Pikku-siskoni on syntynyt 23.12,joten juhlinta alkaa viimeistään silloin/tänään.
Tänä vuonna tuo pikku-sisko täyttää pyöreitä vuosia ja juhlaan lienee hieman suurempi syy.Vaikka eihän juhlimiseen nyt koskaan mitään erityistä syytä tarvitse olla,mutta hyvän syyn kanssa se tuntuu erityisemmältä ja sen eteen viitsii nähdä enemmän vaivaa.
Minun ja aika monen muunkin mielestä on ihanaa,kun sisareni on syntynyt niin lähellä joulua.Hän itse on ainakin ollut joskus pikkuisen eri mieltä.Ei varmasti ole ollut lapsena kivaa,kun jotkut ovat omasta mielestään niin kätevästi yhdistäneet joululahjan ja synttärilahjan.Kyllä ne ovat päivinä aivan eri asia ja todellakin lapsen mielestä aivan eri asia.Minusta ne ovat aikuisenkin ajatuksella eri asioita.Puhumattakaan siitä,miltä tuntuu kun joulun takia kaikki eivät pääse syntymäpäiville,oli sitten lapsi tai aikuinen.
Muistan aina lapsuudesta kuinka joulun odottaminen oli työlästä ja aika tahtoi vain madella,mutta siskon syntymäpäivät toivat hetkeksi muuta ajateltavaa ja silloin aikakin tuntui juoksevan.Oli mahtavaa kun talossa oli lapsia,joiden kanssa leikkiä ja herkkujakin sai,eikä tarvinnut odottaa joulua saadakseen suklaakalenterin lisäksi muutakin namia.
Täysi-ikäisyyden kynnyksellä luulen,ettei siskoni paljon nauttinut tilastaan olla vuoden viimeisiä.Onneksi hänellä oli pari vuotta vanhempi sisko.Sen onnen voi jokainen kohdallaan päätellä itse:)
Vuosi 2006 meni todellakin odottaen.Pikku-sisko odotti tuolloin esikoistaan ja laskettuaika oli jotakin joulukuun puolivälissä.Pikku prinsessa päätti kuitenkin pitää koko sakkia jännityksessä ja syntyi muistaakseni kuusitoista päivää yliaikaisena,25.12 joulupäivänä.
Joulun pyhät ovatkin saaneet sen myötä hieman eri merkityksen.Pidän silti edelleen hyvin tärkeänä,että siskon tyttö saa syntymäpäivä lahjansa erikseen ja oikeana päivänä.En missään nimessä anna hänelle joululahjojen kanssa myös sitä synttärilahjaa,eikä niin pitäisi tehdä kenenkään,koskaan!
Meillä joulut ovatkin siis yhtä syntymäjuhlaa.Kolme päivää juhlitaan milloin siskon,milloin Jeesuksen ja milloin siskon tytön synttäreitä.Voin kertoa,että eipähän ole tylsää ja päiviin mahtuu niin paljon iloa,että sitä voisi jakaa muillekin.
Kaikki eivät ole saaneet tällaista juhlan lahjaa,mutta joulu on silti kaikille yhtä juhlaa,näin ainakin toivon.
Mietin tuossa juuri aamulla,kun isäntä tykitti stereoista joululauluja raskaaseen malliin,että mikä todella on se minun lempi joululauluni?Sitä ei kauaa tarvinnut miettiä,sillä jo lapsena käsikarvat ja poskinukat sojotti pystyssä,kun sitä kuuntelin.
"En etsi valtaa loistoa",siinä lienee koko joulun sanoma yhdessä laulussa!Suosittelen kuuntelemaan sen jos jostakin syystä ei sanoja muista.Siitä saa sydämeensä todellakin hyvän fiiliksen ja Jaakko Ryhäsen laulamana vielä kyyneleet poskille.Mutta ne kyyneleet eivät ole surua!
Liikutuksen ja onnen kyyneleet hiipivät väkisin silmiini myös niistä kaikista kiitoksista,joita olen saanut lelujen eteenpäin toimittamisesta.Lähetimme mm.Ukrainaan pienelle tytölle barbeja,barbien vaatteita ja bonuksena vielä villasukat.Hänen isänsä on suomalainen ja blogini lukija,hän kirjoitti minulle ja kertoi heidän olevan enemmän kuin iloisia(heidän taloudellinen tilanne on todella paha),jos lähettäisimme ehjiä ja siistejä barbeja pienelle tytölle.Näin teimme ja reilulla kahdeksalla eurolla lähti paketti postista.Pieni raha siitä onnesta ja joulumielen tuottamisesta,jonka toivomme paketilla tulevan.
Poikien ehjiä ja siistejä leluja olemme lahjoittaneet hyvinkin lähelle ja hieman kauemmaksi,mutta joskus on syytä pitää silmät ja korvat auki,sillä ihan läheinenkin ihminen voi olla avun tarpeessa,mutta avun pyytäminen on liian suuri kynnys ,vaikka kyseessä olisi omien lasten joulun "pelastaminen".Eikä siitä avun antamisesta tarvitse tehdä mitään suuri eleistä,riittää kun auttaa jos näkee sille tarvetta ja omien voimiensa mukaan.
Olen ollut myös todella otettu,kun muutamat ihmiset todella ottivat haasteeni vastaan kierrättää leluja ja toimittaa ne itse niille,jotka tarvitsivat.Käytetynkin lelun saa pakattua todella kauniisti,kun näkee hieman vaivaa ja silloin sen lelun mukana menee myös ajatus ja tunne.
Nythän tämä kirjoittaminenkin meni pelkäksi itkuksi(kun kuvittelin kaikkien auttamieni lasten riemua paketin saadessaan),joten voi olla syytä rauhoittua ja hiljentyä joulun pariin.Kas,se vaan ei vielä onnistu,jouluradio soittaa Ryhäsen laulamaa sylvian joululaulua,voihan kyynel...
Rauhoitun sen jälkeen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti