Alitajuntani on kaiketi eri mieltä,niin kummallisia unia olen viime yönä nähnyt,että aika paljon joutuu kaivelemaan sielunsa sopukoita,jotta edes vähän ymmärtäisi mistä on kyse?
Viime öinen uni menikin jo kokolailla yli hilseen.
Uni alkoi melkoisella paniikilla.Ajelin autolla tyhjässä kaupungissa yksin ja yritin etsiä auki olevaa kauppaa.Päivästä en ole varma,mutta luulen sen olleen jopa jouluaatto,kun kaupunki oli tyhjä ja kaupat kiinni.
Jonkin aikaa siinä ajeltuani ja panikoituani,ohjauduin kuin itsestään Löytöliiterin pihaan.Liiteri oli vieläpä auki.Yritin juosta sisään,mutta jalkani olivat,kuin valettu betonisiin porsaisiin,raahasin itseni sisään.Kärryjä oli vaikea työntää käytävillä,kun lattiat olivat täynnä haarukoita,hackmania ja kertakäyttöistä.Tuntui,kuin haarukat olisivat repineet minua kengistä ja sukanvarsista.Raivolla vyöryin silti eteenpäin.
Kärryni täyttyivät leluista,joissa ei ollut mitään järkeä.Muistan unestani ainakin vesipyssyt,jalkapallon,metrin mittaisen nuken ja kasan pehmeitä apinoita.
Anoppikin oli jostakin pyyhältänyt apuun ja lastasi takanani toista kärryä tyynyillä ja muovisilla pöytäliinoilla.Pöytäliinoissa ei edes ollut jouluista kuosia ja anoppikin näytti ilmielävältä Paula Koivuniemeltä.
Jostakin syystä Paula jäi vielä Löytöliiteriin ja minä löysin itseni SPR:n kirpputorilta penkomasta -80 luvun iltapukuja.Tottahan sitä nyt jouluna iltapuvun jokainen tarvitsee,enkä nähtävästi halunnut olla se ainoa,jolla sitä ei ole.Löysin kuin löysinkin rekistä tumman vihreän iltapuvun ja vieläpä todella muhkeilla olkatoppauksilla.Olin onnellinen.
Kirpputorilla pyöri myös naapurin Tommi,joka etsi koiralleen pärekoria,epäselväksi jäi,oliko tuo kori tarkoitettu nukkumiseen vai tuhottavaksi,sillä kesken keskutelun mieheni ilmaantui paikalle kiinalaisen maljakon kanssa ja aikoi ostaa sen Paula Koivuniemen näköiselle äidilleen lahjaksi.En pitänyt maljakosta,sillä siitä oli yksi kukka kulunut pois kyljestä ja lommo yläreunassa.Hieman ihmettelin lommoa,sillä maljakko oli keraaminen ja hieman ihmettelin myös mieheni intoa ostaa tuo rupunen maljakko,mutta yhtään en ihmetellyt,että anoppi oli Koivuniemi!
Mutta ei siinä vielä kaikki.
Jätin taakseni porukkaa,kun siirryin unessa paikasta toiseen hirveen sujuvasti,mutta vailla minkäänlaista järkeä.
Kirpputori oli jo kaukana,kun huomasin olevani suuressa varastorakennuksessa,kaunis tummanvihreä iltapuku päälläni ja keskellä kesää.
Varastohalli oli avara ja tavaraa vain siellä täällä.Pahvilaatikoita ja pressuilla peiteltyjä kasoja,joista suurinosa jäi minulle arvoitukseksi.Kävelin hetken varastossa ja katselin ympärilleni,sitten istuin erään pahvilaatikon päälle ja ikäänkuin odottelin jotakin.
Siinä istuessani eteeni ilmestyi aivan yhtäkkiä Pate Mustajärvi,alasti.
Pate selitti kiireellä,että joku hullu jahtasi häntä ja näin ollen myös nyt minua,joten meidän pitäisi heti kiiruhtaa pois siitä rakennuksesta.
En kysellyt enkä ihmetellyt miksi minuakin jahdattiin,enkä lainkaan ihmetellyt Paten alastomuutta,oli niinkuin hän olisi aina kulkenut alasti.
Kauaksi emme kerinneet,kun takaa alkoi kuulua huutelua ja askeleita.Pate kantoi minut iltapuvussani kuin sadun prinssi turvaan erään laatikkopinon taakse ja jäi itse päivystämään etäämmälle.Suuren pahvilaatikkopinon vieressä seisoi muhkea tekokuusi.Kuiskailin Patelle,että tulisi äkkiä luokseni.Annoin kauniin iltapukuni Patelle ja kehotin häntä seisomaan tekokuusen takana,näin häntä ei löydettäisi,sillä tummanvihreän puvun ansiosta hän sulautuisi kuusen sävyyn ja hukkuisi taustaan.
Itse piilottelin edelleen laatikoiden takana,mutta en alasti,niin kuin joku nyt saattaisi luulla.Ei,minulla oli iltapukuni alla kätevä valkoinen paituli jossa jostakin syystä luki Särkänniemi,helmassa oli myös pieni delfiini,jota tuijottelin,kun tajusin,että olin jäänyt kiinni.
Poliisin sekä vartijan asuun pukeutunut Toni Nieminen talutti minua käsipuolesta autoon ja ainoa huolenaiheeni tuolla hetkellä oli mieheni löytämä rupunen kiinalainen maljakko sekä hänen aikeensa antaa se lahjaksi äidilleen!
Muistan,että jotakin vielä tapahtui tuon autoon laittamiseni jälkeen,mutta tarkkaan en muista mitä.
Melkoinen seikkailu,mietin,kun heräsin.Aika äkkiä aloin myös miettiä,miksi nuo kuuluisat tyypit seikkailivat kanssani unessa?
Enhän ole edes nähnyt ketään julkisuuden henkilöä pitkään aikaan,kun eivät ne täällä meidän metsissä lenkkeile.Paitsi viikonloppuna eräässä kauppakeskuksessa käveli Olli Herman ja viime perjantaina Possessa oli vieraana Pate Mustajärvi,mutta vaatteet päällä.
Ei sinänsä apua tuostakaan...
En edelleenkään sressaa joulua,mutta alitajuntani ja sen sisältö aiheuttavat nyt kyllä ylimääräistä stressiä,ihan joulunkin edestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti