Hiuksen hieno Jennifer!

Minulla on ollut nyt aikaa lukea kaikkia haalimiani aikakausilehtiä oikein ajatuksella.Eilen luin vessassa jotakin pari vuotta vanhaa terveyslehteä ja järkytyin.Tuntui hurjalta lukea minkälaisia myrkkyjä työnnämme itseemme ihan vapaaehtoisesti,kuten hiuksia värjätessä.Teksti ja sen sisältö eivät todellakaan tehneet hyvää mielikuvitukselleni,joka alkoi välittömästi laukata hiusjuurissa,päänahassa ja sen myötä kaikissa sisäelimissäni.
Näin kuinka kauniin lämmin mahonginpunainen väri työntyi päänahkaani ja suorastaan ui hiusjuuria pitkin, hyväillen pian kalloani ja aivojani.Myrkkyjen matka ei päättyisi kallooni vaan se jatkuisi koko ruumiiseeni leviten sinne pienten vihaisten ukkeleiden lailla.Ruumiini olisi sisältä,kuin Olipa kerran elämä-sarjan näyttämö,mutta siinä ei hyvillä soluilla lastatut veneet enää pystyisi pelastamaan alkanutta tuhoa.Päässäni vilisi kuvia Lumikista,joka myrkky-omenan sijaan joutuisikin värjäämään tukkansa ja Eevasta,joka kärmeen houkutuksella olisikin kävellyt omenapuun ohi kivikautiselle kampaajalle.Lumikki ei ehkä olisikaan vaipunut ikiaikaiseen uneen vaan muuttunut blondiksi ja näin ollen saanut kääpiöiden lisäksi kaikki muutkin metsän miehet peräänsä,myrkyttänyt ruuminsa,tietämättään ja kuollut viisikymppisenä aivosyöpään.Eeva sen sijaan olisi päätynyt maasta ohi,ehkä Marsiin,hiuksissaan raitoja,kainalossaan käärme ja kohdussaan vetyperoksidi-myrkytyksen saanut sikiö.Aatami sen sijaan keräsi paratiisissa adressia miesten hiusten värjäämisen puolesta.Huonolla tuloksella,sillä vasta tuhansia vuosia myöhemmin toteutui tämä eikä edes paratiisissa vaan ihan täällä maassa,ikävä kyllä.Aloin voida pahoin.
Lehdessä oli lueteltu muitakin myrkkyjä,mutta jostakin syystä vain edellä mainittu jäi minua kalvamaan.Ja kyllä,valvoin yöllä ja mietin!

Minähän kuulun siihen ryhmään(kaikkien kampaajien painajaiseen),joka käy kampaajalla noin kerran kahdessa vuodessa ja värjää hiuksensa itse noin puolen vuoden välein.Värjäyksessä olen silti tehnyt poikkeuksia pari kertaa,molemmat kerrat osuivat raskauksiini.Ehkä jokin hiljainen ääni käski olla värjäämättä tuolloin tukkaa ja hyvä niin.En varmasti nukkuisi seuraaviin viikkoihin,jos olisin tuolloin tukkaani töljännyt.Luoja niitä mielikuvia punaisesta värivanasta kulkemassa ruumiini läpi ja napanuoran kautta sikiöön.
Onneksi raskaana ollessa tukka on tuuhea ja ulkopuolisetkin kehuvat kauniiksi ja ylistävät pallomahan tuomaa yleistä hehkua.He eivät vain tiedä,että tukka tippuu päästä imetyksen myötä ja aknekin niiltä jää hehkun takia kai huomaamatta,mutta hormonihöyryinen äiti liihottelee niin kauniina, ettei edes tee mieli tukkaa värjätä.Tämä nyt oli yksi teoria ja ainakin minun kohdallani paljon todennäköisempi,kuin hiljainen ääni.
No,oli mikä oli,niin olen enemmän kuin kiitollinen itselleni,että tuolloin jätin värit purkkiin ja purkit kauppaan.

Olen värjännyt hiukseni viimeksi maaliskuun lopussa eli 6,5 kuukautta sitten.Juurikasvu on edennyt jo yli viiden sentin ja hiukseni näyttävät muodikkaasti liukuvärjätyiltä.Värin sävy vain on huonosti kopioitavissa,sillä maantienruskea ja auringon polttama mahonki tuskin löytyvät kenenkään kampaajan kartoista.Silläkin uhalla,että haaveeni Jennifer Anistonin kaltaisesta tukkaikoniksi ryhtymisestä nyt romuttuvat,päätin lopettaa hiusteni värjäämisen.Ainakin niin kauaksi aikaa,kun saan käsiini sellaisen värin,joka ei myrkytä minua.Toivon,etten joudu puheitani perumaan,mutta jos haaveilemani harmaa nuttura meinaa saavuttaa pääni ennen neljääkymmentä,saatan joutua tarttumaan pulloon.Sekä viskiin että Lorealiin,Because I'm Worth It.
Tai voihan myös olla niin,että tämän kaiken myötä saavutankin haaveilemani statuksen ja muutun tukkani kanssa ikoniksi,jota kaikki naiset palvovat ja koittavat kopioida.Kampaajien on varmasti paljon helpompi toteuttaa muutamalla raidalla kohenneltu ja suoristusraudalla siloiteltu Aniston-malli,kuin matkia auingonpolttamaa latvustoa,luonnollisen kaunista juurikasvua ja imetyksien harventamaa haivenistoa.Haastetta siinä ainakin olisi ja ammatillinen osaaminen varmasti koetuksella.Toivonkin asettavani kampaajille uusia haasteita ja tavoitteita ryhtymällä uudeksi ikoniksi hiusten maailmassa.
Lupaankin laittaa tänne välillä kuvia kauniista kutreistani ja kertoa edistymisestäni maailman kuuluksi tukkaikoniksi ja yrityksestäni pysyä värjäämättömien tiellä.Saattaa muodostua tämä haaste suuremmaksi,kuin kampaajien,mutta kokeilla nyt aion ainakin.

Onhan tuossa jonkun verran tuota auringon polttamaa latvaa pois kasvatettavana!

Hieman pelottaa,kuinka rumaksi tukkani nyt muuttuukaan,mutta uskon hämäyksen voimaan.Aina voin jättää kulmakarvat siistimättä ja kukaan ei varmasti keskity sen jälkeen hiuksiini.Aina voin myös jättää käyttämättä tissiliivejä,pukea valkoisen t-paidan ja kastella sen tai syödä suklaata, niin että naama kukkii.Hiukset tuskin tuolloinkaan näyttelevät pääosaa!Ja jos nyt jostain syystä tukastani meteli nousee,olen tavoitteeseeni päässyt.Kannattaa hattua rueta kaivamaan tai kaljua ajelemaan, Jennifer!

Tukka näyttää salaman takia paljon vaaleammalta,kuin oikeasti onkaan,mutta kyllä siitä liukuväriefekti välittynee!