Eilen yritin tyhjentää aivojani sen moraalittoman saaren tapahtumilla,mutta toisin kävi.Eräs hyvinkin povekas leidi ilmoitti kiljahdellen rannalla olevan paljon simpukkoja ja aiemmin hän oli kaivannut jonkun herran kanssa yhdenkeskistä aikaa.Ei siis ihme,että samainen nainen pohdiskeli ja vieläpä ääneen,että mikä onkaan aakkosten viimeinen kirjain.
Netistä yritin katsella,että mikä on tämä sanasankari,mutta muuta tietoa en löytänyt,kuin sen että hän on joskus ollut Big Brotherissa.En muista ja ehkä syystä.
Jos hakeutuu televisioon niin ulkoisella olemuksella ei mielestäni ole niinkään suurta merkitystä,kuin ulosannilla.On aivan sama,onko jollakin viiden litran silikonit tai botoxia huulissa,voihan fiksukin ottaa silikonit.Eikä sekään,että hyppii niissä tisseissään epäsopivat bikinit päällä,kunhan edes käyttäisi sopivaa kieltä.Vaikka onhan se jonkun mielestä seksikästä,ehkä.Itse en järin seksikäs ole,kun pienten tissien päällä roikkuu liian suuret bikinit eikä sitä ainakaan edesauta sopivat puheet,varsinkaan jos olisin kyseisessä ohjelmassa.Siihen on ehkä syy,miksi en ole.No,kukin tallaa tavallaan.
Minulla ei kertakaikkiaan ole varaa haukkua ketään(mutta sanonpa silti)
,kun itsekin käytän kieltä,johon moni tarvitsisi aivan erityisen sanakirjan.Olen hyvä keksimään sanoja päästäni ja vääntelemään jo olemassa olevista sanoista kaikkea muuta,kuin kieliopillisia.En kuitenkaan viljele tekaistuja sanoja saati omaa kieltäni julkisesti.Käytän sitä hyvin harkitusti,mutta paljon ja vain perheeni sekä ystävieni seurassa.Jos siis kuulee minun puhuvan kieltä,jota on vaikea ymmärtää,voi todeta olevansa ystäväni.
Rakastan sanaa romantillinen(sanahirviö) ja viljelen sitä kotioloissa paikkoihin joihin se ei istu,mutta kuulostaa silti hienolta.
Hellittelen lapsiani nimillä Nakkisilmä,Nuppunuudeli,Uppuniapponi,Sipulisipsiäinen ja Armastiini.Kissat ovat yksinkertaisesti vain Sipsitassuja.
Nyt vähän asiasta yöpukuun.Nimittäin ompelin tytön pyynnöstä hänelle pyjaman.Kaikkee sitä lasten eteen tekeekin...
Hieman jännitin niitä housuja,kun viimeksi ompelemani housut muuntautuivat käsissäni hameeksi ja käsityönopettajan ilme näkemisen arvoiseksi.
Housut onnistuivat paitaa paremmin ja saan olla itsestäni aika ylpeä.Kangas vaan teki melkoiset kepposet(en omista saumuria)ollessaan joustavaa triikota.Olen toki ennenkin vanhalla ja retrolla koneellani sellaista kangasta ommellut,mutta nyt siinä olikin jokin pieni piilolisä.Saumat ovat siis mitä sattuu,mutta lohduttauduin sillä,että puvulla vain nukutaan ja sitä käytetään ainoastaan kotona.Tämä pyjama ei ole kaveriyökyläilyjä varten tehty.
Se,miten tämä tarina liittyy edelliseen,tulee tässä:
Miehelleni selitin kankaan kokoajan vetäisseen itsensä ikäänkuin takaste.Takaste,se ei ole sana!Ehkä jotakin murretta,mutta mitä?Miksi on niin vaikeaa sanoa takaisin?Käytän sanaa(puhekielessä) takaste,vaikka sanomisenkin hetkellä se kuulostaa manalasta suuhuni syöksyneeltä. Joka kerta kammoksun sitä,mutta käytän uskollisesti kylmistä väreistä huolimatta.Sanavarastoni on kyllä niin kipeä,että ehkä alitajuisesti en halua siitä luopua enkä varsinkaan korjata oikeaan muotoon.
Puheeni on mitä on,kotona ainakin.Kirjoitukseni kaukana kieliopista ja katsomani houkutusten saari näköjään inhokkini,sillä en kai muuten olisi näin voimakkaasti siihen reagoinut.Minun ja muidenkin mielenrauhan tähden taidan sarjan antaa olla,ainakin ensi viikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti