Hui Hai ja valmisruoka!

Luin tuossa juuri yhtä aikakausilehteä ja törmäsin muutamaan hyvinkin pikkumaiseen ajatukseen,joita olin myös itse muinoin(ennen lapsia)miettinyt ja jopa vannonut.
Vannomatta paras,niinhän sitä sanotaan,mutta kaikenlaista on tullut vannottua ja myöhemmin olen huomannut,että vannomatta paras.

Ennen kun tulin itse äidiksi,kummastelin todella paljon äitejä,joilla oli likainen tukka,viiden sentin juurikasvu ja verkkarit sekä lenkkarit yhdistelmä villakangastakin kanssa.Meikittömät kasvot ja harhaileva katse.
Kerta toisensa jälkeen paapatin siskolleni tuota ilmiötä ja vannoin,etten koskaan näytä sellaiselta ja jos näytän,minulle pitää tulla se heti kertomaan.Voin sitten samantien varata ajan kampaajalle,lähteä h&m ostoksille,päivittää koko vaatevaraston ja laittaa lapset mummulaan,jotta pääsen minilomalle hermoja lepuuttaan.
Vannoin myös,etten koskaan lähde kauppaan huutavan lapsen kanssa ja jos se alkaa kaupassa huutaa,lähden heti pois.
Pidin ehdottomasti parempana vaihtoehtona kaikilla omia sänkyjä ja ihmettelin vanhempia,jotka antoivat lastensa nukkua vieressään.
Vannoin,että karkkipäivä on vain kerran viikossa eikä meillä syödä valmisruokia,koskaan.

Nyt huomaan,että aika moni asia onkin toisin.Eikä se ole yhtään huono asia,päinvastoin.On hienoa huomata,että elämä opettaa ja varsinkin sitä rentoutta ja asioiden ottamista vastaan sellaisina,kun ne tulevat.
Tätä nykyä kuljen yli kymmenen sentin juurikasvu päässä,lähes aina ainakin hieman likaisilla hiuksilla(pipo päässä yleensä),verkkareiden tilalla on legginsit,mutta kaikki ovat jostain kohtaa rikki ja sisältävät vähintäänkin yhden tahran,mutta yleensä useamman.
Lenkkarit korvaan Hai-saappailla,joista tursuaa moneen kertaan parsitut villasukat.
Päälläni roikkuu maiharitakki,musta tai vihreä,ihan fiiliksestä riippuen.Joskus lyhyempi toppatakki,mutta siinä tunnen oloni epävarmaksi,kun joudun kokoajan pelkäämään legginsien haarovälin reijän suurentumista ja alushousujeni esiintuloa paikallisessa marketissa.Itseäni se ei suuremmin liikuta,mutta muiden puolesta en voi mennä sanomaan.On sitä ihmiset pienemmästäkin järkyttyneet,kuin pilkottavista pikkareista,joten se riski on minimoitava.
Naama nyt on lähes aina meikitön ja vihdoin ymmärrän sen harhailevan katseen.Se johtuu vain siitä,kun yrittää pitää edes katseellaan lapsilauman koossa,sillä välin kun punnitsee tomaatteja tai pakkaa ruokakasseja,jotka sisältävät pinaatilättyjä ja pilttiä,vannomisista huolimatta.
Ja vaikka olen siskoni kanssa tästä nyt puhunut,en ole kampaajalle päässyt,kirpputorit päivittävät tyylini ja miniloma on yhtä ulottumattomissa kuin tähdet taivaalla.Onneksi olen kaikesta huolimatta onnellinen!

Kerran olen lähtenyt huutavan lapsen kanssa pois kaupasta,mutta silloin en ollut ehtinyt kerätä kärryyn vielä mitään.Tätä nykyä en lähde,kyllä maailmaan ääntä mahtuu.Meillä on kauppaan niin pitkä matka,että ihan huvikseen ja hyvien tapojen takia en viitsi tehdä sitä montaa kertaa viikossa.Mutta jos jaksan ja jos on ylimääräistä rahaa,lahjon lapset olemaan kunnolla.Lupaan tikkarit tai tarroja,se toimii aina.Tietysti kiristän,jos meno alkaa lähteä lapasesta,että mitään ei tule jos ei ole kunnolla,sekin toimii.Joku saattaa olla tästä eri mieltä ja paheksua,mutta suurin osa niin kuitenkin tekee,kaikki eivät vain myönnä sitä.
Minulla on tietysti se hyvä tilanne,että lapset ovat tottuneet käymään kanssani kaupassa ja suurimmaksi osaksi meillä menee reissut hyvin ja ihan ilman lahjontaa/kiristystä.

Omista sängyista pidän edelleen kiinni,mutta pojat saavat tulla myös viereen.Yhdestä säännöstä en poikkea ja se on,että joka ilta mennään omiin sänkyihin ja niihin nukahdetaan.Joskus niissä nukutaan koko yö,mutta aika usein aamulla meidän sängystä löytyy kaksi tuhisevaa unituhnua.En todellakaan jaksa lähteä yöllä kiikuttamaan pikku kipittäjää enää omaan sänkyyn,vaan annan tulla viereen.Näin meillä kaikki nukkuvat yönsä eikä kukaan ole kuoleman väsynyt eikä kiukkuinen.Eivät ne siinä loppuelämää nuku,nyt jo esikoinen lähtee välillä takaisin omaan sänkyyn,kun onkin niin ahdasta ja kuuma.Mielestäni on parempi,kun nukkumisesta ei tee mitään ongelmaa,niin loput sujuu itsestään.

Se karkkipäivä oli kyllä suurin vitsi.Ei ole karkkipäivää,eikä tule.Meillä syödään karkkia jos tekee mieli ja jos sitä sattuu kotona olemaan,mutta ei me karkin takia kauppaan lähdetä jos sitä ei kotona ole ja mieli tekee.Koska itse olen aika huono karkin syöjä tätä nykyä,niin ei sitä joka päivä syödä.Aika usein se meneekin niin,että kun minun tekee mieli suklaata niin sitten sitä syövät kaikki.Ei ole reilua pimittää herkkuja lapsilta ja itse mässytellä salaa,paljon  hienompaa on nautiskella yhdessä ja jakaa namit rakkaiden kesken!