savon murretta, toinen liki Tamperetta. Kuuntelin, kuinka he puhuivat keskenään ja ihmettelin kuinka kummallekaan ei toisen murre tarttunut, miten se on edes mahdollista? Minä kun lähden mummolaan pohjois-savoon, alan viimeistään Jämsässä muistuttaa jo mummoa. En ulkonaisesti, ainoastaan kielellisesti. Tampereen rippeet lauseista varisevat tielle E63 ja jäävät Kiuruvedelle ajavien rekkojen renkaiden alle.
Mummolassa puhe soljuu luontevasti, eikä kukkaan varmasti kiinnitä mittään huomiota siihen, ei ainakaan ylimääräistä huomiota. Eihän sitä siellä itsekään ajattele.
Kummallinen ilmiö silti puskee esiin sielläkin aika ajoin, nimittäin harkitsematon tarve korostaa omaa määkivää murrettaan esimerkiksi kaupan kassalla ja ravintolassa. Puolikas savolaisuuttani valuu hanskojen kanssa taskuun, kun yhtäkkiä en tarttekkaan kuittia ja haluan tehrä loton torellakin hetken mielijohteesta.
Hirveesti en ole tohtinut imeä muita murteita itseeni, kun siihen tarvitsisi olla jokin sukulaisilla selitettävä perustelu. En viitsi, enkä edes halua puhua itä-suomea tai vaasaa, vaikka osaisinkin, kun minulla ei ole siellä mummoa. Kuitenkin matkaillessani missä päin Suomea tahansa, joudun väkisinkin murrekoukkuun, onneksi osaan sekoittaa sen omaani, enkä heti paljastu kehnoksi matkijaksi, vaan saatan jopa vaikuttaa enemmän paikkakunnalle juuri muuttaneelta kuin turistilta. Valitettavasti ulkomailla näin ei käy. Olen siellä turisti, enkä pelkästään huonon kielitaitoni takia vaan myös kameran, kartan ja eksyneen katseeni ansiosta!