Kuulun itse siihen haavelijakuntaan,jotka odottavat ihmettä ja uskovat kohtaloon.Jos jokin haaveilemani asia toteutuu,se on sitten niin tarkoitettu.Kartan ylimääräistä työtä sen suhteen.
Olen toki tehnytkin asioita joista olen haaveillut,kuten lapsia ja kirjoja.Suurin haaveeni kirjojen osalta on vielä toteuttamatta,mutta pikku hiljaa alkaa visio olla selvä ja suunnitelmilla konkreettista tukea.
Haaveilen myös heikkoina hetkinä vielä yhdestä lapsesta;mutta koska niiden hankkimiseen tarvitaan tilapäinen mielenhäiriö,niin sitä vielä odottelen.
Haaveilen myös pihasta,jossa voisi kirmailla muutama lammas ja omasta pienestä kanalasta.Tietysti olisi mahtavaa jos pihan keskellä seisoisi se mansardikattoinen talo.
Edellä mainitsemiani haaveita pystyy kyllä itsekin toteuttamaan ainakin pikku hiljaa ja oikealla hetkellä,mutta edelleenkin luotan,että näitä saan jos niin minun kohdallani on tarkoitettu.
Parikymppisenä haaveilin asuvani maalla,olevani koti-äitinä ja kirjoittavani lasten kirjan.Lampaiden tilalla on ainakin toistaiseksi kaksi kissaa.Ja vaikka olisi lampaitakin niin olisi taatusti myös kissoja,olen kissaihminen.
Monen sattuman ja kohtalon koukeron jälkeen elämäni asettui maalle.Koti-äitinä kirjoitin muutaman lasten kirjan ja hommasin kaksi kissaa lasteni ja hieman myös omaksi ilokseni.
Kaikki tämä tuli minulle niin sanotusti luonnostaan,eikä vaatinut erikoista suunnittelua saati ponnistelua.Olenkin siitä enemmän,kuin kiitollinen.Minulla on nyt jo kaikkea mistä ikinä osasin edes haaveilla.Ne mitä edellä mainitsin,olisivat vain bonusta ja luxusta.Ihmisen on silti hyvä haaveilla,se ei maksa mitään ja on kaikenlisäksi vielä hauskaakin.
Minulle ainakin kaikkein vaikeinta on elää juuri tässä ja nyt.Ei laahata menneisyyden muistoja nilkoissaan eikä kurkotella pilviin,korot irti maasta.On tavattoman vaikeaa löytää se tasapaino menneisyyden,nykyisyyden ja tulevaisuuden kanssa.Se onkin opettelua joka päivä,että osaisi olla onnellinen ja tyytyväinen tässä ja nyt.
Ystäväni haaveilee ulkomaille muutosta ja aikoo ihan todella toteuttaa unelmansa.Se on valtavan hienoa ja rohkeaa,nostan hattua.
Itsekin olen samasta asiasta haaveillut,mutta en ole uskaltanut ja ei ole tullut eteen sitä "pakottavaa tarvetta",jolloin haaveilemalleen asialla täytyy tehdä konkreettisesti jotakin.
Olemme mekin isännän kanssa joskus ulkomaille muutosta haaveilleet,mutta minun silmissäni liikaa haasteita tuo yrittäjän arki,uusperhe ja talolaina.Tokihan sitä voisi heittäytyä ihan villiksi ja muuttaa yrityksensä ulkomaille,myydä talon ja suostutella kaikki osa-puolet hyväksymään ratkaisun.Luulen silti,että tämän haaveen kohdalla joudumme hieman odottamaan lasten kasvua ja katsomaan tilannetta myöhemmin.Ovet ovat silti avoinna,sillä saattahan olla,että löydämme itsemme jo ensi vuonna vieraasta maasta,kohtalon oikkuna tai sattuman kauppana.
Tämän hetken haaveeni ovat kovin pieniä ja helposti toteutettaviakin jos vain jaksan ja viitsin.
Pakkasten tuoma kylmyys sukeltaa meille sisään ja nyt ainakin haaveilen jalkakylvystä ja lasista punaviiniä.Joudun silti odottamaan vielä iltaan,kun on pakko mennä pihalle ja ajaa autoakin vielä,joten lämmin jalkakylpy menisi täysin hukkaan ja punaviini olis laitonta nauttia ennen rattiin tarttumista.
Jään siis iltaa odottamaan ja jos vielä silloin nyt haaveilemani asiat muistan,saatan ne toteuttaa.Näiden asioiden en usko itsestään toteutuvan ellei isäntä sitten ole opetellut lukemaan ajatuksiani?No tuskinpa kuitenkaan,sen haaveen toteutuminen olisikin jo maailman kahdeksas ihme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti