Olen toki miettinyt romanttista iltaa kynttilän valossa viimeiset viisi vuotta,mutta aina on ollut muka jotain.Kesken kaiken heräilevät lapset,sairastelut,väsymys,satuhäät ja maajussille morsian.
Syyllistyn siihen "muka jotain" todella usein ja jätän sen varjolla tekemättä myös niitä kivoja asioita.Sitä en oikein ymmärräkään,että miksi sivuutan myös ne ihanat asiat tekosyillä?En tietysti aina,mutta usein.Lienee helpompaa raahautua sohvalle lasten nukahdettua,kääriytyä vilttiin ja avata tv tai hyvä kirja.Olla hiljaa ja syödä helppoa ruokaa,jos riittää energiaa voi leivän vaikka jaksaa ihan paahtaa.Kynttilöitä ei sytytetä ellei sähköt mene.
Mielessä käy kyllä usein hyvä ruoka,jonka eteen on nähnyt vaivaa ja joka on mahtavaa syödä rauhassa ja kahdestaan.Siltikin ja liian usein se jää pelkäksi ajatukseksi,tylsää ja silkkaa saamattomuutta,sillä tällaiset asiat kuuluvat todella sinne kivoihin asioihin,joiden lykkäämiseen ei saisi koskaan olla mitään tekosyytä.
Mitään tylsää ja kurjaa en viitsi lähtökohtaisestikaan tehdä jos ei ole pakko.Ja jos on pakko käytän tekosyitä,yleensä huonolla menestyksellä.Välillä on vaan pakko tehdä asioita joista ei pidä,mutta onneksi niitäkin voi siirtää aika pitkälle.
En kuitenkaan jaksa uskoa,että pelkkä sosiaalinen paine olisi ollut syynä lauantaiseen illalliseen.Isona osana oli myös pienen ihmisen mahdollisuus vaikuttaa ja ilmaista huolensa ilmaston muutoksesta.Toki sen voisi tehdä koska vain,mutta muistaisiko sitä ja olisiko silloinkin muka jotain?
Hienoa siinä oli myös se aika kahden kesken ja ihana kynttilän valo.
Niin kuin meillä lähestulkoon aina on tapana,niin ei mennyt tämäkään homma ihan putkeen,johtoon kylläkin.
Isäntä asensi alkuillasta eteiseen lamppua ja sammutti valot astetta aiemmin,kun oli tarkoitus.Vitsikästä tästä tekisi pelkkä pimeys,mutta sähköisku olikin sitten kaukana huumorista.
En tiedä korjaantuiko herran olo koko iltana,mutta lääkäri nyt ei tullut kysymykseenkään ei.Eihän sitä nyt "pienen" tällin takia kannata lääkäriä vaivata.Toivon,että tässä kohtaa pään todella sekoitti se isku eikä tarve olla vain suomalainen mies,hämäläinen mies,joka ei lääkäriin mene ennen kuin pää kainalossa ja silloinkin mielellään jo oman tekemän,valmiin diagnoosin kanssa.
Onneksi kaikki meni lopulta hyvin.Mies sai toimitettua itsensä pöytään ja valot saatiin sammutettua.Huoleni ei ollut missään kohtaa turha,mutta helpotti vähän,kun ruoka kuitenkin maistui.
Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja meillä tuo valottomuus ulottui hieman yli sen tunninkin.Juttu luisti kynttilän valossa ja tekemäni rosvopaistipitaleivätkin maistuivat kera punaviinin mahtavilta.Olisin ottanut kuvan tuosta pöytäliinattomasta kattauksesta,mutta en halunnut käyttää mitään laitteita.Kameran käyttö olisi tuntunut suorastaan varastamiselta,puhelimen kamera vielä suuremmalta rikokselta.
Tällaisia iltoja pitäisi mielestäni järjestää kerran kuussa.Hyöty kun on niin monipuolinen.
Ehdottomasti hienointa tässä oli se kynttilöiden tunnelmallisuus,hyvä ruoka,rauha ja maailman rakkain sekä parhain seura!
Mukavana plussana tuli mielikuva miljoonista muista kodeista,joissa valot sammuivat samaan aikaan,Helsingin Stockmannista puhumattakaan.Kaikilla meillä oli sama tavoite ja huoli.Toivottavasti myös sama tulos onnistuneesta illasta hyvässä seurassa?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti