Onnellisesti sotkussa!

Olen oikea kotihiiri.En viihdy missään niin hyvin kuin kotona.Kotona voi olla juuri sellainen ,kun oikeasti on.En minä missään muuallakaan esitä,mutta en myöskään kylässä ihan kehtaa oleilla pelkillä alkkareilla puolelle päivää tai antaa lasteni syödä lounasta sohvalla sillä seurauksella,että nauravia nakkeja löytyy vielä kuukausienkin päästä vieraiden sohvan välistä.
Pidän kovasti järjestyksestä ja siisteydestä,mutta meidän koti ei ihan aina edusta mieltymyksiäni.
Kenkiä on eteisessä niin paljon,että selvitäkseen jalkahien hajusta on ajoittain ruiskutettava wc:n raikastinta myös eteiseen.
Vessa meillä näyttää kaikkine vaatekasoineen siltä,että siitä kuvan ottamalla pääsisi varmasti ensimmäisten hakijoiden joukossa Suomen kaamein kämppä-ohjelmaan.
Olohuone näyttää minimaaliselta Hop-Lopilta.Kahdesta sohvasta ja niiden tyynyistä saa uskomattomia linnoja ja liukumäkiä,vain mielikuvitus on rajana.
Takkahuone toimii "varastona".
Ainoa oikeasti siisti huone on yläkerran makuuhuone.Se johtuu vain ja ainoastaan siitä,että siellä käydään vain nukkumassa ja kaikki muu elämä pyörii alakerrassa.

Minä olen kaukana täydellisestä kodinhengettärestä.Rakastan hemmotella perhettäni vaikkapa hyvällä ruolla,mutta siivoamisen saisi hoitaa jokin firma.
Pötkähdän satakertaa mielummin olohuoneen lattialle leikkimään maatilaa lasteni kanssa,kuin alkaisin pesemään vessaa tai imuroimaan.
Ikkunan pesua siirrän niin kauan,että aurinkoisella ilmalla tahrat ja pöly näyttäytyvät jo elämäni seikkailusarjakuvana ikkunoissa.Ja jos oikein monta kertaa jaksan sarjakuvia uudelleen katsella,voi olla että anoppi tulee ja pesee maailmani pois kesälomareissumme aikana.

En mielestäni ole laiska ihminen,mutta tärkeysjärjestykseni on ehkä erilainen,arjessa ainakin.
Saatan hyvinkin herätä aamulla Ikean säilytysjärjestelmät silmissäni ja pieni siivooja villasukissani.Ampaisen alakertaan visioita täynnä ja intoa puhkuen.Aloitan aamupalaa syömättä raikota takkahuoneen "varastoa",huhkin hikipäässä jätesäkkien kanssa,kunnes...
lapset pyytävät leikkiin kanssaan.
Martat ja ammattijärjestäjät luultavasti pyörisivät keltaisissa kumihanskoissaan nähdessään aamullisen visiointini tuloksettomuuden ja sen uudelleen kohdistumisen täysin eri paikkaan.

Silloin kun leikin lasteni kanssa,leikin täysillä.Sohvat tyhjenevät tyynyistä ja tyynyt sekä torkkupeitot toimittavat aivan toisenlaista virkaa vaikkapa majan muodossa.On paljon vapauttavampaa istua kaksinkerroin sohvatyynymajassa ja syödä legosoppaa,kuin siivota ja järjestellä tavaroita jotka eivät aiheuta muuta kuin stressiä pelkällä turhalla olemassaolollaan.
Iltaa kohden mennessä,huomaan lelujen räjäyttäneen itsensä joka paikkaan,myös sinne takkahuoneen puolelle.Väsyneenä laappailen jalan syrjällä nalleja,robotteja ja legoja jalkalistoja kohden odottamaan huomista. Myös keittiön kattilakaapin sisältö muodostaa usein "kivipolun" salaiseen metsään kattiloista tai sitten lapseni ovat heränneet sisäisen rumpalinsa kanssa aamulla ja kapustat löytyvät kattiloiden vierestä väsähtäneinä luovasta kapuloinnista.
On kieltämättä haikeaa rikkoa tuo satumainen kattilapolku tai koota rumpusetti takaisin kaappiin.Teenkin sen vain siksi,ettei iltahämärässä omat jalkani kompuroisi kattilasetteihin ja näin epäkiitollisella musiikillaan herättäisi keittiön yläpuolella nukkuvaa bändiä.

Pari kertaa vuodessa saan hullunkiillon tekemisiini ja muutamassa päivässä siivoan koko talon näyttämään nukkekodilta.Lupaan ja vannon itselleni pitäväni siitä lähtien tavarat niille kuuluvilla paikoilla.Paasaan miehelleni siisteyden tärkeydestä ja järjestyksestä.Olen ylpeä itsestäni.
Viikon tai vähintään kahden viikon päästä huomaan kuitenkin lehtipinoja,piirrustusvälineitä,muovailuvahaa ja majoja.Jälkimmäisiä niin keittiön pöydän alla kuin olohuoneessakin.
Eteisessä haisee sukkahiki ja vessaan on muuttanut Emmerdalen Dinglet.Olo tuntuu sekunnin murto-osan pettyneeltä ja haikealta.Mutta katsoessani lapsiani touhuissaan,olen onnellinen.
Siivota voi aina,koska vain ja loputtomiin,mutta tuskinpa istumme sohvatyynymajassa kymmenen vuoden päästä.Itku tulee,mutta se ei johdu sotkusta.Itku tulee,mutta se johtuu vain siitä mitä tuo sotku edustaa.Se edustaa onnellista elämää tässä ja nyt!