Sain kun sainkin sen mekon tehtyä.Ei nyt ihan catwalk kamaa,mutta kehtaan käyttää kesällä,ainakin omalla pihalla.Syntyi jopa idea pidemmästä mekosta samoja kaavoja käyttäen.Niin kova homma oli vääntää kaavoja,että samoja aion varioida ja kauan.
Tekemässäni mekossa on alla yksi olkaiminen mekko ja päällä toppi,jossa olkain on vastakkaisella puolella.Ihan ongelmitta en silti selvinnyt,sillä topin päätin tehdä ensin kankaat väärinpäin.Olisi ollut edestä oikeinpäin ja takaa nurinpäin,mutta tämähän oli enemmän kuin arvattavissa.Olisihan se ollut persoonallinen,mutta päätin olla tällä kertaa enemmän massaa ja leikkasin uuden palan toppiin,oikein päin.Itse mekon tein mustasta kankaasta ja topin kirjavasta.Luovuuden kukkanen loisti myös lankojen valinnassa,sillä toppi sai saumoihinsa mustaa lankaa,vaikka valkoinen olisikin ollut passelimpi valinta.Voi sitä luovuuttaa kutsua myös erehdykseksi,mutta itsetuntoni tuskin kestää enempää erehdyksiä yhden mekon kohdalla.
Lapseni ovat myös olleet hyvin luovia viime päivinä.On askarreltu ja tehty jopa se lumiukko,viimein.
Pakkaslumi ja tietysti myös lumen vähäisyys ovat estäneet ukon teko-projektin monena päivänä.Eilen keli heittikin nollaan ja voi sitä riemua,kun tajusivat sen ulkona.Johan valmistui lumiukko pihalle ennätysajassa ja melkoisen komeana esityksenä.
Ukko on punkkari,jolla on sikari suussa ja pyllystä kasvaa pippelihäntä,kuulema.
Minä en yllättynyt tuloksesta,olenhan itsekin saanut arvonimen "pippelipää".
Illat ovat kuluneet askarteluiden parissa.Muutaman kerran olen joutunut nielemään ärsytystäni sotkun suhteen,mutta nieleminen on kannattanut.Sitä riemua ja onnea katsellessa,kun sakset leikkaavat lähes kaiken ja teippiä kuluu rullatolkulla,unohtuu ärsytys äkkiä.Kadehdin avoimesti lasteni tapaa askarrella.Kaikki paperit ja kartongit silputaan,silppu liimaillaan teipillä yhteen ja joskus koristellaan värikynin.Tulos on milloin mekko,milloin robotti ja joskus jopa tukkirekka.
Ja olkoon tulos mikä ikinä,pääasia on,että pienet onnen kantamoiseni ovat onnellisia.
En todellakaan tiedä mikä minua öisin valvottaa.Tai tiedän,että pääni on taas aivan liian täynnä asioita ja ajatuksia.Kallossani vallitsee täysi kaaos.Enkä tiedä kuinka saisin sen järjestykseen?
Tässä olisi jollekin ammattijärjestelijälle oiva idea.
Olen haaveillut jo vuosia sellaisesta kodin järjestelijästä.Olisi ihanaa,kun joku ulkopuolinen tulisi ja laittaisi tavaroille järkevät paikat ja heittäisi kaiken turhan pois.Minä kun olen sellainen säästäjä.En halua heittää kunnollista tavaraa pois,jos sitä vaikka vielä joskus tarvitsee.Yleensä ei tarvitse,mutta jos...
Pitäisi olla joku joka sanoo,mitä tarvitsee ja mitä ei.
Sama koskee kuuppaani.Olisi ihanaa jos siinä tavaroitaan järjestäessä saisi myös päänsä sisällön järjestykseen.Helpottaisi kummasti,kun tietäisi mitä ajatuksia kannattaa pantata ja mitä ei.Ammattijärjestäjän olisi siis syytä olla sekä henkisen että fyysisen puolen osaaja.Meiltä ainakin löytyisi töitä sellaiselle moniosaajalle ja moniosaaminenhan on tämän päivän sana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti