Olen muutenkin nyt nukkunut muutaman viime yön aivan kamalan huonosti.Ei ole edes täysikuu jonka syyksi voisin sysätä unettomuuteni.Pieni syksyinen flunssa kyllä on vaivannut,mutta ei mielestäni niin paljon,että sen vuoksi yö unet tarvitsisi menettää.
Eilen jo ennen puolta yötä olin aivan tolkuttoman väsynyt.Painelin nukkumaan ja oikein huokaisin onnesta,kun vedin peiton korviin ja käännyin lempi kyljelleni.Ihana lämpö ja väsy tuudittivat minua unen porteille,kunnes aivan yhtäkkiä silmäni laajenivat lautasiksi ja mollottivat yövalon piirtämää varjoisaa kuviota katossa.Siitä se sitten lähti,tuntien valvominen.
Minulle on myrkkyä valvoa yöllä ja koska oli arkiyö en viitsinyt tökkiä miestäni hereille,kanssani maailmaa parantamaan.Vanhempi poikamme kipaisi jossakin vaiheessa väliimme,mutta hän käytännössä nukkui sinne juostessaan,joten juttukaveria en hänestäkään saanut.Kuopus kuorsasi omassa sängyssään aamuun ja vaikka pari kertaa tahallani rykäsin hieman liian kovaa ja toivoin,että hänkin olisi kainalooni halunnut,ei hän muuta kuin kylkeään käänsi ja miehekkästi väänsi.
Yöllä valvoessa pää täyttyy päivänvaloa kestämättömistä ajatuksista ja pienet murheetkin saavat sellaiset mittasuhteet,että vähintään terapeuttia tarvitsisi tai rauhoittavia ainakin.Onneksi kuitenkin terapeutti sai yönsä nukkua,kun jossakin vaiheessa minä olin nukahtanut.Tiedän sen siitä,kun uniakin näin ja vaikka pojat heräsivät vasta kahdeksalta,olin rättiväsynyt.
Unessani vaelsin jollakin niityllä,Niitty oli liian kaunis ollakseen oikeasti olemassa,siksi se kai unessani olikin.Kävelin maailman kauniimpien kukkien keskellä ja vaikka molemmissa käsissäni oli kamalan painavat kankaiset kassit ja selässäni painava reppu,en valittanut.
Hereillä ollessani ja vastaavassa tilanteessa olisin kyllä valittanut ja kimittänyt koko matkan.Siksi se uni kai niin uskomattomalta tuntuikin.
No kuitenkin,raahasin noita kassejani pitkän matkan ja unessani mietin,mitä noissa pusseissa oikein oli sisällä?En voinut pysähtyä enkä avata niitä,kun jalkani kulkivat kysymättäni kokoajan vain eteenpäin.Kuljettuani todella kauan,niitty näytti päättyvän.Sen jälkeen eteeni avautui synkkä metsä,jonka reunalla komeili todella vanha ja kivinen talo.Talo oli melkoisen suuri ja pimeä,se ei millään lailla huudellut luokseen,pikemminkin käski kiertää ja kaukaa.
Tuossa vaiheessa kantamukseni polttivat jo sormia ja kädet tuntuivat irtoavan liitoksistaan,selkääkin pakotti.Minun oli aivan pakko kävellä sen talon luokse.Suurella ulko-ovella kangaskassit tipahtivat käsistäni ja repusta katkesivat hihnat.Minulle tuntematon mies keräsi kassit ja repun,vei ne sisään taloon.Menin perässä,vaikka hirvitti.
Pelkäsin turhaan.Talo oli sisältä kuin yhden ystäväni kerrostaloasunto,ulkokuori vain hämäsi.Minulle tuntematon mies alkoi kovin tuttavallisesti purkaa kassejani ja kaikista kasseista reppu mukaan lukien löytyi kirjoja.Ei ihme,että painoivat niin hirveästi.Tuntui,että kirjoja oli paljon enemmän edessäni,kuin mitä olin kantanut kasseissa.Tiedä siitä sitten.
Kaksi kangaskassia oli täynnä minun itseni kirjoittamia Kotitontut kirjoja.Ihmeissäni niitä siirtelin käsissäni,kunnes avasin yhden.Kirja oli omistettu Katariina nimiselle tytölle tai naiselle.Ihmettelin sitä,mutta vielä enemmän ihmettelin,kun joka ikinen kirja oli omistettu saman nimiselle ihmiselle,Katariinalle.
Reppu lojui lattialla,mies ei ollut koskenut siihen.Avasin sen itse ja sieltä paljastui kymmeniä ellei satoja Veikko Huovisen Konstan Pylkkerö romaaneja.Ihmettelin jopa siinä unessa,että kuinka ne kaikki kirjat sinne reppuun olivat muka mahtuneet,mutta unet ovat ihmeellisiä.
En ole koskaan tuota kyseistä kirjaa lukenutkaan,tämä taisi olla vihje.
Muuta en paljon unesta muistakaan ja ihmeellinen fiilis jäi koko päiväksi mukaan kulkemaan.
Unesta ideani ammensin eli ajattelin nyt arpoa yhden Kotitonut kirjani kaikkien Katariina nimisten kesken.Tai kaikkien niiden Katariinojen,jotka tätä lukevat ja siihen osallistuvat.
Nyt ei muuta,kun kaikki Katariina nimen omaavat osallistumaan arpajaisiin,näillä arpajaisilla onkin suurempi merkitys ja tarina!
Osallistua voi laittamalla viestiä kommenttikenttään tai facebookin Enttelimantteli-sivuille.Enttelimantteli löytyy naamakirjasta ihan nimellä Enttelimantteli,sinne voi laittaa viestiä vaikka yv:nä jos ei halua kaikille nimeään kuuluttaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti