Itse kuulun kyllä niihin vanhempiin,jotka mieltävät ydinperheen olevan paljon suurempi.Minun mielestäni ydinperhe koostuu paitsi meistä vanhemmista ja lapsista,myös iso-vanhemmista,omista ja mieheni sisaruksista sekä joistakin läheisistä tädeistä,sedistä ja enoista.Ei sillä ole väliä,onko läheinen täti iso-täti vai äidin serkku,joka tapuksessa se läheinen sukulainen,jonka kanssa on tekemisissä,kuuluu meidän ydinperheeseen ja hänet siihen lasketaan.
Lasten rakkaus on niin ehdotonta ja ainakin omat lapseni rakastavat iso-vanhempiaan vähintään yhtä paljon,kuin meitä vanhempiakin,joskus varmasti enemmänkin.Ainakin silloin,kun nukkumaanmenoa saa siirtää vähintään kahdella tunnilla ja iltapalaksi saa kakkua,keksejä ja kaakaota.Olisi jotenkin järjen ja sydämen vastaista kieltää tuo rakkaus heiltä ja senhän juuri tekisimme jos iso-vanhemmat perheen ulkopuolelle jättäisimme.Enkä näe kovinkaan reiluna,että ensin työnnetään jälkikasvua mummulaan hoitoon ja samaan hengenvetoon ilmoitetaan heidän olevan perheen ulkopuolisia,ehkä vain jotakin apujoukkoja silloin kun "ydinperhe"tarvitsee.
On tietysti paljon perheitä,joille ainoa vaihtoehto on vanhemmat ja lapset ydinperhe,syystä tai toisesta.Siksi olisikin paljon tasa-arvoisempaa,että jätettäisiin moiset tutkimukset ja annettaisiin myös näille perheille mahdollisuus rakentaa oma ydinperheensä ystävistään ja muista läheisistä.
On ihan ok,että jotkut(mielestäni itsekkäät)vanhemmat pitävät suppeasta ydinperheestä,mutta antaisivat lastensa olla eri mieltä.Tämä on mielestäni asia,johon lapsi saa vaikuttaa niin pienestä asti kun tajuaa ja lapsen mielipide vaikuttaa!Ennen kuin kukaan aloittaa lastensa aivopesun,on syytä istua alas ja ajatella.
Minun laaja ydinperhekäsitykseni saattaa johtua monestakin asiasta,mutta suuri vaikutus on ollut sillä,että mummolani ei koskaan ollut pelkkä "hoitopaikka".Sinne sai mennä milloin vain ja kouluikäisinä saimme siskoni kanssa myös omat avaimet mummolaan.
Olen tietysti elänyt ihanteellisissa olosuhteissa,ainakin omasta mielestäni.Mummolaan saatoin poiketa välipalalle koulun ja harrastusten välissä,mennä yöksi kun maailma teiniä ahdisti ja kaivautua mummon kainaloon,kun poikaystävä oli jättänyt.Mummolan tunnelma ja sympatia olivat aina niin erilaiset kuin kotona.Eivät välttämättä paremmat,mutta erilaiset kyllä.
Kuinka rikkaaksi voikaan itsensä tuntea,kun lähellä on vanhempien lisäksi myös ne yhtä rakkaat ja tärkeät iso-vanhemmat,perheenjäsenet.
Koska olen todella hyvä etukäteis stressaaja, niin tietenkin panikoin jo etukäteen mahdollista tulevaa mummouttani.Pyörittelen päässäni mahdollisuutta,että minut suljetaankin joku päivä ydinperheen ulkopuolelle.Pelottaa,että mummona en kuuluisikaan lasteni ydinperheisiin,olisinkin vain joku harmaahapsi maalla,jonka luokse lapsenlapset voi tyrkätä,kun apua tarvitsee.Ja vain silloin,ei koskaan ihan muuten vain.Ei,siihen en suostu!Turhaan en aio antaa hiusteni harmaantua ja punoa niitä nutturalle.Turhaan en aio opetella kutomaan sukkia(myös kantapäätä)ja leipomaan syömäkelpoista pullaa.Turhaan en aio rueta marjastamaan ja juomaan rommitoteja.Turhaan en aio keinua kiikkustuolissa ristikot sylissä ja opetella polttamaan oikeaa piippua.Turhaan en aio...niin montaa muutakaan asiaa!
Onneksi omaan nyt jo hyviä mummomaisia piirteitä.Hemmottelen lapsiani herkuilla,annan syödä olohuoneessa(ainakin aamupalaa)ja ostelen leluja muulloinkin kun synttäreinä ja nimppareina.Siskoni sanookin,että minusta tulee ihan vallaton mummo joskus,kun nyt jo olen hövelillä päällä kuulema turhan usein.Pelkäänkin,että mummona minulta karisevat kiellot ja kuri,nyt onkin vielä hyvää aikaa opetella sanomaan ei ja pitää siitä kiinni myös mummona.Mutta mummojen ei,voikin olla aina joustavampi ei!
Eiköhän ydinperheeseen kuuluminen ole nyt taattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti