Ukkonen,tuo kesän kuokkavieras!

Olen ehdottomasti kesäihminen,olenhan syntynyt ihanan heinäkuun alussa.Aloitan odottamaan uutta kesää jo juhannuksena,varmuuden vuoksi sillä sanotaan,että odottavan aika on pitkä.Näin saan meneillään olevan kesän tuntumaan pidemmältä.
Yhtä asiaa en todellakaan kesiini odota ja se on tuo arvaamaton ja äänekäs,kutsumaton kuokkavieras ukkonen.Se rynnii paikalle aina,kun sitä vähiten odottaa ja nostaa sekunneissa stressitason nollasta sataan.
Päätön juoksentelu kodin ja auton välillä alkaa ensimmäisestä jyrähdyksestä.Salamointia en edes jää odottamaan mikäli ei ole ihan pakko!
Yleensä minä olen se joka säntäilee,lapset katselevat vieressä ja ehkä kysyvät,lähdetäänkö nyt mummulaan?No mummulaan tai jonnekin muualle,ihan sama kunhan ei tarvitse olla yksin kotona esittämässä lapsilleen rauhallista ja pelotonta aikuista,vaikka sisällä kiehuisi kymmenenlitran pottukattila.Se ei kuitenkaan onnistu ja pian huomaankin istuvani yksin saunanlauteiden alla lapsien katsellessa piirrettyjä telkkarista,vaikka kuinka olisin kieltänyt sen avaamisen ukkosella.
Olen tässä perheessä ainut,joka tuota luonnonilmiötä pelkää.En siis ole ainakaan vielä tartuttanut pelkoa lapsiini.Joskus olisi silti kivaa jos olisi kanssapelkääjä,saattaisi saunanlauteiden alla hysterisointi saada aivan uusia ulottuvuuksia!Ukkosta olen pelännyt niin kauan kun vain jaksan muistaa.Lapsuuden kodissani päiväsaikaan ukkosen yllättäessä,survouduin pyykkikoriin piiloon.Isompana en sinne enään mahtunut niin istuin lauteiden alla.
Yöllä pelko oli aina paljon suurempi,mutta ihmekös tuo,kun öisin pehmolelutkin näyttivät viikatemiehiltä ja sapelihammastiikereiltä.
Pikkusiskoni ei pelkää ukkosta,mutta luulen hänen pelänneen niitä kesäisiä myrksyöitä ihan muista syistä.Minä nimittäin säntäsin sisareni sänkyyn tavoilleni uskollisena heti ensimmäisestä jyrähdyksestä.Ei auttanut siskon valitus kuumudesta ja ahtaudesta,kun vähintään yhtä hysteerisen kissa-mummon kanssa pötkötettiin siskon kyljessä.Peiton alla.

Jos sisko ei jostakin syystä ollut kotona,herätin äidin vaikka keskellä yötä.Luulen,että äidillä nuo herätykset menivät samalla rutiinilla,kuin unissakävelyni ja salaisien kansioiden aiheuttaman pelon poistaminen.Salaiset kansioit-vhs nostettiin yläkerran takan päälle jäähtymään,se helpotti,mutta edes äiti ei pystynyt nostamaan ukkosta takan päälle ja paketoimaan sitä laatikkoon.Poissa silmistä,poissa mielestä ei ihan toiminut tässä kohtaa!Pelko ei lähde sillä,että menee keskelle ukkosta ja yrittää ymmärtää tuota (joidenkin mielestä fantastista)luonnonilmiötä.Ei lähde korkeanpaikan kammokaan matkustamalla Näsinneulaan,ei siellä lähtenyt kun jalat alta ja taju!Pelon kanssa oppii silti elämään,ei se kivaa ole,mutta ei tässä kovasti vaihtoehtojakaan vielä ole olemassa.
Sitä kerkiää pienenkin ukkosen aikana,autossa kotipihalla istuen,miettiä koneinsinööri isännän päänmenoksi monenlaisia häkkyröitä ukkossuojaksi itselleen ja perheelleen.Niiden toteuttaminen on kuulema jotenkin ongelmallista talon sisätiloihin.Ulos en tietenkään halua mitään rautahäkkiä traktorin sisäkumien päälle ellei se ole ikkunaton ja salamoiden välke kokonaan poissuljettu.Niin,eikä pahitteeksi olisi äänieristyskään.
Ironista kyllä,että kuopukseni syntyi valtavan ukkosmyrskyn saattelemana,salaman nopeudella.Oikea ukkosen poika!
Synnytyssalin tuuletusikkuna oli auki ja kuulin ukkosen mylvinnän kaupungin keskellä loputtomana kaikuna.Salamat valaisivat sälekaihdinten läpi ja onneton hapettomuus tunki sisään huoneeseen.
Ukkosen pelostani sopertelin kätilölle,joka naurahtaen sanoi etten kerkiäisi huomatakaan mokomaa ukkosta.Kuinka väärässä kätilö olikaan,kyllä MINÄ huomasin,kuulin ja pelkäsin!