torstai 5. maaliskuuta 2015

Vallattomat vaalit!

Sieltä ne vaalit taas tulla jolkottaa.Huomasin vasta tänään,että en ole yhtään perehtynyt koko asiaan enkä tutustunut ehdokkaisiin.Syynä saattaa olla se,että puolueeni on vielä hakusessa.Tai sehän on ollut hakusessa aina,mutta joka vaalien edellä poden minikriisin asian suhteen ja päädyn äänestämään Vihreitä.
Koko äänestysurani aikana olen äänestän joko Vihreitä tai Vasemmistoliittoa ja kaksi kertaa SDP:tä.Eniten kuitenkin Vihreitä.Kenellekään ei liene jää epäselväksi,ketä äänestin viime presidentin vaaleissa tai sitä edellisissä.


Olenkin tässä nyt pohtinut,että mistä johtuu tuo Vihreiden äänestäminen?Se ei voi johtua pelkästään teininä Pyynikinrannassa(huppelissa) tehdystä lupauksesta hyvälle ystävälle tai pikemminkin sopimuksesta,jossa toisillemme kotiviinin pönkittäminä lupasimme aina äänestää Vihreitä ja jopa pyrkiä riveihin.Minullahan tuo oli jo varsin lähellä,kun viime kunnallisvaaleihin vihreiden ehdokkaaksi pyydettiin.
Mutta ei se johdu pyynnöstäkään eikä pelkästä sopimuksesta,siinä on oltava muutakin,ehkä mannapuuroa ja mansikkaa?
Olenhan minä tällainen hippiäinen,rakastan kirpputoreja,kierrätystä ja tuunaamista.Ostan luomua jos on varaa ja reilun kaupan viiniä jos on varaa.Vastustan ydinvoimaa ja suosisin julkisia kulkuvälineitä,jos ne olisivat halvempia,kuin yksinautoilu.Varsinainen luontoihminen en ole,mutta tykkään kulkea metsässä,sienestää ja 35 vuotiaana myös marjastaa.En ymmärrä soista enkä pohjavesistä ja Talvivaara on minulle täysi mysteeri.Kannan silti huolta ilmaston lämpenemisestä,vaikka yhtään en laita vastaan lumettomille talville.Olen huolissani,minkälaisen jäljen jätämme jälkipolville ja kuka välittää myös jatkossa luonnosta ja kaikesta siihen liittyvästä?
Taisin vastata juuri omaan kysymykseeni.

Vasemmistoliitto on myös vahva,sillä lähes kaikki ne muut minulle läheiset teemat, joita Vihreät eivät edusta löytyvät sieltä tai jopa demareilta.Pelkään,että olen taas minikriisin kynnyksellä ja tällä kertaa se saattaa kasvaa ministä maxiin,varsinkin jos otan oikein asiakseni tutustua ehdokkaisiin ja suosimiini puoluesiin vaaliteemoineen.

Mietin myös muita puolueita ja mietin niitä joka kerta,vaikka tiedän niiden karisevan mielestäni nopeammin,kuin neulaset joulukuusesta.
Illalla,kun nukutin lapsia,huomasin ajattelevani Kristillisdemokraatteja,miksi?En hyvänenaika edes tiedä ja sehän tässä pelottaakin.Ei minusta ole missään elämän vaiheessa äänestämään puoluetta,jonka vaaliteema korvaani kuulostaa ihmisoikeuksien polkemiselta ja tasa-arvon laiminlyömiseltä.Ja tämä oli vielä kauniisti sanottu.Mutta jos heillä olisi vaaliteemassaan edes pieni ajatus vaikka Buddahlta(joka on vain omaa toiveajatteluani,mutta joka saattaisi avartaa kaikkien maailman kuvaa) tai ajatuksia yleensä,saattaisin huom.saattaisin jopa tutustua aiheeseen enemmän.Puolueen nimi ei ehkä olisi sama tuolloin,mutta nämähän ovatkin vain ajatuksia.


Perussuomalaiset ovat minulle viihdettä ja heillä onkin melko korkea viihdearvo,ainakin keltaisissa lehdissä.Älykkäitä ja fiksuja ihmisiä löytyy myös heidän riveistään,mutta puolueen maine ei anna mahdollisuutta kanavoitua sen laajemmalle.
Vereni ei kiehu,kuin silkasta tyhmyydestä ja sitä on valitettavan paljon saanut lukea juurikin sieltä viihteen puolelta.Ei liene hyvä asia kyseiselle puolueelle?

Keskusta ja Kokoomus eivät vain sovi pirtaani.Eikä niistä siis sen enempää.


Ehdottaisin kuitenkin kaikille puolueille yhteistä vaaliteemaa:
"Meillä kaikki lupaukset ovat katteettomia,äänestä jos haluat nähdä sen tälläkin kaudella".
Olen silti sitä mieltä,että jos ei äänestä ei todellakaan saa valittaa!Ja saamattomuus on se mikä tämän maan perii.Laitetaan siis äänestäen ja toivotaan,että jotakin tapahtuu,en tiedä mitä,mutta jos kukaan ei yritä niin mitään ei myöskään koskaan tapahdu!
Ja minähän se täällä vain kirjoitan ja koneen takana mouhoan,mistäköhän sekin kertoo?

Ei muuta,kun vaaleja odottamaan!


 
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti