On ihanaa huomata,kuinka lapset viihtyvät ja nauttivat luonnosta eivätkä todellakaan kaipaa sinne mukaan yhtään lelua tai muuta ylimääräistä.
Leikit syntyvät ihan itsestään.On salapolkuja,linna,ravintola ja koti.Kaikki samassa metsän läntissä ja upeasti sulassa sovussa.Leikit vaihtuvat sujuvasti ja aika kuluu,ainakin lapsilla.Itse olen löytänyt mukavan sammal päällysteisen kiven,jonka päällä on mahtavaa vain istua naama aurinkoon päin.Kyllä se aika kivelläkin kuluu,ajatellen ja nauttien lasten riemusta.Ei haittaa vaikka pyllyä kylmettää tunnin kököttelyn jälkeen ja naama on ihan kuuma auringosta.Ei pelota mahdollinen pissatulehduksen riski eikä aurinkorypyt kasvoilla,sillä minulla on takapuolirasvaa useamman istuinalusen verran suojana ja kasvoilla hyvät geenit.Saapahan samalla reissulla D-vitamiinia ja väriä kaikkiin poskiin.
Pidän kovasti luonnosta ja siellä liikkumisesta.Metsä on rauhan tyyssija ja siellä aivoni lepäävät.En kuitenkaan mieli tehdä siellä muuta kuin kävellä hissukseen,katsella maisemia,ajatella ja syödä eväitä.En myöskään lähde metsään kovin mielelläni yksin,sillä suuntavaistollani ei ole mitään geeni perimää.Taitoni ovat joko itse keksittyjä tai sitten vanhempani ovat unohtaneet kertoa,että olenkin adoptoitu.
Tosin tällaista pallinaamaa ei ole kuin minulla ja äidillä,että jälkimmäinen lienee vain huvittava ajatusleikki.
Minulla on erittäin paha ja muiden(kin) mielestä ärsyttävä tapa mitätöidä karttojen,navigaattoreiden ja kompassien oikeellisuus.Olen lähes aina sitä mieltä,että ne ovat virheellisiä ja itse osaan paremmin,vaikka ilman karttaakin.No,sehän on nähty,että näin ei ole.Helsinki muuttuu helposti Turuksi ja tuntematonkin metsä tai kaupunki suunnistettavaksi kartalla,mutta ainostaan minun ehdoillani.
Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä,että en koskaan halunnut partioon.Paras ystäväni aikoinaan oli ihan "hullu" partiohullu,mutta edes hänen mukanaan en harrastuksesta innostunut.
Olen aivan liian mukavuudenhaluinen harrastukseen,jossa täytyy samoilla rinkka selässä metsässä,osata suunnistaa,nukkua teltassa ja pelätä joka yö ukkosta,petoja ja pakkasta.
Puhumattakaan pussiruoasta,märistä vaatteista ja kymmenistä naruista joihin täytyy kaikkiin loihtia jokin älykkystestiä muistuttava solmu.
Minulle sopisi sellainen "Herne patjan alla prinsessan- partio".Pikkureppu selässä samoillaan metsässä,mieluiten jossakin valmiiksi polutetussa kansallispuistossa ja aurinkoisella säällä.Eväät ovat täyttä tavaraa ja niitä syödään hyvässä seurassa jossakin taukopaikalla,missä on mielellään hirsinen pöytä ja istuimet,mutta se ei ole ihan välttämättömyys.Eläimet samoilevat aitojen takana,ainakin ne pedot.Ja jos oikein hyvä säkä käy,voi saada kuvan jostakin linnusta tai ainakin luulla saavansa.Tuulenpesätkin voivat näyttää kaukaa ja ilman silmälaseja kotkalta.
Retki päättyy mökille tai hotelliin,ei missään nimessä telttaan.Yhtään kertaa ei ole tarvinnut eksyä,sillä retkellä on ollut mukana opas(ainakin joku muu kun oma mies tai kaveri,sellainen jolle en ole kehdannut väittää vastaan suunnasta tai reitistä).Vaatteet ovat kuivat,kiitos aurinkoisen sään.En palele yöllä,koska nukun oikeassa sängyssä ja aamulla saan normaalin aamiaisen tai normaalia vielä paremman,jos olen hotellissa.
En silti aio koskaan kieltää lapsiani partioon menemästä.Saavat mennä,mutta vasta niin isoina että pärjäävät siellä ilman minua.
Ja onhan siinä tietysti monia hyviä puolia,jos joskus haluavat partioon liittyä.Osaavat sitten pystyttää minulle ja isälleen teltan,kun olemme vanhoja.Opettaa trangian käytön ja oikeat solmut,että pysyy teltta kasassa ja teltan ovi kiinni tuulella.
Nämä tulevat olemaan tuiki tarpeellisia taitoja vielä,sillä kun me ehdimme eläkeikään on eläkkeet kohdiltamme syöty,talo myyty,että olemme saaneet edes ruokaa nuotion ympärille ja vanhainkodit täynnä tai niin kalliita ettei varat yksityiseen riitä.Eikä se haittaa,vaikka suunnistustaidot jäisi opettamatta,kahden vanhuksen katoaminen tuolloin tuskin liikuttaa ketään ja säästyyhän siinä ainakin hautajaisrahat.Nekin rahat voi antaa vaikka naapurin Matille,että edes hän saisi kaminan telttaansa.Vaikka talvet ovat leutoja,kosteus tunkee silti sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti