Keltainen Sibelius, punainen Lautturi!

Joskus kuulin jutun siitä,kuinka toiset ihmiset näkevät esimerkiksi numerot,kirjaimet ja jopa viikonpäivät väreinä.Olin jo unohtanut koko jutun,siitä on nimittäin jo ainakin puoli vuotta kun moisen kuulin,mutta en kauheesti silloin kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
En tiedä olisinko nytkään sitä miettimään ruennut ellei se olisi päähäni pälkähtänyt melkoisen erikoisella tavalla.
Ajelin tuossa päivällä lasteni kanssa kohti mummulaa ja kuuntelin radiota.Rakastan klassista musiikkia,mutta en kestä kuunnella sitä joka päivä.Tänään oli kuitenkin päivä jolloin pääni huusi klassista musiikkia iskelmän sijaan.
Autossani ei kuulunut kanava josta yleensä musiikkia kuuntelen ja jouduin vaihtamaan sen ruotsinkieliselle klassista musiikkia soittavalle kanavalle.
En ihan hirveesti ymmärrä ruotsia,mutta onneksi tuo kanava lähinnä keskittyi musiikkiin eikä puheeseen.
Aikani kuunneltuani selitystä ruotsiksi hukkuivat ensin sanat,selostajan äänenpaino ja pian myös koko ääni.Tilalle jäi leijumaan kaksi erilaista sinisen sävyä.Aika huikea kokemus.Siniset välkehtivät silmieni edessä rauhallisesti ja tuntui kuin korvissakin olisi puheen sijaan ollut vain sinistä.

Kun pikkuhiljaa rupesin ymmärtämään,että näen ruotsinkielen sinisinä sävyinä,säikähdin.Pelkäsin jonkinlaisen hulluuden asettuneen sieluuni ja vielä enemmän pelkäsin keltaisen nousevan sinisen rinnalle.Niin ei kuitenkaan käynyt.En ole hullumpi,kuin aiemminkaan eikä keltainen hiippaillut sinisen kaveriksi.Olin tavallaan huojentuneempi,mutta mielenkiintoni heräsi hurjaa vauhtia.Halusin heti siltä istumalta kokeilla näkisinkö ja kokisinko muutakin väreissä.
Mietin numeroita,en nähnyt mitään.Ajattelin viikonpäiviä,en nähnyt mitään.Luettelin aakkoset ääneen ja äänettömästi,en nähnyt mitään.Muistelin luita ja lihaksia latinaksi,en nähnyt mitään,en tosin muistanut kun kaksi,mutta syy ei voi olla siinä.Ajattelin nimiä joista pidän ja nimiä joista en pidä,en nähnyt mitään.
Pettymys tuntui suuremmalta,kun olin osannut odottaa.
Mutta minähän olen aika hitaasti syttyvää tyyppiä ja kuinkas ollakaan,juuri ennen mummulaa oivalsin,että en näekään väreissä muuta kuin puhetta ja musiikkia.Onhan sekin jo jotain.
Vielä en ole ehtinyt ihan kaikkia musiikin tyylilajeja testaamaan,mutta tänään ehdin jo pikkusen keskittyä kuuntelemaan miltä musiikki silmissäni näyttää.
Klassinen osoittautui keltaiseksi,mutta riippuen oliko kyseessä viulut vai pianokonsertto,keltaisen sävyt ajelehtivat vaaleasta tummaan ja jopa oranssiin asti.Ooppera jäi vielä herkuksi,johon keskityn huomenna antaumuksella.Ei tullut ruotsinkieleen keltaista kylkeen,mutta ruotsinkielisellä kanavalla soinut klassinen musiikki osoittautui keltaiseksi.Väriyhdistelmänä kammottava,ruotsi kielenä opettelematonta,ehkä tässä oli joku vinkki.Onneksi en näe sanoja väreissä,sillä vinkki olisi tässä kohtaa varmasti sini-keltainen ja ehkä vielä lipun mallinenkin.

Kuunneltuani iskelmää olin hetken hieman sekaisin.Saattoi johtua itse iskelmästäkin,mutta harmaan ja tummanpunaisen sekoitus ei aluksi näyttäytynyt silmissäni mitenkään uskottavalta.Kuitenkin kerta toisensa jälkeen ja biisi toisensa jälkeen jokin oli täysin harmaa,kun taas toinen tummaa punaista.Välillä nuo värit hilluivat sekaisin,mutta sulassa sovussa kuitenkin.PMMP:n Lautturi oli yhtä siistiä sotkua harmaan ja punaisen.
Suomenkieli ei näyttäydy sitä kuunneltaessa vain yhdeltä ja tietyltä väriltä.Suomi kielenä saa sävynsä riippuen siitä kuka sitä puhuu.
Tänään olen kuunnellut lähinnä lapsiani ja miestäni sekä äitiäni.
Kuopuksen puhe pöllähtää silmiini hyvin vaaleana vihreänä ja esikoiseni selostus kaikuu vihreänä myöskin,mutta siinä vilahtaa kauniin metsän ehkä kaikki vihreät sävyt.Uskoisin kuopuksenkin saavuttavan nuo vihreät,kunhan ikää karttuu.

Äitini olkoon vaikka beige,sillä häntä kuunneltuani silmiini nousi vain neutraali sävy,joka hyvin vaivalloisesti oli mikään selkeä väri.Onneksi hän ei kuitenkaan ollut musta eikä valkoinen,kun nehän eivät ole edes värejä.Beigessä vilahti hieman todella haaleaa välimeren sinistä,joten hento tuntuma väreistä syntyi kyllä.
Mieheni ääni muuttuu silmissäni syvän turkoosiksi ja saa ajoittain kylkeensä tummaa violettia.Hänen ääntään on paitsi miellyttävää kuunnella,niin näköjään myös miellyttävää katsella.

Jos minulla joskus on aikaa meditoida rauhassa,uskon todella,että aika moni muukin asia elämässäni saa värit.Maltan tuskin odottaa,en pelkästään hetken rauhaa vaan myös elämääni sateenkaaren kaikissa väreissä!