Tai sitten ei niin jipii...Me ainakin poikien kanssa päätimme eilen yhteistuumin keksiä jotakin erilaista meidän viikkoon,joka nyt auttamatta näyttää märältä,tylsältä ja tylsän märältä.
Olenkin oikein hyvä keksimään kaikkea puuhaa,mutta kun tarvitsisi keksiä sitä puuhaa ilmaiseksi tai hyvin pienellä rahalla,tuntuu että vaihtoehtoja on todella vähän.Kaikki maksaa ja vieläpä aivan liikaa.
Nyt kun tämä taantuma/lama/mikä lie ahdinkoa lisäävä maailman tekijä on meidätkin kouriinsa sulkenut,on pakko laskea mihin tuo huikea kodinhoidontuki riittää.
Sillä ei lähdetä pohjoiseen iso-mummon luokse,kun bensat pelkästään maksavat 100€+jos ajelee paikan päällä.Junasta emme voi edes haaveilla,sillä pelkästään minun meno-paluu on halvimmilaankin 140€,mutta todellisuudessa se kipuaa sinne 160€ luokkaan.
Sillä(kodinhoidontuki) voi käydä kerran kaupassa(kaksi kertaa Lidlissä) ja kerran tankata auton tankin täyteen,mutta mitään ylimääräisiä huveja se ei lupaa.Kauppareissun jälkeen ei mennä Edeniin eikä edes Edenin kylpylään.Uimahalliinkin menoa täytyy miettiä ja laskea,joskus viedä pulloja kauppaan.Jo kolmella täydellä muovikassilla saa sen 6€ kasaan ja aamupäivä lorkkiessa on taattu.
Eilen kuitenkin nautimme uimahallissa erään kirjanmerkin ansiosta.Kirjanmerkki oli riittänyt viikonloppuna aikuisten glögipulloon ja jäädyillä rahoilla matkasin uimahalliin poikien kanssa.Retki oli mitä onnistunein,pojat nauttivat ja minä nautin kun heillä oli niin kivaa(ehkä vähän palelin,mutta se ei haitannut,kun rakkaiden riemua seurasin).Oli ihanaa mennä uimaan ja tietää,että sieltä tullessamme rahaa olisi vielä kahvion tikkareihin ja pillimehuihin.
Ei haitannut,vaikka uimahallireissun jälkeen kukkaro huusi tyhjyyttään ja pankissa joku kirjoitteli taas tilinylitys lappua postiin tungettavaksi.Toisaalta,saipahan sekin pankkivirkailija edes yhden työn sinne kahvitaukojen lomaan ja voi nyt hyvällä omallatunnolla nauttia kolmen tonnin kuukausi palkkaa.
Ja ei,en ole kateellinen.Onhan minullakin täysi vapaus valita työ ja alkaa tienata,mutta minä olen tehnyt valinnan,sydämen valinnan ja siihen kuuluu lasteni hoitaminen kotona.Harmittaa vain kun sitä arvostetaan niin vähän!
Enhän minä olisi tätä tietä elämässäni valinnut,jos rahalla olisi suuri merkitys.Rahan merkityksen huomaa vain juuri niissä kohdissa,kun täytyy kieltäytyä riennoista,jotka kustantavat.
Eilen mietin oikein ajatuksella,että mitä ovat ne ulkoilun ja kotona askartelun lisäksi tehtävät ja mahdollisesti ilmaiset tai hyvin edulliset aktiviteetit.
Kirjasto/kirjastoauto,mutta sinne emme voi mennä.Kaksi vuotias saa kirjat siihen kuntoon,että sekin harrastus on todella äkkiä kallis.
Leikkipuistot.Ne ovat näille meidän maalaislapsille,kuin huvipuistoja.Leikkipuistoon menemme aina kun mahdollista,mutta koska niitä ei täällä maalla ole niin autolla täytyy mennä ja bensa maksaa.Niinpä leikkipuistoon mennään,jos saadaan siihen samaan yhdistettyä muutakin tuottoisaa,kuten kauppareissua tai kyläilyä ystävien luokse kaupunkiin.
Vähän aikaa sitten löysimme yhden huoltoaseman,jossa on pieni pallomeri,liukumäki ja muutama lelu lapsiasiakkaille.Ei sinnekään voi ostamatta mennä istumaan ja laittaa lapsiaan viihtymään,mutta yhdellä kahvikupilla ja parilla pillimehulla pääsee sisään lapsiani viihdyttävään maailmaan.Parasta on,että minä saan tuolloin juoda kahvini kuumana ja rauhassa,ne on niitä arjen pieniä herkkuja,joista kahden euron kahvikuppi ei ole liikaa.
Minulla on onneksi jonkin verran mielikuvitusta ja lapsillani myös.Näin saammekin kotona olosta mukavaa ja viihtyisää,mutta toki mekin välillä kaipaamme ihmistenilmoille,se lienee ihan inhimillistä?
Pari viikkoa sitten törmäsin taas tähän raha-asiaan.Vanhempi poikani halusi välttämättä lähteä ostamaan sadan euron Gormiti linnaa.Juuri sillä hetkellä ei taskussani ollut ylimääräistä sataa euroa,mutta takka huoneessa oli kolme tyhjää pahvilaattikkoa,teippiä,tarroja ja sakset.Askartelimme pojan kanssa yhdessä Gormiteille linnan ja vaikka itse sanonkin,siitä tuli hienompi kuin kaupan.Samaa mieltä on esikoiseni,joka nyt suojelee linnaa pikku veljen tuhoavilta käsiltä ja leikkii sillä joka päivä innoissaan.Linnaan ovat päässeet asumaan myös Turtlesit ja kaksi robottia.Tilaa riittää siis muillekin ja vain mielikuvitus on rajana.
Ennen tuota uimahallikeikkaamme olin kaihoistasti haaveillut kylpylästä ja isommasta altaasta pojille,kun ammeet alkavat olla jo hieman pieniä.Niinpä raahasin pienen puhallettavan uima-altaan pesuhuoneeseen,täytin sen vedellä ja kylpyvaahdolla ja nakkasin pojat kylpyyn.Sanat eivät riitä kuvailemaan tuota onnea ja riemua lasteni olossa.
Elämä voi joskus olla rahallisesti köyhää ja haastavaakin,mutta muuten ei kyllä.
Minä kun olen hyvä keksimään itselleni uusia harrastuksia, niin uusin niistä on ilmaisten kohteiden löytäminen,mielikuvituksen laajempi käyttöönotto ja päivittäiseen onnellisuuteen panostaminen.Katsotaan miten mamman käy!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti