keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Finnejä ja oravannahkoja!

Pikku-joulut ne tulla jolkottaa,perjantaina pitäisi olla kuosissa.No,minähän en kuosiin ehdi siihen mennessä,en vaikka kuinka ahertaisin.
Tukka on kun petolinnun perse.Kesäinen ruskea sävy on nyt jouluisesti harmaa ja harva.
Vaatekaappi huutaa uutta sisältöä, vaikka siellä onkin tavaraa enemmän kuin pienessä putiikissa,niin ei koskaan mitään päälle pantavaa,ei ainakaan pikku-jouluhin sopivaa.
Kenkiäkin on noin 50 paria,mutta ei yhtiäkään jotka sopisivat ei minkään kanssa.Haluaisin uudet kengät,vielä kun tietäisin,että minkälaiset ja kuka ne maksaisi.
Puuterikin on loppu,ripsiväri myös,muista kauneus tuotteista nyt puhumattakaan.Ai niin,eihän minulla juuri muita olekaan...eli siis,pikku-joulut koittaa kohdallani alasti ja ilman kenkiä.Harmaat harvahapset letillä,jos löydän ponnarin ja naama luonnon tilassa,väriä edustaa leuan ja otsan kaksi finniä,jes!
Mutta en suostu ottamaan edes tästä stressiä,otan sen haasteena.Tiedän jo nyt etten ehdi enää kunnolla kaupoille,joten kaappien perusteellinen kaivelu on nyt paikallaan.Aina ja korostan ihan aina,on kaapista löytynyt joku ripsivärin jämä,jonka tilkalla vettä olen saanut toimimaan vielä kerran.Puuteria en ehkä edes tarvi,finnit kun voin raastaa pois jo tänä iltana hammastahnalla ja hiekkapaperilla.
Tennarit toimii aina ja jos en muuta keksi,niin lahjoille tarkoitettu juuttisäkki niiden kanssa on varmasti jo ensi vuoden vallitseva kevät trendi.


Mikä ihme siinä onkin,että tässä yltäkylläisyyden maailmassa on aina vailla jotakin?Eikö sitä nyt voisi vaan kerrankin olla tyytyväinen juurikasvuun,vanhoihin vaatteisiin ja luonnon kauniiseen naamaansa?Miksi aina täytyy haluta lisää ja jotakin uutta,vaikka kaapit pursuilevat vaatteista ja kengät lojuvat lähes käyttämättöminä eteisessä,pihalla lasten kanssa ei oikein viitsi korkkareilla hyppiä,kun keli kumpparit vaatii?
Turhamaisuus kai...se meitä vaivaa.Eikä siinä mitään pahaa ole,sillä eihän tämä maailma pyöri niin,että me vaan ollaan aina tyytyväisiä!Kyllä kai tämä maailmaa pyörii juurikin siksi,että me halutaan aina jotakin uutta,ollaan kiinnostuneita uusista asioista ja ennen kaikke luodaan sitä uutta.
Uskoisin näin maalaisjärjellä,että jos jokainen meistä tyytyisi vain yksiin kenkiin ja sen jälkeen vielä paikkaisi niitä itse oravan tai krokotiilin nahoilla,loppuisivat työt suutareilta aika äkkiä.Juuttisäkistä mekoksi ja kesällä loput rievut siitä hatuksi,kaataisi varmasti myös ne halvimmatkin rytkyketjut.Naaman töljääminen pelkällä mudalla ja merivedellä,ei pelkästään kaataisi Lumenea vaan ne kaikki muutkin ja kansoittaisi kadut finnisillä ja epähygienisillä ihmisillä,hyi!

Ihmisten elämä olisi pelkkää selviytymistä hengissä,rumina ja rahattomina,oravannahat jalkapohjissa eikä lompakoissa.Ainoa lämmike olisi ne sadat kanssa selviytyjät työvoimatoimiston aulassa,toisiinsa painautuneina,eivät läheisyyden kaipuusta vaan kylmyydestä.Tänä päivänä paluu kivikaudelle ei ehkä luonnistuisi ihan tuosta vain,kun olemme jo tottuneet hyvään.Ehkä jos se paluu tapahtuisi pikku hiljaa,kuin ilmastonmuutos,emme välttämättä enää hapettomassa ja harmaassa maailmassa huomaisi halujamme ja kulutustarvettamme?En tiedä...
Niinhän se joku viisas(en jaksanut kaivella wikipediaa,että kuka)on joskus sanonut,että rahaa ei saisi säilöä sukanvarteen,ei edes vähäisiä rahoja,vaan raha pitäisi aina laittaa kiertoon.Niin se maailma sitten pyörii.
On siis aivan inhimillistä ja jopa suotavaa haluta uusia asioita ja myös hankkia niitä.Kohtuus kaikessa kuitenkin!

Korkkarit kattoon ja raha kiertoon,tervetuloa pikku-joulut!


 
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti