Olen nyt kaksi kuukautta viettänyt elämää,jolle en ihan heti näe mitään järkevää syytä loppua.Meno siitä kuukauden takaisesta on jatkunut lähes samana,mutta aina vain enemmän olen ehtinyt asioita tekemään ja miettimään,kun vapauduin itse itselleni asettamista netin pakotteista.
Minulle on jopa syntynyt aivan uusia rutiineja,mikä sinänsä hämmästyttää,sillä en ole kovin hyvä enkä varsinkaan luonnollinen rutiineista irtautuja tai niiden muuttelija.
Ennen nautin aamukahvini kera facebookin tai iltalehden otsikoiden.Ahdistuin uutisista ja koitin epätoivoisesti miettiä jotakin nasevaa status-päivitystä facebookiin.Yleensä en keksinyt mitään ja korvasinkin tuon pettymyksen lueskelemalla toisten mahtavia päivityksiä ja peukuttelin niitä.Elämä pyöri kirjaimellisesti koneen ympärillä.
Tämän kuluneen kahden kuukauden aikana olen käynyt facebookissa kaksi kertaa.Molemmat asiat koskivat tärkeää tapahtumaa elämässäni,sellaisia asioita joissa pääsen itseäni toteuttamaan.Muutamalle henkilölle oli vastattava inboxin kautta ja näin ollen pikaisesti käväisin boxissa juttusilla.Sen sijaan päivitykset jäivät katsomatta.Hyvin olisin senkin voinut tehdä siinä samalla,kun kerran siellä olin,mutta eipä käynyt edes mielessä.Aika pelottavaa toisaalta.
Tätä nykyä juon aamukahvini kera kirjan,mutta jos ei juuri ole lukusessa mitään hyvää kirjaa,selailen mainoksia.
Kaupungissa asuessani minulla oli postiluukussa mainostenjako kielto.Siellä niitä tuli niin paljon,etten ehtinyt puolia lukea,kun seuraavat jo kolahtivat luukusta.
Täällä maalla mainoksia saisi tulla hieman enemmänkin,on päiviä ettei postilaatikosta löydy mitään.Mutta niinä päivinä,kun sieltä putkahtaa mainoksia,säästelen niitä aamukahvini kanssa luettaviksi.On mahtavaa selailla Bauhausin punaista lehtistä ja haaveilla led-porosta pihalle tai ihailla kauniisti koristeltuja tekokuusia.Siinä lehdessä on vaan myös aivan liikaa kaikkea mistä en haaveile,mutta ne sivut voi repäistä pojille ja hetken on rauha maassa,kun tatit kilpaa toivovat joulupukilta akkuporaa,kompuraa ja pistosahaa.Laminaatit ja muut lankut päätyvät meiltä kaikilta takkaan.
Toinen aivan mahtava aamupala seuralainen on Select.Jos joku ei tiedä mikä se on,niin se on se katalogi joka myy ampiaisansoja,kissa-kynnysmattoja,aikuisten talvilenkkareita ja monitoimi lompakoita.Sieltä saa myös joka koon legginsejä,laihduttavia alusasuja ja laulavan joulupukin,joka tosin näyttää narkkarilta,mutta väliäkö sillä,sehän laulaa!
Paras tuon kuvaston tuote on kuitenkin yllätyspaketit.Niin uhkarohkea en itse ole ollut,että olisin vielä uskaltanut tilata esim.neljänkymmenen euron arvoista pakettia(tai ylipäätään mitään sieltä),joka sisältää setin kuvaston korvaamattomia tuotteita.Tuotteita ei tietenkään voi itse valita,eihän se muuten mikään yllätyspaketti olisi.
Minun säkälläni saisin varmasti koko rahan edestä roinaa,mutta eriasia on tarvitsenko korottavia pohjallisia,liikavarvastukea,"kaunista"korusettiä,sälekaihdinharjaa tai kuulolaitetta?.
Select on silti yksi suosikkini,eipä saa Ellokselta leninkiä koossa XXXXL eikä muuntautuvaa muovipöytäliinaa.Eikä saa Ellokselta yhtä hyviä nauruja,kun Selectiltä.
Eräs ystäväni oli juurikin lukenut erään artikkelin siitä,että mitkä asiat pitäisi olla sallittuja ilman, että muut ihmiset ottavat niistä itseensä tai ylipäätään vaivaavat niillä päätänsä.Yksi näistä oli puhelimen kiinni pitäminen tai valinnan vapaus olla vastaamatta siihen,ilman että perään lähetetään heti pelastuslaitosta tai loukkaannutaan siitä.Samaa toivottiin myös somelta.Nämä ovat minulle itsestään selvyyksiä,mutta kaikille nähtävästi ei ole.
Näiden kuluneen kahden kuukauden aikana olen myös törmännyt ilmiöön,jossa joko oletetaan jotakin ilman että mielessä käy mikään muu vaihtoehto tai suorastaan suututaan siitä,että välillä valintani on ollut aivan tietoisesti tavoittamattomuus.Miten sellaisesta voi edes suuttua?
Enhän ole maanpinnalta kadonnut ja kuitenkin jossakin vaiheessa päivää tai viikkoa katson puhelinta tai sähköpostia,mutta en hyvänenaika roiku niissä 24/7!
Kyllähän tässäkin maassa toitotetaan suureen ääneen erilaisten vapauksien puolesta,kirjoitellaan adresseja ja järjestetään kylttikulkueita kaupungeissa ja yleensä ihan hyvien asioiden puolesta.
Mutta mihin on unohtunut kunnioitus toisen ihmisen yksityisyyttä kohtaan?Minusta yksityisyyttä on juurikin vapaus valita milloin haluaa olla vain itsensä kanssa ja milloin ei.Eihän kukaan siitäkään suutu,kun ei pääse kaupassa toisten sovituskoppeihin tiirailemaan tai saa vapaasti lyödä turpaan ketä nyt huvittaa kadulla.
Siitäkään ei pitäisi kenenkään suuttua,jos joku kerta haluaa perua menonsa harrstuksiin ja vain siitä syystä,ettei jaksa kymmentä ihmistä kerralla juuri sillä hetkellä tai vain siitä syystä,että siltä tuntuu.
Muiden ihmisten puolesta en voi puhua,mutta minulla siihen ei liity mitään henkilökohtaista ketään kohtaan.Se vain on sen hetkinen haluni olla ja elää.Ja niinhän sitä sanotaan,että jos itse voi hyvin,kaikki muutkin ympärilläsi voivat hyvin.Sama myös toisin päin.
Hyvä olo ja hyvä olo itsensä kanssa on ainakin kohdallani hyvin pienistä asioista kiinni.Niitä oloja oppii,kun kuuntelee itseään ja kehoaan.Tärkeintä kuitenkin on kuunnella vain ja ainoastaan itseään,ei niitä muita!
Aina ei tietenkään voi olla niin,että kuuntelee vain itseään.Itsekyyttäkin on niin monenlaista,mutta luotan siihen, että jokainen järkevä ja tunteva ihminen pystyy ne toisistaan erottamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti