Itse ohjelmahan on aina ollut hyvä,mutta nyt tällä uudella kaartilla on mielestäni vielä hieman hakusessa se hauskuus johon totuin edellisillä kausilla.
Viime lauantaina kuitenkin tuli sellaista settiä,johon olin enemmän kuin tyytyväinen,nimittäin Putous retro.
Mieleeni nousivat kaikki lapsuuden ja nuoruuden aikaiset hyvät ohjelmat ja ajat.
Napakymppi,ihan kymppi.Sitä katsottiin mummon ja papan kanssa joka viikko,jännitettiin pääseekö pari Malagaan vai Somerolle.Suomen kohteet olivat aina paniikki,en tiedä mitä parin päässä tuolloin liikkui,kun kääröstä paljastuikin Lanzaroten sijaan Lappeenranta,naamasta näki aina pettymyksen kuitenkin.Minä sen sijaan ajattelin,että ulkomailla olisi helpompi kadottaa tuo hikinen Harri iholta,kun kotimaassa,mutta kotimaassa voisi vaan työntää Harrin junasta Lappeenrannassa ja jatkaa itse matkaa kotiin.Molempi vaihtoehto paremmuudessaan huonompi.Fiksu ei tietenkään ennen matkaa kertoisi osoitettaan,eikä ehkä matkan jälkeenkään.
Mahtava ohjelma silti ja toivon sen paluuta.Kyllä sen myötä kalpenisivat Maajussille morsian,kuin Sinkkulaivakin,kun rakkauden portit Kaitsun säestyksellä avautuisivat ja lemmenlomalle Karin siivittämin tanssiaskelin liihotettaisiin.Eikä haittaisi vaikka kohde olisi pelkkä Muurame,Jari Sillanpää laulaisi sen kyllä hetkessä tunnelmalliseksi Malagaksi tai ihan miksi vain,vaikka elämän kevääksi.
Onnenpyörä on kyllä hitusen uudempaa ohjemaa,kuin Napakymppi,mutta olisin silti kaivannut sen parodiointia Putoukseen.Itse en ole aivan varma,kuinka paljon kyseisestä ohjelmasta pidin,mutta Janne Porkasta pidin kyllä.
Muistan erään mahtavan tapahtuman varhaiselta teiniajaltani.Olin siinä 11 tai 12 vuotias.
Olimme mummoni kanssa Tampereen Stockmannilla Hulluilla päivillä,nyt en muista oliko syksy vai kevät,mutta Hullut Päivät kuitenkin.
Kiertelimme alakertaa ja etsimme jotakin super halpaa kahvia.Kahvi löytyi ja Janne Porkka.Aivan puoli ilmaisten kahvien vieressä oli pieni lava,jonka päällä hosui Porkka.Lavalla oli myös laatikoista tehty seinämä ja joku onnekas pääsi arvalla jonkin laatikon avaamaan ja sisällä oli ehkä jotain tai sitten ei.Mummon kanssa seisoimme pienen lavan lähellä,kunnes yhtäkkiä Jannen käsi osoitti minua.Minä pääsin avaamaan yhden laatikon,vaikka en edes tiennyt osallistuneeni arvontaan.Jännitti aivan kamalasti,ei niinkään laatikon mahdollinen sisältö vaan Porkan Jannen kättely ja vieressä seisominen.
Valitsin laatikon ja se ei ollut tyhjä.Olin onneni kukkuloilla,laatikosta nimittäin paljastui L niin kuin lihanuija.Puinen lihanuija on minulla edelleen ja se pääsee käyttöön hyvin harvoin,vain todellisen tarpeen edessä,kuten taulunauloja naputtamaan ja kynttilän jämiä pienimään.Pois en heitä sitä koskaan,siinä kun tuntuu kädensijassa melkein kuin Janne Porkan käsi.
Sain myös arpoa seuraavan laatikon avaajan ja muistan vielä naisen,joka laatikostaan tempaisi mankan.Eikä ihan mitä tahansa mankkaa,siinä oli lokerot peräti kahdelle c-kasetille.
Nainen oli onnellinen.
 |
| Voittamani L niin kuin lihanuija. |
Olin jo melkein unohtanut Putouksessa myös mainitut Fii deodorantit.Sätin itseäni siitä,kuinka sellaisen voi edes unohtaa?
Itselläni oli ainakin pinkkiä,joka tuoksui muistaakseni "raikkaalle" ja kukkaiselle,sitten jotakin oranssia "hedelmäistä" ja sinistäkin,mutta se haisi uimahallille.Mustaa en koskaan ostanut,kun erään kaverin äiti käytti sitä ja haisi mielestäni enemmän hielle,kuin ilman sitä.
Fii deodoranttien tuoksu oli ehkä voimakkain ikinä,verrattavissa hajuveteen.Mutta eivät tuolloin myös niin muodikkaat Date deodorantitkaan aivan hajuttomia olleet.Itse muistan suosineeni Daten Feliciaa,koska Pamela oli imelä.
Luulenpa vain,että edellä mainittujen katoavaisuus johtui lisääntyneistä astmaatikoista ja hajuallergikoista.En näin jälkeen päin mieti enää yhtään,miksi sain istua koko puolen tunnin bussimatkan kouluun ilman vierustoveria ja jos joku viereen istui oli hänenkin pakko olla Fiin käyttäjä.
Tahtoisin takaisin noihin aikoihin.Tahtoisin yhden tai enintään kaksi brändiä,joista voisin valita vartalooni/kasvoihini sopivat töljät.Tahtoisin istua iltapäivisin sohvalla ja huudella vokaaleja Janne Porkan kanssa.Tahtoisin lauantain olevan napakymppi ja sunnuntain kymppitonni.Tahtoisin elää odottaen Lemmenlaivan uusia jaksoja ja ihailla taas komeita miehiä Kauniissa ja rohkeissa.
Mutta...Lemmenlaiva seilaa nykyään Tallinnaan,Kaunareissa komeus ja vaatetus ei enää muistuta Miami vicea,Kymppitonni on ihan vinossa ja napakymppejä jahtaavat maajussit.Voi surkeutta,kyllä ennen oli paremmin!
Onneksi on sentään Paasosen Heikki,joka pelastaa minut tältä kurjalta nykyisyydeltä.Siinä on komea suomalainen mies ja hauskakin vielä.Mutta niin kuin kaikki hyvä tässä maailmassa,on Heikkikin katoava median vara.Toivottavasti ei kuitenkaan vielä vuosiin(kymmeniin)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti