En ylipäätään voi ymmärtää uutisten ajankohtaa.Ei minun sielunrauhalleni sovi kello kymmenen illalla näytettävä itsemurhapommien määrä,ebolan leviäminen tai Ukrainan kriisi.Ainoa hyvä asia uutisissa on loppukevennys,mutta sitäkään ei tule kaikkien kanavien uutisten jälkeen.
Koita siinä nyt sitten nukkua,kun ensin on niskaan kaadettu kuvia ruumiista,sairaista lapsista Afrikassa,taloustilanteen huonontumisesta ja sääkin lupaa pelkkää sadetta ja kylmää.
Myönnän,että pelkään hieman kohdata todellisuutta.Elän mielummin omassa maailmassani,jossa kaikki rakastavat kaikkia,jossa rauha vallitsee ja ruokaa riittää ihan jokaiselle.Toistaiseksi tämä maailmani on tonttimme kokoinen.Ei tarvitse kuin startata mondeo pihassa ja auton nokan saavuttaessa portin pielet on maailmani murtunut.Onneksi ei sentään tarvitse hakea sitä lehteä laatikosta ja kantaa sivukaupalla todellisuutta sisään.Katselen pakon edessä sitä auton ikkunoista ja kärsin poistuessani sieltä,vaikkapa kauppaan.Olisi paljon inhimillisempää jos kaupan ovilla tervehtisi vaikkapa kauppias itse tai asetelma kukkia,kuin iltapäivälehtien otsikot.Keltaiset lehdet eivät muuta toitotakaan,kun huonoja ja vielä huonompia uutisia.Otsikot johdattelevat harhaan ja saavat ihmiset lankeamaan tuohon kiireisen kansalaisen päivän tietopottiin.
Ei ole ihmekään,että maailma toimii miten toimii,kun suurin osa itseään yleissivistää keltaisilla lehdillä.
Onhan niissä joskus hitunen asiaakin,kuten Tauskin hajonneen avioliiton syyt tai kymmenen tapaa saada nainen syttymään.
Asiaksi ei edes viitsi mainita edellisenä iltana uutisissa jo kerrottuja maailman kriisejä tai poliitikkojen lahjusskandaaleja.Ne eivät enää lehdissä seuraavana päivänä ole edes uutinen,paitsi silloin jos joku moraaliton toimittaja on niihin saanut tungettua oman pikku lisänsä.
Uutiset sairastuttavat ihmiset.Uutisten myötä kaikista meistä varisee pois se vähäinenkin usko hyvään,luottamus ja lapsenmieli.Päivästä toiseen huonoja ja ikäviä uutisia tungetaan tuutin täydeltä,lietsotaan mieleipahaa alitajuisesti ja synkistetään jo ennestäänkin synkkä maailma.Poikieni iso-sisko kysyi olleessaan seitsemän vanha:"eikö ne sotia käyvät ihmiset voisi vain pyytää anteeksi ja halia toisiaan?".Niin,miksi eivät tosiaan voisi?Itse olen tai ainakin haluaisin olla tuon seitsemän vanhan ajatusten tasolla.Kuinka helppoa kaikki olisikaan?
Voi kunpa joskus pääsisin itse uutisia tekemään.Koskaan maailmasta ei sodat kokonaan lopu,ei nälänhätä eikä sairaudet,mutta aina voisi asioissa yrittää nähdä myös sen valoisan puolen.Kertoa uutisten yhteydessä,mitä asioiden parantamiseksi on tehty,ei vain yritetty tehdä,vaan oikeasti tehty.Jokaista kamalaa uutista kohden pitäisi hankkia yksi hyvä uutinen,urheilua ei lasketa,se kun ei ole uutinen ollenkaan.Paitsi no,ehkä jääkiekko kuitenkin.Hyvät kiekko-uutiset kyllä piristävät,mutta niitä ei tule ympäri vuoden,joten jotakin olisi syytä kehitellä.
Uutisten lopuksi ankkurit voisivat halata toisiaan ja vaikka rukoilla.En tiedä auttaisiko se,mutta ei kai sitä rakkauden ja rukouksen voimaa aliarvioidakaan voi.En ole mitenkään erityisen uskonnollinen ihminen,mutta tuntuu,että ihmiset ovat menettämässä otteensa,aivan kaikessa.Jokainen uskoo mihin uskoo ja hyvä niin.On minullakin omat uskomukseni.Tuntuu vain,ettei tässä maailmassa kohta enää muu auta kuin usko,usko ihmeisiin ja toivo.Niinhän sitä sanotaan,että kun oikein kovasti toivoo jotakin niin sen saa.Aletaan siis toivoa parempaa maailmaa ja aina hyviä uutisia.Uskotaan toiveisiin!
Ei se ota jos ei annakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti