tiistai 17. kesäkuuta 2014

Ennen oli paremmin!

 Kuulun vielä siihen sukupolveen,joka eli lankapuhelimien ja videoiden aikaan. Oli noloa jos ei ymmärtänyt Kummeli-vitsejä tai kotona ei ollut pikkuruisella kasetilla varustettua puhelinvastaajaa.
Valokuvia otettiin filmikameralla jossa oli joko 24 kuvan tai jopa 36 kuvan filmirulla.Yleensä 24 kuvan. Kuvien kehitys ja niiden saaminen valokuvaamosta oli yhtä jännittävää,kuin lankapuhelimella soittaminen kaverille.Koskaan ei tiennyt mitä sieltä tulee.Vastaisiko kaveri vai sen isä,olivatko kuvat onnistuneet vai tarvitsisiko maksaa 20 markkaa valottuneista ja päättömistä sukulaisista.
Sain ensimmäisen kännykkäni kuusitoista vuotiaana.Se oli tällainen.Siinä oli pieni näyttö,jonka tausta oli tiepalveluauton keltaisen vilkun värinen ja jolla saattoi kirjoittaa muutaman rivin mittaisia tekstiviestejä.Olihan se hieno ja ihmeellinen,niin hieno,että kaupungilla piti kulkea se korvalla vaikka kukaan ei soittanutkaan,se näytti coolilta.

Pari vuotta aiemmin olin saanut äidiltä puhelinkortin ,sellaisen johon oli ladattuna rahaa ja sillä pystyi soittamaan puhelinkioskista.Sekin oli mahtavaa,mutta ei ilmeisesti niin mahtavaa kuin halon kokoisen luurin kanssa korvalla kävely,vaikka toisessa päässä ei ollut ristinsielua.  Tuon historiallisen mötikän jälkeen minulla onkin ollut useita luureja ja tätä nykyä olenkin onneton älypuhelimen omistaja. En todellakaan haaveile uusimmasta minitietokoneesta korvallani vaan ainoastaan vanhasta oranssin värisestä lankapuhelimesta ja kunhan saan tarpeeksi rohkeutta hommaan sellaisen.

Kaipaamaan en jää kuin älykkään puhelimeni kameraa,mutta uskon että yhtä hyvin mukana kulkee myös rakas järjestelmä kamera,joka muistikortistaan huolimatta muistuttaa etäisesti vanhaa filmikameraa.Nyt varmasti joku miettii ,että miksi en ole jo haaveilmaani lankapuhelinta hankkinut?Syy on yksinkertainen,läheiset huolestuvat.Ne huolestuvat jos eivät saa minua heti kiinni.Tällainen on tämä maailma nykyään!Luotan kuitenkin siihen,että ennakkoon hyvin kertomalla aikeistani hankkia tuo luuri takaisin,saan läheiseni ymmärtämään ettei jatkuva tavoittaminen istu elämääni ja tärkeän asian ollessa kyseessä voi jättää viestin vastaajaan. Mikään ei ärsytä niin paljon, kuin se että jokin asia tai homma keskeytyy kännykän soidessa.Kännykkä symboloi itse esineenä pakkoa,pakkoa vastata tai muuten pihasta löytyy poliisi,paloauto ja ambulanssi.Lankapuhelimen omistajana pakon taakka putoaisi harteiltani,sillä tuskin pelastuslaitos enään kymmenennen kerran jälkeen vaivautuisi lähtemään tarkistukselle,kun luultavasti makoilisin vain lepolassessani kirjoittamassa tai "söisin" lasteni valmistamia kura-heinä keitoksia ilman hengen vaaraa.Tähän ikään mennessä olen saanut liudan hyviä ja vielä isomman liudan hyvin huonoja elämänohjeita.Osan olen todennut huonoiksi ihan oman kantapään kautta.Paras ohje on kuitenkin ollut,ettei koskaan saa välittää muiden pahoista arvosteluista ja täytyy aina tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee tai tuntee,kuitenkin toisia kunnioittaen. Minua ei suin surmin liikuta mitä muut minusta tai perheestäni ajattelevat,tiedän itse aina totuuden.Siksi en yritä luoda missään minkäänmuunlaista kuvaa itsestäni kun se on.En edes facebookissa,johon liityin muinoin pitääkseni yhteyttä kaukana oleviin ystäviini.Mutta sekin mokoma systeemi on muuttunut pakoksi.Jos en viikkoon käy päivittelemässä jotakin,se lähettelee sähköpostiini viestejä ja muistuttelee omasta olemassaolostaan,sen sijaan että se muistaisi minun olemassaoloni.No,yhtä kaikki.Kännykät,tabletit,tietokoneet,internet,some...Äääh...Nykypäivän muka selviytymiskeino.Hyödyllisiä oikein käytettyinä,minulle niiden hyöty on minimaalinen ja selviytyminen niitä ilman mahdollista jopa toivottavaa!

Blogia aloitin pitää,sillä kirjoittaminen on toiseksi suurin rakkauteni heti perheeni jälkeen! P.s kirjoitusvirheisiin ja oikeinkirjoitukseen ei kenenkään kannata kiinnittää huomioita,niitä tulee kun lahkeessa roikkuu kaksi vuotias uhmis,jonka ego kirjoittaa sellaista shekkiä mitä ruumis ei voi lunastaa.Puhumattakaan neljän vanhasta,jonka omatahto hipoo taivaita ja kysymysten tulva on loputon,painotan sanaa loputon!                                                                                                                           

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti