keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Talvinen kokko ja mattopyykki!

Viimeistä viedään,nimittäin vuoden 2014 päivää.Turhan nopeasti kulkevat vuodet,kun tuntuu ettei mitään ehdi tehdä,paitsi muutaman lapsen.
Päivien kulku on ympäri vuoden aika lailla sama,sisältö hieman vaihtelee.Joitakin huippuhetkiä kuluneesta vuodesta on toki jäänyt mieleeni,mutta tärkeimpänä ehkä se aivan perus arki.Tai mitä se perus nyt on?Olkoon mitä hyvänsä ja minkälaista vain itse kullakin,niin oma on ainakin kultaakin kallimpaa.Arjesta se elämä syntyy ja arjessa on paras juhla.Vähän ehkä klisee,mutta totta kun kirkon rotta.

Välipäivät menivät hujauksessa,en edes tajunnut siinä olleen oikeitakin arkipäiviä.Syömisen lisäksi olen kokeillut makoilua sohvalla eri asennoissa ja liikutellut raajojani jopa metsässä appiukon kokolla ja kerran lumitöissä omalla pihalla.Huh,huh!Ei sitä liikaa pidä rehkiä,väsähtää vain suotta.

Tänäkin aamuna oli pakko nukkua yhdeksään ja voin vaikka vannoa,että eiliset lumityöt olivat siihen syy.Lapset ahkeroivat kokoonsa nähden enemmän ja siksi kai heilläkin uni riitti yhdeksään asti.
Viime sunnuntaina isäntä pakkasi peräkärryyn pihalla muutaman kuukauden lojuneet rakennus sälät ja yhden vanhan telkkaritason.Telkkaritaso ei vain ollut tarpeeksi vanha ja siksi se sai lähteä,tilalle kun löytyi mummulan vinniltä vielä vanhempi versio olohuonetta somistamaan.Ei siihen aikaan ollut edes televisioita,mutta hyvin tuo asiansa ajaa,on jopa lukolliset kaapit sivuilla ja avain tallella.Sellaisista herkuista tämä äiti kiittää.
Peräkärryn sisältö tyhjeni vaarin ja isännän ansiosta mukavasti traktorin kyytiin ja minun ei tarvinnut kuin lämpimikseni käsiä heilutella vieressä.
Kokko oli turvallisesti pellolla talon takana ja matka sinne taittui jalan.Isommat lapset pääsivät traktorin kyydillä ja hyvä niin,sillä lumipeite oli varsin petollinen.Hienot mustat talvilenkkarinikin upposivat mutaan ja ovat nyt kaikkea muuta kuin hienot.
Onneksi kenkien katastroofin selvitti vauvojen pyllypyyhkeet,ne kosteat lappuset eivät petä koskaan.Niillä pyyhkii kätevästi niin vauvan pyllyn,kuraiset kengät kuin auton kojelaudankin sekä muut muoviset osat auton sisällä.Jälki on nuhteeton.
No,kokollekin päästiin.Koska oli kyse niinkin isosta nuotiosta,ei aivan yllätyksittä selvitty.Sankan savun takia lapset joutuivat lähtemään vaarin kanssa pois ja minä jouduin roinaa kantamaan.En ihan sillain ollut ulkoiluani suunnitellut,mutta elämä on yllätyksiä täynnä.

Traktori kyyti pellolta pois ja oman isännän polvella vielä, haihdutti kyllä pettymyksen pois alta aikayksikön.Vielä kun olisi ollut kesä ja päällä kukkamekko niin olisimme olleet kuin suoraan Suomi filmistä.Talvi,pilkkihaalari ja mutaiset toppalenkkarit tuskin riittävät kuvaamaan edes huonoa kotivideota.Mutta oli siinä silti jotakin taianomaista,isännän polvella savunhajuisena istuessa!


Taisin mainita siitä meidän suuresta joulusiivouksesta silloin juuri ennen joulua.
Silloin,viikko ja kolme päivää sitten keittiön ja olohuoneen matotkin pääsivät tuulettumaan.Siellä ne tuulettuvat edelleenkin.Ei siis pidä olettaa,että suursiivouksen tulos olisi täydellinen.
Toisaalta,minähän pidän kaikesta vanhasta ja perinteistä.Eikös ennen vanhaan mattoja pidetty pakkasessa ja hinkattu sen jälkeen lumella?Meidän matot nauttivat viikon pakksesta ja lumesta,vaikkakin ilman hankausta.Nyt näyttäisi,että saavat vielä huuhtelunkin kaupan päälle.Keväällä onkin mukava asetella puhtaat matot takaisin pirttiin ja siemailla talven tuoksuja niistä...Tai sitten ei,pienemmät matot pääsevät kai piakkoin pesukoneeseen ja siemailevat tuoksua omosta.Isomman joudun näillä näkymin urheilemaan juuriharjalla ja mäntysuovalla puhtaaksi.Aina ei ihan pelkällä käsien heiluttelulla saa mieleistään tulosta,eikä puhtaita mattoja!



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti