Vahingonilo!

Vahingonilo on lienee paras ilo...ainakin se tulee hörähtämällä,tilanteessa ja joskus vaikka kuinka yrittäisi olla nauramatta soveliaisuus syistä.Kaikki varmasti myös jollakin lailla nauttivat vahingonilosta ja pelkäävät tavallaan sen kohteeksi joutumista.Ei kai me muuten katsottaisi "hauskoja" kotivideoita ja naurettaisi toisen vahingolle ja kivullekin.Itse en pysty katsomaan sitä suomalaista versiota,johtuu vain ja ainoastaan siitä juontajasta.Parempi olisi jos ukko pysyisi poissa ja vain uimalelut juontaisivat ohjelmaa.Paremmat vitsit olisivat sanomattakin krokotiilipatjalla tai uimarenkaalla.Jenkki versio menettelee ja joku kanadalaistenkin,niitä jaksan joskus seurata ilman että samalla suunnittelen millä heittäisin telkkaria tai viillänkö ranteeni partaterällä vai ihan puukolla?

Olen nyt viime aikoina törmännyt vahingoniloon liikenteessä.Se ei naurata,jos jotakin sattuu,mutta edellä menevän peltipoliisin kuvaamaksi joutuminen laittaa väkisinkin hymyilemään.Eilenkin illalla kaupasta tullessani oikein säikähdin,kun salama yhtäkkiä välähti mäen päällä.Säikähdys muuttui nauruksi,kun vain hetkeä aiemmin oli tuo volvo kiiruhtanut ohitseni piemeällä tiellä.Kiire nyt ei loppunut siihen,sillä volvo paineli näkymättömiin talla pohjassa.Minä mietin mielessäni,että kannattiko kaahata ja naurskelin loppumatkan omahyväisesti.

Vähän aikaa sitten ajelin myös autolla,kun huomasin pienen pirun olkapäälläni kuiskimassa.Ensin en kuunnellut moista pahan sanaa,mutta aikani taustapeiliä kyylänneenä tulin siihen tulokseen,että piru oli oikeassa.Tuolloin autoni takapuolessa roikkui mersu.Mersulla oli selvästikin pahempi asennevamma,kuin fårdillani.Mondeoni kiisi satasen rajoituksella noin sataa kymmentä,mutta ylimieliselle ja mustan puhuvalle mersulle se ei riittänyt menovauhdiksi.Sen nokka kurkisteli koko ajan peiliini ja samaan aikaan piru olallani huuteli:"vedätä vedätä vielä vähän,edessä on poliisi".
Kun olin kotoa aiemmin lähtenyt,näin kuinka lähelle kotiamme poliisi asettui tutka asemiin.Tiesin niiden olevan siellä,kun takaisin tulisin,kävin tuolloin nimittäin vain tankkaus reissulla.Tankilta lähtiessäni,perääni jäi tuo mersu roikkumaan.
No,siinäpä sitten kävi niin,että satasen rajoitus loppui ja muuttui äkisti kahdeksaan kymmeneen ja tuolloin tuo kaahari otti ja ohitseni lennähti.Suoraan poliisin syliin.
Piru ei saanut minua vedättämään,vaan tiellä ei yksinkertaisesti ollut tilaisuutta mennä ohitseni.Mutta nautinko edes hieman tilanteesta?Kyllä nautin,olinhan sen seitsemän kilometriä raahannut tuota perseen nuolijaa perässäni,ärsytti sen asenne ja jopa auton merkki.Siitäs sai!

Kaikista vahingoista ei kuitenkaan voi iloa irti ottaa.Eikä todellakaan tee edes mieli.Ei minun mieleni ainakaan nauti toisten onnettomuuksista,olivat ne sitten fyysisiä tai henkisiä.Eikä minua naurata kenenkään epäonni,menetys tai sairaus.Minua naurattavat juurikin nuo maanteiden Teuvot,ihmiset jotka eivät tajua vitsejä ja oma kömpelyyteni monessakin asiassa.
On mielestäni hyvin tärkeää,että osaa nauraa itselleen ja omille mokilleen.Ei elämän niin vakavaa pidä olla, etteikö osaisi sydämestään höristä itselleen ja itsestään.Unohtamatta kuitenkaan sitä vähän myös muiden kustannuksella nauramista.Naurua,iloa ja huumoria ei koskaan voi olla liikaa,uskon että ainakin Ismo Leikola on kanssani samaa mieltä!