Niin kuin olen ennenkin sanonut,syntyy onni hyvin pienistä asioista.Joskus niinkin pienistä,ettei sitä edes tahdo huomata.Toisinaan minulla on tuntosarvet niin herkässä,että huomaan mitä pienimmätkin onnen hippuset.Tänään ei tarvinnut olla edes tuntosavet ojossa,sillä hyvän päivän merkit olivat olemassa nenäni edessä niin suuresti,ettei se olisi keneltäkään jäänyt huomaamatta.
Aamu alkoi leppoisasti,pojatkin heräsivät vasta kahdeksalta.Tuulisesta säästä huolimatta aurinko mollotti pihaan ja lapset nauttivat ulkoleikeistä.Itse sain maalata pihalla,pitkästä aikaa se oli enemmän kuin tervehdyttävää.
Esikoinen meni iltapäiväksi kerhoon ja me suuntasimme kuopuksen kanssa kolarikorjaamoon.(Eräs nainen halaili bemarillaan viime lauantaina autoni kylkeä ja sai matkaansa paitsi harmaata maalia myös naarmuisen nokan,en minä sitä nenään tintannut,mutta ojensin kyllä suusannallisesti.Rouva kun meinasi paikalta paeta).
Olen käynyt tuossa samaisessa peltitohtorissa jo useamman kerran,mutta koskaan aiemmin en ole saanut niin hyvää palvelua,kun tänään sain.
Remonttiin menee kuulema ainakin kolme päivää,joten olen autotta täällä korvessa sen aikaa.Minun työnantajani ovat sellaista luokkaa,että sijaisauto ei tule kysymykseenkään.Se ei minua haittaa eikä olisi muutenkaan haitannut,mutta vielä vähemmän se haittasi,kun kuulin,että autoni haetaan ihan kotoa asti ja palutetaan myös pihaan työn päätyttyä.Sattumalta yksi näistä korjaajista asuukin samalla kylällä.Aina siis kannattaa avata suunsa.Minäkin päivittelin hieman suppeita kulkuyhteyksiä ja siinä samalla kävi ilmi meidän yhteinen asuinpitäjä.Hyvä mieli ei ole kovin vaikeaa saada tai aiheuttaa,vain pyyteetön auttaminen riittää.
Lähdin sieltä hymyssä suin.
Päätettiin vielä kuopuksen kanssa käydä kirpputorilla ja kaupassa,kun aikaa jäi mukavasti korjaamoreissun jälkeenkin.
Marketin tuulikaapissa pohdin ääneen,että oliko minulla kolikkoa kärryihin vai ei?Ennen kuin kerkesin huomata kolikon puutteen,tarjosi eräs vanhempi herra omia kärryjään minulle ja niissä oli raha sisällä.Olin enemmän,kuin kiitollinen.Vapaana kaupassa sinkoileva kaksi ja puolivuotias ei ehkä olisi aiheuttanut kenellekään onnen hetkiä,vähiten minulle.
Herra oli mitä luultavammin kuullut pohdintani olemattomista kolikoista tai tullut nanosekunneissa samaan tulokseen,kun minä siitä taaperon juoksentelusta kaupassa.
Hyvä mieleni sen kun jatkui jatkumistaan.Kaupasta lähdettyämme,poikkesimme vielä läheiseen kirpputoriin.Pikku-ukkoni löysi Puuha Pete dvd:n ja esikoiselle lähti mukaan Tom ja Jerry dvd,kunnes kassalla huomasin kyltin,jossa pahoiteltiin tilapäistä pankkikorttien toimimattomuutta.Ja minullahan ei tietenkään ollut käteistä mukana,paitsi ystävällisen herran kärryraha.Uskomatonta mutta totta,dvd:t olivat kaksi euroa yhteensä ja kärryistä saamani hyväntahdon ele oli myöskin kaksi euroa.Pelkästään minä en ollut onnellinen,vaan nyt myös lapseni!
Kotiin päästyämme,pelkäsin että silloin viimeistään alkaa normaalit tsembalot ja hulabaloot,mutta kuinka väärässä olinkaan.Pojat ovat katselleet uusia ohjelmiaan sulassa sovussa sohvalla ja minä sain tehtyä sekä pizzaa että tarjoiluvadin.
 |
| Lukuisista etsinnöistä huolimatta en ole löytänyt mieleistäni tarjoiluvatia.Tein itse.Jotenkin huono kuva,näyttää luonnossa hienommalta;) |
 |
| Pizzaa,joka koostuu lähinnä juustoista.Aurajuusto,mozzarella,emmental,gouda ja feta.Nam,nam! |
Hetki sitten meni sähköt.Ja tässä talossa on tänään kolme pimeän pelkoista ihmistä.Onneksi katko ei montaa minuuttia kestänyt,mutta niiden minuuttien aikana sain pitää sylissäni kahta tärkeintä aarrettani ja olla onnellisempi kuin koskaan ennen!Olkoon klisee tai ei,mutta onni on tässä ja nyt,jos sille antaa mahdollisuuden.
Onnellista viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti