tiistai 9. syyskuuta 2014

Sinisen laguunin Tarzan!

Silloin kun olin lapsi,oli lapsuudenkodissani kaikissa huoneissa muovinen lattiamatto.Matto oli väriltään sininen,sellainen enemmänkin turkoosinsininen ja siinä oli sikinsokin mustia pieniä roiskeita.Minusta se näytti vedeltä,joka liikkui ja lipui,mereltä tai laguunilta,joltakin elävältä,lämpimältä ja pehmeältä.Leikimmekin aina siskoni kanssa,että se lattia oli vettä ja matot turvapaikkoja,maata luulisin.
Lattia oli meillä kauan,kunnes eräänä päivänä koulusta kotiin tullessani näin ison miehen konttaamassa pitkin lattioita ja jollakin apinanraivolla tuo Hulk repi vettä saarien alta,kun sellaisella vaudilla sininen matto sai lähteä,että ei mukana pysynyt.
Seuraavana päivänä se jättiläinen oli jo haudannut leikkimme ja takoi tilalle lautaista lattiaa.Sellaista puun väristä ja niin mitään sanomatonta.Oli kuulemma kestävämpi ja muodikkaampi ratkaisu.Just!Sillä Kivisten ja Sorasten Reetulla ei sitten käynyt mielessä,että puusta oli vähän hankalaa vääntää vettä vaikka mielikuvitusta olisi ollut paljonkin.
Me emme siskoni kanssa pitäneet tuosta lähiöiden Tarzanista,vaatteitakin sillä oli yhtä vähän,vain joku hikinen työkaluvyö ja shortsit.Liaanin sijaan se heilui pakulla paikasta toiseen ja repsikan puolella ei istunut Jane vaan kultainennoutaja.Huulta se heitti kokoajan ja oli äänessä enemmän,kuin karjalaiseukko.Nauroi omille vitseilleen,kun muita ne ei naurattanut,joku saattoi säälistä nauraa.
Viikon se kai siinä hillui,kunnes lähti.Jälkeensä jätti liukkaat ja mielikuvituksettomat lattiat.Kaikki muut olivat tyytyväisiä paitsi minä.Siskoa ei vissiin enää liikuttanut koko juttu.

Pidän todella paljon lautalattioista,mutta arvatenkin niiden täytyy olla vanhat.Oikeastaan mikään uusi,sisustuksessa ei minua sytytä.Olisin siis paljon mielummin katsellut niitä turkoosinsinisiä lattioita,vaikka hamaan tappiin.
Meillä on nyt tässä kodissamme vain keittiössä vanha lautalattia.Se onkin koko kodin helmi.Se on sopivasti kulunut ja narisee.Sen väleihin tipahtelee leivänmurusia ja se tuntuu aina lämpöiseltä,talvellakin.
Muualla on parkettia.En oikein keksi siitä sanottavaa.Se on hieno ehkä liian hieno,ei istu jalkani alle.Ehkä se on hieman tunteeton.Laminaatista en sitten puhu mitään.

Mitä tulee muuhun sisustamiseen,niin rakastan värejä.Värejä on oltava kaikkialla ja paljon,kuitenkin niin että niiden seassa sopii hengittämään ja niin että kaikista niistä saa energiaa.Värit tuovat lämpöä,energiaa,mielenkiitoa ja avartavat aisteja.Ainakin minun mielestäni.
Olen aina halunnut tehdä kotimme jokaisesta huoneesta eri värisen.En sillä lailla,että seinät ovat valkoiset,huonekalut ovat valkoiset/harmaat ja sitten sitä väriä muka tuodaan ruskeilla tyynyillä,beigeillä verhoilla ja harmaalla matolla.Ja jos oikein villiintyy niin voi  ostaa vaikka punaisen kynttilänjalan ja siihen sopivat koristetyynyt.Ei, meillä on keittiö keltainen,seinät ovat oikeasti keltaiset,puolipaneli on oranssi ja kaikki keittiönpöydän tuolit ovat eri väriset.

Keittiön tuoleja,pinnassaan Sateenkaari perinnetaidon maalit ja sävyissähän löytyy!

Keittiön tuolit ovat kaikki eri värisiä,tässä poikani tuoli.Värin hän on itse valinnut ja maali on Sateenkaari Perinnetaidon lakkaöljymaali.
Olohuone on vihreä,vihreät tapetit ja vihreä sohva.Vastapainona toisella seinällä on punainen sohva ja lattialla punertava räsymatto.Sohvatyynyt kukertavat tällä hetkellä,mutta kesällä ne olivat keltaiset keltaisten verhojen kanssa.
Lempi sohvani,seinät ovat tämän kuvan ottamisen jälkeen saaneeet vihreän tapetin.
Takkahuone tulee olemaan violetti,nyt se toimii poikien leikkihuoneena.Makuuhuone meillä on tumman punainen ja yksi seinä on tummaa puuta.Ja hyvin siellä nukkuu,tiedoksi niille oppineille joiden mielestä punainen on myrkkyä makuuhuoneessa.
Olenkin lopen kyllästynyt kaikkiin sisustusohjelmiin.Mikään ohjelma ei ole koskaan tehnyt värikästä sisustusta.Niiden mielestä värikäs on juuri violetit sohvatyynyt tai haalean keltaiset verhot muuten täysin valkoisen ja kliinisen keskellä,Joku on joskus oikein revitellyt ja laittanut samaan huoneeseen sekä värikkäät verhot että koristetyynyt,jihuu.
Minun käsitykseni värien käytöstä on siis aivan toinen.
Kuulun varmasti vähemmistöön värieni kanssa,mutta en todellakaan usko olevani yksin.Onneksi sentään jotakin kirjallisuutta löytyy vielä sisustuksesta,jossa värien käyttö on todellista.Niitä on vähän ja kaikki vieraskielisiä,mutta kielestä viis,kuviahan niistä katsellaan.
Sieluni ja mieleni ei todellakaan rauhoitu saati lepää valkoisen keskellä.Ei,minulle tulee tyhjä olo ja hätä,kiire pois.Lämpö ja eloisuus puuttuvat.On toki paljon kauniita koteja,valkoisina ja tykkään vierailla sellaisissa,asumaan vaan en jäisi!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti