Mistä löytyy enää kauppa,joka ei ole liian tätä päivää?Mistä löytyy kauppa ja nimenomaan kyläkauppa,joka tuoksuu heti oven avattua raa'alta lihalta,kalalta,munkilta ja tuoreilta hedelmiltä,jotka sekoittuvat maitokaapin kylmän kylmän hajuun ja hajonneen limsapullon tahmaiseen tuoksuun?
Missä ovat ne pienet puodit,joista leikkeleet ostettiin kymmenissä tai sadoissa grammoissa?Juustot paloina ja punainen vahakuori päällä.Missä myydään enään "naapurin Kaukon kalastamaa kalaa" ja lottonumerot rastitetaan lyijykynällä kopioivalle paperille?Missä on kauppa,jossa henkilökunta tuntee sinut nimeltä,antaa avosylin tilin ja kaivaa tiskin alta yli jääneen jaffapullon juotavaksi,kun sinulla on helteisen kesäpäivän tuloksena valtava jano?
Kun olin lapsi,meidän kylällä Pirkkalan Toiviossa oli ihana ja tunnelmallinen kyläkauppa,Punahilkka nimeltään.Se oli vajaan kilometrin päässä kotoamme ja jo neljän vanhana sain ensimmäisiä kertoja käydä siellä ihan yksin ostoksilla.Lukea en osannut,mutta kauppalapun saattoi antaa tutulle myyjälle käteen ja hän auttoi minua keräämään oikeat ostokset koriin.
Ei tuolloin listalla ollut,kuin ehkä maitoa ja hiivaa,korkeintaan wc-paperia lisänä.Mutta mitä isommaksi kasvoin sen "suurempi" oli listakin.
Punahilkan oven kun avasi,pöllähti ovelta heti tuoksu kaikesta mitä kaupassa myytiin.Pieni lihatiski juustoineen ja kaloineen tarjoili aivan kaiken kyläläisille.Limsapullot olivat lasia,jopa litraset ja joskus kengänpohjat tarttuivat pulloja ohittaessa tahmeaan lattiaan.Karkkihylly oli paratiisi,sulassa sovussa roikkuivat niin Lauantaipussit,Karvinenpussit,Keskiviikkopussit(muistaako joku vielä)ja alapuolella pötkötti askit Jee-Jee,My Little Ponyt ja purukumit.Valikoimaa oli pienen ihmisen silmiin liian paljon ja koska yleensä ikinä ei kauppalista sisältänyt mitään noista karkkihyllyn antimista,oli niitä haettava joskus jopa salaa.
Melkein yhtä tärkeässä roolissa oli sen ainoan kassan edessä olevan krääsä-hylly.Sieltä saattoi löytää tarroja,nuken,hiuspinnejä,nappikorvakorut tai jopa vaalenapunaisin sydämin koristeltuja pikkuhousuja.Nyt en muista olivatko alushousut lasten vai aikuisten,mutta naivistisen kuvioinnin perusteella otaksuin/otaksun niiden olleen lasten ja ehkäpä vielä tyttöjen.
Kassatiski oli maaliman kaikkeuden mahtavin.Puinen ja punainen.Kassakone kovaääninen ja kortilla makasaessa myyjä kaivoi tiskin alta lonksuvan koneen,jonka välissä kortti sai kovempaa kohtelua kuin rekkakuskin perstaskussa.
Muistan olleeni jotakuinkin kuuden vanha,kun olin saanut mummolta viisi markkaa ihan omaa rahaa.Olin säästänyt tuota kolikkoa kukkarossa jo ainakin viikon,kun kerran sitten päätin mennä Punahilkkaan(ilman lupaa)rahan tuhlaamaan.
Karkkihyllyllä seisoessa jokin ääni korvissa käski olla ostamatta karkkia,kun kerran siellä muutenkin ilmaa lupaa olin ja karkkipäiväänkin taisi olla vielä tovi.Mutta kun kerran sinne kauppaan olin ja laukannut,niin jotainhan sillä rahalla oli ostettava.Ostin pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen oranssin viiden palan purkkapaketin,jota koristi jänis hymyssä suin. Luulen,että ostin tuon paketin juurikin sen pupun takia.Muistan,että oli kevät ja minulla oli punaiset nahkaiset avokkaat jalassa,kengät olivat hieman reilut ja niinpä päätin piilottaa purkkapaketin kenkään.Hiihtelin purkat kengässä puistoon ja istuin keinuun.Avasin paketin ja survoin kaikki viisi palaa kerralla suuhuni.Mussutin purkkaa aikani,kunnes se maistui jo puulta.Sen jälkeen hipsin kotiin ihan muina miehinä ja piilotin loput rahat sydämen muotoiseen rasiaan odottamaan seuraavaa kauppareissua.
 |
| Tuotannon kaupan nimi vaihtui 1984 S-valinta Punahilkaksi ja se lopetti toimintansa viimeisenä kyläkauppana Toiviossa 1991. Samassa yhteydessä lopetti seinänaapurina toiminut posti. |
Tuohon kauppaan liittyy niin paljon hyviä muistoja,enkä jaksa muistaa kuinka monta niistä muistoista oli eri reissuja vai oliko kaikki tapahtumat vain muutamilta mieleeni painuneilta reissuilta.
Parhaiten muistan kuitenkin sen,kun kauppias itse antoi aina siskolleni ja minulle pillimehut(me ei juuri koskaan muuten saatu pillimehua)ja kysyi isältäni(äiti ei ollut mukana)joka kerta oliko hän muistanut ostaa nyt kaiken.
Äidin kanssa kaupasta ei koskaan saanut mitään ylimääräistä ja siksi kai usein jäimme siskon ja hoitolapsien kanssa pihaan leikkimään.Parhaan ystäväni kanssa,joka oli tuolloin meillä perhepäivähoidossa,saimme kerran kyllä sellaisen kuningasidean,että oksat pois.Napsimme kaupan pihasta,maasta jo kerran syötyjä purkkia suukkusiimme ja mussutimme niitä,kun äiti kaupasta selvisi pihalle.Loput voitte kuvitella itse.
Erään kerran Punahilkan krääsä-hylly oli minulle todella tärkeä.Oli tulossa äitienpäivä ja minulla oli punaisessa kukkarossani muutama markka omaa rahaa.Olin päässyt isän mukana kauppaan ja päättänyt,että ostan rahoillani äidille lahjan.Hyllyssä oli todella paljon kaikkea,mutta rahani eivät riittäneet ihan kaikkeen mitä olisin halunnut ostaa.Niinpä päädyin ostamaan muovisen sinisen hiuspinnin,jota koristi kullanvärinen nauha keskellä.Hypistelin pinniä,kuin kalleinta aarretta ja paketoin sen itse kotona piirrustuspaperiin.Jännitin äidin ilmettä äitienpäivänä.Äiti oli yllättynyt.Muistan kuinka hän ihmetteli,miksi olin tuhlannut rahat häneen ja minä ihmettelin,miksi en olisi.Pinni on vieläkin tallella,mutta nyt se on minulla.
Joistakin asioista viisastuneena,ostan kaupasta itse aina lapsilleni vähintään sitä purkkaa,että ei tarvitse käytettyä syödä ja asettelen esille kaikki äitienpäivälahjat enkä koskaan ihmettele miksi ovat omat rahansa minuun käyttäneet.Lapselle se pinni tai purkka voi olla enemmän,kuin aikuiselle vaikka oma-aika tai etelän matka.
Muistot ovat kultaakin kalliimpia ja niiden vaaliminen rahassa mittaamatonta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti