maanantai 6. lokakuuta 2014

Kalenteri joulukalenterille!

Niin kuin hyvin on tiedossa,olen suurista suurin joulu-fani.En kuitenkaan ole niin suuri joulufani,että nyt jo ostaisin itselleni ja lapsilleni joulukalenterit.Kyllä,näin ensimmäiset joulukalenterit jo yli kaksi viikkoa sitten.Järkytyin!En sen takia,että kauniit jouluiset maisemat koristivat suklaakalentereiden pintoja,en siksi että joulupukin naama näkyi neljästä eri kulmasta jossa seisoin,enkä edes siksi,että legoja sisältävä joulukalenteri näytti enemmänkin kuuluvan leluhyllyyn kuin ns.perinteisten kalentereiden joukkoon.Hinta kyllä järkytti!
Minä järkytyin siksi,että kalenteri oli kaupassa liian aikaisin.Tuolloin päiviä joulukalenterin ensimmäiseen luukkuun oli 76,niin monta päivää olisi ollut odotettavana ennen kuin olisin saanut avata luukun 1.Omaa tuskaani pystyin hieman järjellä valistamaan,mutta mitä olisinkaan sanonut lapsilleni,jos he olisivat nuo kalenterit nähneet?Ei lapselle voi ostaa joulukalenteria syyskuussa,ei vain voi!Mutta jos sen mottipäisen virheen menee ja tekee,on syytä olla varustaunut omistamaan kalenterin joulukalenteria edeltävälle ajalle.Minun tapauksessani 76 luukkua omaavan esijoulukalenterin.Toinen vaihoehto tietysti on,että siihen ihan tavalliseen joulupukinnaamakalenteriin lisätään 76 luukkua,niin sekä minä että muut voivat oikeasti aloittaa joulun odotuksen jo syyskuussa luukkuja availlen ja ilman pahaa mieltä.

Muistan kuinka lapsena suklaakaleteri oli joka vuotinen ja jouluun vauhdilla siivittävä 24 luukkuinen taival.Sitä odotettiin ja yleensä siskoni kanssa saimmekin nuo pukinnaamat vain muutamaa päivää aiemmin.Tuolloin odotus luukun avaamisesta ei tuntunut ylitsepääsemättömältä ellei jumalaton suklaan himo yllättänyt ja johonkin luukuista oli kajottava ennen ensimmäistä päivää.Olen siis joskus avannut jo marraskuun puolella luukun 18,suklaa oli pahaa,mutta siihen jäi koukkuun.Avasin siis pari muutakin luukkua sieltä täältä niin varoen,että sain vielä painettua luukun takaisin kiinni,kuin sitä ei olisi koskaan avattukaan.Mikä neronleimaus sillä hetkellä,mutta pari viikkoa myöhemmin tyhjät luukut harmittivat.Ei se suklaa kuitenkaan niin pahaa ollut,etteikö sitä olisi voinut syödä harmitukseensa lisää,kun kohtasi nuo tyhjät muotit,jotka kuvastivat luukun pohjalla joko oravaa,lahjapakettia tai kulkusia.Täytyy myöntää,että melkein aina kalenterini oli tyhjä viimeistä luukkua lukuunottamatta.Luukku 24 on minulle pyhä ja sen sisältöä en koskaan avaa ennen aattoa.Vaikka tiedänkin,ettei senkään luukun sisältö poikkea muista,paitsi ehkä koollaan,avaan sen aina vasta aattona.Ei se maku,vaan se tunne!


Vielä nykyäänkin ostan kalenterin itselleni.Sen aivan perinteisen jouluisen maiseman tai pukin naaman.Sisältö on aina yhtä pahaa suklaata,mutta kun ilman sitä ei joulu tule,ei ainakaan niin nopeasti.Edelleenkin syön luukut tyhjäksi jo ennen aattoa(paitsi yhtä)ja paikkaan tyhjiä luukkuja fazerin sinisellä.Joku voisi nyt ihmetellä,että miksi se joulun tulo sitten tuntuu nopeammalta,kun syö luukutkin tyhjiksi ennen h-hetkeä?No,sillä nyt ei varsinaisesti olekaan muuta merkitystä,kuin fiilis.Kalenterin tuoma fiilis on kuvailematon ja henkinen,mutta mikään muu ei sitä korvata voi.
Kerran minä onneton kokeilin jotakin Haribokarkkikalenteria,mikä suuri virhe.Oli kova työ saada jouluinen ja odottava fiilis takaisin,kun se oli kerran tuolla hedelmäkarkki helvetillä pilattu.Vaikka ostin kolme suklaakalenteria tilalle,oli joulukuu jo alkanut ja melkein kaikki pilalla.Tuntui suorastaan sairaalta napsia suklaita jo menneistä joulukuun luukuista,se oli kuin olisi työntänyt joulua kauemmaksi.Meneillään olleen päivän saavutettuani,saatoin hieman hengähtää.Jotakin meni silloin pahasti pieleen,enkä enää halua miettiä oliko se minkä syy lopulta?Vahvasti luulen,että syy oli kuitenkin se,että haparoin kaavojeni ulkopuolelle,tein jotakin uutta ja minulle vierasta,olin ehkä mainoksen uhri?Minä olenkin kaavoihini kangistunut ja aion ollakin,ainakaan ei mene joulu pilalle.

Jouluvalot sen sijaan eivät kaupoissa häiritse.Eivät ehkä siksikään,että itse asentelin juuri muutama päivä sitten pienet valot takkahuoneeseen.Muualle eivät valot ole vielä päässeet,sillä haluan rauhassa tutkia kauppojen valikoimat ja inventoida omat viime vuotiset.Joka ikkunaan jotakin ilmestyy,viimeistään lokakuun loppupuolella.Minusta aina on vähemmän ollut enemmän ja pieni kaunista.Mitä tulee jouluvaloihin,kumpikaan ei päde.Ihailen amerikkalaisten tapaa käyttää valoja ja haaveilen valoilla koko talon koristelusta.Silloin edes hetkisen tällä järjettömällä pimeällä olisi jokin tarkoitus.
Viime vuonna jo salaa haaveilin jostakin söpöstä valopäästä pihalla,lapseni ja mieheni eivät enää riitä tuota virkaa toimittamaan ja tarvitsenkin lisäksi ehkä poron tai pupun.Pässi sopisi parhaiten,mutta ledeillä en ole sellaisia vielä nähnyt. 


Mutta se siitä,jouluun on enää79 päivää ja joulukalenterin ekaan luukkuun 55 päivää.
Saattaa jäädä joulukalenterin esikalenteri  haaveeksi tällä kertaa,mutta ainakin on vielä aikaa suunnitella ledipääpässi pihaan ja koristaa huoneet muikeilla valoilla, ensimmäistä päivää odotellessa....


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti