Ei villi kesän lapsi!

Vaivihkaa aloittamani hiusten värjäämättömyys-projekti sen kun edistyy.Nyt olen päässyt siihen pisteeseen,että sykerö pään päällä näyttää itänaapurin naisten keskuudessa hyvin suositussa oranssin sävyssä ja hapertuneen latvan ansiosta se myös näyttää kiharalta nutturalisäkkeeltä.Sellaiselta joita saa löytötavarataloista alle viidellä eurolla ja jotka menevät nopeammin takkuun,kun barbien hiukset.
No,en siltikään aio hiuksiani vielä värjätä,koska nyt olen saanut esille sitä omaa väriä jo sen verran,että se näyttää aika kivalta.Jos kärsivällisyyteni riittää yritän kasvattaa sen kokonaan esille,jos ei,värjään hennalla.Tähän tulokseen olen tullut.

Aika hyvä vai mitä?Olen opetellut ottamaan selhvieitä;)

Syksyllä aloitin myös netittömän kauden ja luovuin kännykästä osittain.
Edelleen olen kännykän kanssa yhtä hajamielinen,kuin ennenkin ja jos minua ei siitä kiinni saa,se ei tarkoita että olisin sen pois heittänyt,vaan se saattaa olla ulkovarastossa,postilaatikossa tai saunassa.Ja joskus en vain jaksa vastata tai ehdi.Toisaalta myös oma vika niille,jotka eivät punaiseen puhelimeeni soita,se on aina päällä ja vakio paikallaan olohuoneen lasikaapin päällä.Tosin joulun aikaan se joutui antamaan pistokekohdan jouluvaloille ja oli siksi monta viikkoa pois käytöstä.Vastassa olivat kuitenkin jouluvalot,joten siitä ei tarvinnut edes keskustella kumpi pistokkeeseen pääsisi.Siksi pahoittelen,jos joulun aikaan hieman syrjäydyin seinien sisään,se oli osittain tahatonta.

Nettilakostani tuli pieni tapa.Olen pikkuisen palaillut facebookiin,osittain muutaman tärkeän asian takia(kaikki nykyään tapahtuu siellä),osittain omasta halusta.
Iltalehden sivut ovat saaneet minulta rauhan ihan kokonaan,mutta välillä on ollut lähes pakko käydä katsomassa mtv3-sivuilta julkkisjuoruja ja lifestyle ohjeita.Onhan suorastaan välttämätöntä tietää mitä kaikkea mies ei paljasta ja kuinka saan perheen yhtäaikaa pöydän ääreen.Puhumattakaan keski-iän seksi ongelmista ja juonko liikaa vettä vai liian vähän.
Olen erittäin tyytyväinen,kun edelleenkin kaikki se aika jonka käytin ennen netissä surfailuun,on nyt aikaa minulle ja perheelleni.Sitä luulee istuvansa vain päivittämässä jotakin,mutta joka kerta siinä koneella hujahtaa kuitenkin vartti jos toinenkin.Päivän mittaan se on paljon aikaa,jonka voi käyttää muullakin tavalla.Itse en aio enkä edes halua palata siihen aikaan enää.
  
Jos jollekin jäi syksyllä epäselväksi,että olen todellinen jouluihminen,niin ei se haittaa eikä hätä ole tämän näköinen.Viimeistään heinäkuussa ollaan aiheessa taas.Mutta niin paljon,kun olen  jouluihminen olen myös kesäihminen.
Heti joulun jälkeen annan itselleni luvan aloittaa odottamaan kesää.Niin olenkin nyt tehnyt ja aivan konkreettisin teoin jopa.
Haluaisin nyt jo heittää toppatakit vinnille ja unohtaa välikerrastot sekä villapaidan.Talvikengätkään eivät koskaan ole yhtä kauniita kuin kesäkengät ja vaatteita on oltava päällä aivan liikaa,ettei vaan tule kylmä.Ja kylmä tulee silti.
Jos heinäkuussa alan jo ostella joululahjoja ja miettiä niitä niin tammikuussa hommaan yleensä ensimmäiset kesävaatteet kirppiksiltä ja jotain muuta kesään liittyvää.
Vielä en ole löytänyt,kun yhden farkkuhameen ja aivan mahtavat aurinkolasit.Aurinkolasit symboloivat minulle aina kesää ja onkin varsin suuri virhe tulla kertomaan,että tarvitsee niitä talvellakin.Aivan sama,mutta kesällä ne näyttävät paljon hienommilta ja sopivat aivan joka asuun.Talvella aurinkolasit näyttävät kököiltä naamalla ja istuvat talvivaatteisiin aivan yhtä huonosti,kuin kokko kuusen tilalle jouluna.
Laskettelu ja hiihto ovatkin asioita erikseen,niihin ne mojavet kuuluu ja istuu.

Aloittelen tätä kesän odotusta nyt hamppuuntunut punainen nuttura päässä ja ihailen yhä alemmas ulottuvaa omaa ruskeaa hiusteni väriä.Vähemmän tuskallista odottaminen on,kun välillä vedän "uudet" aurinkolasit päähäni ja takan lämmössä kuvittelen olevani jo vähintäänkin toukokuussa, farkkutakki päällä,keinussa lukemassa elämän ohjeita ja muita "hihhulijuttuja" ehkä astrologiaa tai elämänkaari psykologiaa,mutta kirjasta!