Nämä sairastelut yllättävät joka talvi,kuin lumi autoilijan.Hyvin tiedetään,että joka vuosi ne jossain vaiheessa tulee,mutta koskaan niihin ei osata varautua.
Meillä kävi kuitenkin viime viikolla mahtava tuuri sairastelun sattuessa.Tai no tuuri ja tuuri,mutta kerrankin tuntui että myötäeläjiä ja empaattisia ihmisiä oli ympärillä ja aivan todella yllättävässä paikassa.
Olin poikien kanssa paikallisessa Lidlissä(yksin),kun sisälle päästyämme esikoinen alkoi todella yllättäen ja pyytämättä oksentaa keskelle lattiaa.Kaksi annosta siihen puhallettuaan minä vasta tajusin tilanteen.Kaikki kävi vain niin äkkiä.
Ennen kuin ehdin paljon miettiä,eräs asiakas toi jo pussia poikani käteen ja toinen sanoi vahtivansa poikiani,kun kipasin kassoille kertomaan näytelmästä joka jäisi toivottavasti yhteen esitykseen.
Kaikki myyjät olivat kiinni kassoilla,mutta eräs nainen lupasi tulla niin pian kuin mahdollista.
Odottavan aika on pitkä,sanotaan.Ja niin oli tässäkin tapauksessa.Pari minuuttia tuntui tunnilta ja niinpä loikkasin hakemaan talouspaperia hyllystä ja siivosin suuremmat pois.
Samalla hetkellä myyjä jo kipittikin kohtauspaikalle.Hän torui minua siitä,että olin itse ruennut siivoamaan,se oli kuulema ehdottomasti heidän tehtävänsä.Siinä siivotessaan hän vielä silitti poikaani päästä ja toivotti pikaista paranemista.Olin kuin ratapöllillä päähän lyöty,lamaantunut ja ihmeissäni,mutta kuitenkin niin pohjattoman iloinen siitä kohtelusta,huomiosta ja empatiasta,jota saimme osaksemme.
Joka taloudessa ja julkisillakin paikoilla esitettävä näytelmä ei ollutkaan vielä ihan loppuun kulunut,se yllätti,mutta tällä kertaa hieman positiivisemmin kuin aiemmin.Pieni häpeän siemen silti kulki mukanani loppukauppareissun(hienosta kohtelusta huolimatta,olen kuitenkin vain jäyhä suomalainen),vaikka silloin ei enää tarvinnut pelätä uusintaa,kun isäntä oli hakenut esikoisen kotiin potemaan.
Kuopukseni kanssa haahuilimme kaupassa vielä tovin ja kauppalistakin taisi mennä aivan uusiksi,kun olin niin pyörällä päästäni.Ainakin listalle ilmestyi jaffaa ja muuta esikoiselle sopivaa sairasteluruokaa.
Siinä kärrytellessä tuo ihana myyjä vielä paukkasi paikalle.Hän vaihtoi avaamani talouspaperirullapaketin uuteen ja sanoi,ettei minun missään nimessä tarvinnut itse maksaa "siivousvälineistä".
Tuo myyjä ei ollut tekopyhä eikä hän yrittänyt kerätä pisteitä olemalla iloinen ja empaattinen.Hän todella oli niin huomaavainen ja herttainen aivan aidosti,että minun olisi tehnyt mieli halata häntä.Tyydyin kuitenkin lähettämään positiivisen asiakaspalautteen ja kiitos kirjeen myyjälle,joka teki kaupassa käynnistä positiivisen elämyksen huonosta sisääntulosta huolimatta.
Tuntuu muutenkin,että paljon nopeammin ollaan aina antamassa sitä negatiivista palautetta ja kaikki postiivinen jää sen jalkoihin.Tämä pätee aivan jokaisella osa-alueella elämässä.
On helpompi huomauttaa puolisoa niistä tekemättä jättämisistä ja nuhdella lapsia sotkusta ja siehottamisesta,kun muistaa kehua ukkoa aamulla valmiiksi keitetystä kahvista ja tyhjennetystä tiskikoneesta tai kiittää lapsia roskiin tuodusta karkkipaperista ja juhlia kuopuksen oikeaoppista saksien käyttöä, vaikka niiden kohteena olisikin ollut minun aikakausilehteni!
Samoin voitaisiin yrittää muistaa ne kivat tapahtumat kaupassa ja ravintoloissa,kehua ja kiittää myyjiä ja muita asiakaspalvelijoita ihan konkreettisesti.Ja kyllä aiheesta valittaakin saa,mutta ei nyt ihan joka asiasta edes kannata.
Eihän tämä elämä nyt pelkkää juhlaa ole,eikä siitä sellaista saa,mutta aika paljoon voi itse vaikuttaa.Pienillä teoilla voi saada pienen juhlallisen hetken, vaikka jokaiseen päivään.Kaikki on vain itsestä kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti