Äiti kirjailija: Tyylitellen...Suosittelen!

Kävin tuossa jokin aika sitten selailemassa kaikenlaisia blogeja.Aiheitahan on sitten pilvinpimein,mutta huomasin kuinka suurinosa blogeista oli tehty jonkin tietyn aiheen sisään.Hienoa sinällään niille,jotka haluavat lukea kauneudesta,kampauksista tai muodista.Huonoa tällaisille meikäläisille,jotka haluaisivat lukea kaikkea sekalaista kampauksista tekokukkiin ja salaatinsiemenistä wc-harjoihin.On varmasti tarjolla myös niitä sekalaisia blogeja,kuten omani,mutta siitä blogien viidakosta on mahdotonta löytää itselleen sopivaa.
Siksi kai kirjoitankin mitä sylki suuhun tuo ja ajatukista,jotka hiippailevat päähäni.En haluaisi,mutta en myöskään pystyisi kirjoittamaan vain jonkin tietyn aiheen piirissä.Onneksi minun ei tarvitsekaan tehdä niin.
Näitä asioita pohtiessani tulin tulokseen,että olen kirjoittanut jo aika monesta aiheesta,ajatuksesta ja omasta mieleipiteestä.Olen myös kirjoittanut kaikesta mitä on jo joku muu kirjoittanut aiemmin,mutta minä olen sen tehnyt omalla tyylilläni ja omilla ajatuksillani.
Tämä seuraava aihe,josta kirjoitan on myös ollut jo esillä eikä se suinkaan ole minun keksimäni asia.Esikoiseni sen hetkinen keksintö se kyllä oli.

Tässä en suinkaan esittele "pyöristynyttä vauvamahaa",vaan esikoiseni minulle valitsemia vaatteita.Tuo pömppö tuossa edessä on ihan normaali kahden lapsen jättämä roikko,jota vaalimani takakeno korostaa niin kauniisti!

Maanantai aamuna koikkelehdin kauheessa kiireessä pitkin kämppää,tukka märkänä,meikittä ja vaatteet valitsematta.Suolsin tekstiä kiireestä,saamattomuudesta,aikatauluista,tietokoneista ja uudesta reskontra ohjelmasta,jota olin juuri lähdössä(siinä kauheessa kiireessa ja sillä menolla myös alasti)opettelemaan.Kunnes sohvalla menoa katsellut esikoiseni sanoi:"Voin äiti valita sulle vaatteet".
Sydämeni suli,pieni oli ajatellut auttaa saamatonta ja kimittävää äitiään valitsemalla vaatteet.Hetken kyllä mietin,mutta vain pienen hetken,sillä esikoisen ajatus siinä kohtaa tuntui ainoalta mahdolliselta päästä edes joku kaapu päällä ulos talosta ja ajoissa.

Maanantaisen asuni kengät,ihanat!

Kokonaisuus,jonka esikoiseni minulle valitsi.Alla keltainen pantteripaita,joka ei näy kuvissa.

Siitä se sitten lähti,pian viisi vuotias poikani valitsi minulle päivän vaatteet,kengät ja korvakorut.Unohtamatta hiuksiin tungettavaa donitsia,jota ilman olin kuvitellut voivani elää loppuelämäni sitten ysärin ja polttareideni(joissa viimeksi kutrejani kaunisti vihreä donitsi).

Donitsi löytyi helpolla,mutta korvakoruja piti valita hieman kauemmin.Toimiva kokonaisuus silti.

Vaatteet olivat hyvä kokonaisuus ja viimeistään tämän päivän valinnan jälkeen on pakko sanoa,että pojallani on tyylitajua.
Onko se sitten huono vai hyvä asia ja mistä se kertoo niin saas nähdä.Ainakin se kertoo minun huonosta mausta,sillä itse en olisi ehkä vaatteita näin yhdistellyt.Kokemus oli niin avartava,että toteutamme saman vielä huomenna ja perjantaina.Huomenna tosin vaatteni saa valita tyttö 9v. ja perjantaina kuopus,sillä haluan antaa kaikille mukuloilleni mahdollisuuden loistaa ja luovuuden kukkia,stylistinani!

Maanantaina käytin valittuja vaatteita ihan koko päivän,samoin tänään.Tiistai jäi välistä,kun suursiivosin pois heitettävää kaappia ja pelkäsin huolella valittujen vaatteiden pilalle menoa.Tiistaina tyydyin siis vain näyttämään tylsältä itseltäni reikäisissä legginseissä ja pantteri t-paidassa.Hieman luxusta loin silti vihreällä donitsilla hiuksissa.Donitsi saattaa ollakin uusin villitykseni,on se vaan niin kätevä!