En nyt pidä itseäni ihmeellisenä,kummallisena kyllä,mutta joskus nuo ihmeelliset asiat ja tuntemukset saattavat jopa säikäyttää.
Kaikkia tapauksia en edes muista,sillä niitä tapahtuu kuitenkin lähes päivittäin.Jostakin syystä jotkut jäävät paremmin mieleen ja niistä aion nyt kirjoittaa.
Viime viikolla eräänä iltana istuin sohvalla ja katselin telkkaria.Lapset nukkuivat yläkerrassa ja isäntä luki vieressä.Oli aivan hiljaista,mitä nyt telkkari piti hieman ääntä.Meillä on itkuhälytin,koska muuten en kuule mitä ylhäällä tapahtuu.Itkuhälytin menee päälle jos yläkerrassa joku uneksii,puhuu,itkee,tuhisee tai kuorsaa.Joskus jopa tepastelu laittaa sen päälle.
Tuona iltana hälyttimestä kuului hento kuiskaava ääni "äiti".Nakkasin rillit pöydälle ja hyppäsin pystyyn,lähdin kipittämään rappusia kohti.Isäntä sanoi,ettei hälytin ollut edes mennyt päälle,että suotta sinne nyt juoksisin.
En mennyt,mutta samalla sekunnilla hälytin meni päälle ja kuopus siellä äitiä huuteli.Menin ylös ja siellähän se raukka hehkui kun kekäle ja nyyhkytti äitiä.Jotakin siinä kävi,en oikein osaa selittää,jotakin kummallista.Telkkarista se ääni ei myöskään voinut kuulua,sillä katselin Tervetuloa Ruotsiin.
Toissa päivänä ajattelin,että mistä ihmeestä me revitään rahat uuteen pyykinpesukoneeseen ja kuinka suuret perheet tai perheet ylipäänsä pärjäävät ilman pesukonetta?Tuolloin meidän kone oli vielä ehjä,mutta eilen se hajosi.
Nyt sitten odottelen sitä jotakin tunnetta,etiäistä ja ajatusta siitä,että mistä ihmeestä me revitään ne rahat uuteen koneeseen?
Viime keväänä istuin autooni lapset kyydissä,laitoin turvavyöt kiinni ja starttasin.Samalla sekunnilla huomasin miettiväni miten saisin naarmut auton kyljestä piiloon.Eikä autossa ollut mitään naarmuja kyljessä,perässä kyllä,mutta se nyt oli aivan eri asia.
Ajelimme isännän työasioita hoitamaan ja tuolla reissulla pyyhkäisin auton kyljellä jotakin koristekasaa,joka oli tietenkin muodosteltu kivistä.En sitten enää miettinyt millä saisin ne naarmut peittoon,vaan että millä selittäisin sen isännälle.
Neljäntoista vanhana olin lähdössä hiihtolomalla Norjaan.Olin innoissani matkasta,mutta kuitenkin kokoajan päässäni vallitsi ajatus,etten pääsisi tuolla reissulla laskemaan.
No,en päässytkään,kun bussi ajoi kolarin kauhakuormaajan kanssa ja mokoma kauha pisti sisään bussiin juuri minun ikkunastani.Selvisin pelkillä lasinsiruilla silmissä,sairaala reissulla ja silmälapuilla sekä viikon kestävällä angiinalla.Ja senkin mokoman kurkkukupan sain,kun hyppelehdin hätääntyneenä sukkasillani lumihangessa,jossakin vuorten välissä vievällä tiellä ja itkin.Onneksi itkin,sillä kyynelten mukana iso osa lasinsiruja oli tullut pois silmistäni,mutta jäi sitä huuhdeltavaa norjalaiselle hoitohenkilökunnallekin siellä sairaalassa.
Minulla on tällaisia vastaavanlaisia juttuja tapahtunut niin paljon,etten kaikkia muista millään.Olisi varmasti paljon parempiakin esimerkkejä,mutta nämä nyt ainakin ne jotka tulivat heti mieleen.Ja ne kivikasat rintani päällä.Välillä minut valtaa tunne,jossa tuntuu kuin rintani päällä olisi satoja kiloja kiviä.Tuolloin käy niin,että jonkun ajan kuluttua kuulen jonkun sairastuneen,eronneen,kohdanneen jotakin epäonnea elämässä tai jopa kuolleen.Yleensä se on joku jonka tunnen jotenkuten,mutta on se joskus osunut lähellekin.Sitä tunnetta ei silti voi oikeen käsitellä mitenkään.Se vain tulee,kestää päivän tai pari ja jälkeenpäin kuulen sitten onko kivikasa tehnyt tuhojaan jollekulle.
Saattaahan se olla,että olen vain niin negatiivinen ihminen,että oikein kutsun epäonnen luokseni.Toisaalta nuo etiäiset ovat olleet myös hyviä ja iloisia,joten ei sitäkään voi syyttää.
Muistin nimittäin juuri erään iloisen jutun.Parikin.
Siitä nyt on jo kymmenen vuotta,kun kävelin erääseen super-markettiin sisään ihan asiakkaana.Ovella minulle tuli kummallinen tunne,sellainen mukava olo.Sitäkin on todella vaikea selittää,mutta muutaman kuukauden päästä siitä olin töissä tuossa kyseisessä marketissa.
Mieheni olen myös tavannut jonkinlaisen etiäisen myötä tai ainakin hyvän sattuman.Punaviinillä ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa.
Oli miten oli,tunnen asioita etukäteen.En näe mitään etukäteen enkä kuule ääniä päässäni,onneksi,mutta tunnen kummallisia tuntemuksia ja saan ajatuksia päähäni,jotka sitten jollain tasolla toteutuvat.Välillä pelkäsin,että ajatukset johdattelevat minua tekemään tai tapahtumaan juuri niin,mutta olen lakannut pelkäämästä.On paljon mielenkiintoisempaa ajatella olevansa vain herkkä aistimaan ja tuntemaan,on mukavampi olla kummallinen,herkkä ja oma itsensä kuin luulotautinen.Ajatuksilla on valtava voima sen minä tiedän.Hyvillä ajatuksilla saa hyvää jne.Mutta minun päähäni putkahtavat ajatukset eivät ole minun käsissäni tai päätösvaltani alla.Ainakin siihen tulokseen olen tullut ja se helpottaa minua elämään niiden kanssa.
En tiedä voiko tällaisia taitoja kehittää jotenkin?Jos voi,niin kohta voin sitten perustaa oman ennustuslinjan 0700 alkuisen numeron taakse,jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti