Kaikkia pallopelejä inhosin,pesäpallo kärjessä.Pelkäsin sitä palloa.Hallitsematon,kova ja lentävä möykky,milloin minkäkin kokoinen,osui jalkaan,selkään tai mikä pahinta päähän!
Yritin aina noilla tunneilla sulautua taustalla olevaan ympäristöön ja olla näkymätön.Sillä seurauksella,että liikunta laski keskiarvoani.
Joskus kokeilin jotakin ohjattuja jumppia,mutta ei,ei tällä rytmitajulla.
Ohjaaja ja kaksikymmentä muuta jumppasiskoa paahtaa yhteisellä rytmillä oikealle,minä yksin vasemmalle.Sitten pitäisi vielä tarkastella ryhtiä ja selän suoruutta yhtä aikaa koko salin kiertävistä peileistä ja nostella koipia tahdissa jossa en pysy!
Ennen kuin kerkesin käsiä eteen laittaa,makasinkin naamallani viereisen koikkaloikkaajan hikisellä jumppamatolla.
Juomaksi tuollaisille tunneille olisin tarvinnut vesipullon sijasta puolilitraa kossua ja pienen hikipyyhkeen tilalle rantapyyhkeen!
Vasta koulun jälkeen,aikuisena,löysin lajeja jotka miellyttivät edes vähän.
Tällaiselle osa-aika flegmaatikolle,jota sohva vetää enemmän puoleensa kuin lenkkipolku,sopivia harrastuksia olivat jooga,pilates ja avantouinti.Jälkimmäisestä kehkeytyikin pikkuhiljaa suuri intohimo heti salmiakin jälkeen.Täytyy silti myöntää,että aika usein valitsin ja valitsen edelleenkin rakkaan sohvani,kun lähden itseäni hikipäässä rääkkäämään ja odottelemaan sitä hyvää oloa,jonka voin saavuttaa jo jäämällä lähtökohtaisesti sohvalle.
En minä silti kokonaan jätä liikkumatta tai inhoa kaikkia lajeja.Jääkiekkoakin katselen joka vuosi niin että peppu ja reisilihakset kipeytyvät jatkuvasta sohvalta ylös hyppimisestä.En vaan lenkkeile jos ei huvita.
Olen ehdottomasti hyötyliikunnan puolesta puhuja!
On paljon sellaista missä huomaamattaan onkin jo liikkunut tunnin tai pari.On hiki ja sykekin noussut.Jokainen voikin sitten itse omalla kohdallaan miettiä,mitkä ovat ne keinot joilla syke nousee.
Olen nyt kaksi kesää työnnellyt (nyt tulee ilmaista mainosta) Stiga Handyclip kelaleikkurilla pihaa, aina kun lapset leikkivät.Kerran eräs kyläläinen ohikulkiessaan naureskellen ihmetteli,kuinka jaksan työnnellä tuota leikkuria monta kertaa viikossa.Totesin hänelle vain,että toiset ne ostaa crosstrainerin ja minä tällaisen.
Se jää nähtäväksi mitä ikä tuo lisää tullessaan,odotan innolla!
Kolmentoista vanhana hujahdin yhden vuoden aikana 170 senttimetrin pituuteen.Parin seuraavan vuoden sisällä sain vielä pari senttiä lisää ja pituudekseni jäi 172cm.
Ei tällainen hujoppi kuitenkaan 50 kiloisena kovin naiselliselta näyttänyt.Painoin vielä lakkiaiskeväänä 55 kiloa.Näytin kirjaimellisesti heinäseipäältä jonka päälle oli ripustettu maailman kaunein mekko.Onneksi omasin edes hitusen itsesuojeluvaistoa ja ostin pitkän mekon,sillä muuten tikkujalkani olisivat todella pilanneet edes vähän mukiinmenevän asetelman.
En ole eläissäni laihduttanut,ei ole tarvinnut.Mutta en myöskään sellaiseen aio koskaan lähteä.Uskon kohdallani siihen,että kohtuudella kaikkea niin ruokaa,juomaa kuin liikuntaakin sekä minä että kroppani pysymme tasapainossa.
Tätänykyä painan 64 kiloa ja olen itseeni melkein tyytyväinen.Eihän naiset koskaan ole täysyin tyytyväisiä itseensä ja jos muuta väittävät,valehtelevat.
Esikoinen jätti minulle pysyvästi kaksi kiloa,mutta ei niitä paljon kaipaamiani raskausarpia.Kuopukseni jätti minulle myöskin kaksi kiloa,varmaankin tasapuolisuuden nimissä.Kuopukseni jätti myös ne ihan todella(joku voi epäillä,mutta nyt ei kannata)kaipaamani raskausarvet navan ympärille.Paljon niitä ei ole,mutta juuri sen verran,että niillä voi ylpeillä!
Raskauksien myötä minulle ilmestyi myös lantio.En enää ole lipputanko neljällä yliohuella raajalla varustettu.Olen vartalooni melkein tyytyväinen,mielestäni nyt vasta itseni muotoinen nainen.Lihakseni eivät erotu mistään kohtaa enkä ole ruskettunut.En näytä bikinit päällä fitness mallilta,mutta kehtaan mennä bikineissä rannalle.
Pistetään kampoihin jo epidemiaksi nousseelle bikinifitness vouhotukselle ja ollaan rohkeasti omia itsejämme omine mahatavine vartaloinemme,vaikka sieltä sohvan pohjalta huudellen!
Ja jos joku luulee,että kirjoitan näin kateellisuuttani,hän on väärässä.Enhän minä edes jaksaisi treenata niin paljon,kuin nuo bikinileidit ja milloin minä sitten sohvalla makoilisin?
Nostan hattua lihasmimmeille ja ihailen tuota itsekuria,kai...Minä vain nautin elämästä vähän toisin päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti