Ei se minua juuri haittaa,kun iltaisin voi istuskella ulkona ja grillailla tai muuten vaan istuskella.Illalla sentään alkaa olemaan vähän
viileämpi,jolloin ihan vaan istuminen ulkona riittää viihdykkeeksi,kun sen seurauksena on helpompi hengittää ja olla.
Kuitenkin vastaan tulee väistämättäkin niitä iltoja,kun haluaa vaan lösähtää sohvalle ja avata telkkarin.
Kiitos Elisa viihteen,olen tänä kesänä ottanut aimo harppauksen takaisin -80 luvulle.Olen ahkerasti tallennellut minulta aiemmin ohi hurahtaneet elokuvat juurikin niitä iltoja silmällä pitäen,kun sohva vetää puoleensa.
En välitä arvosteluista tai tähtien määristä.Luotan aina omaan vaistooni elokuvia valitessa.Huumorintajuni on niin kummallinen,että yleensä ne jotka ovat vähiten tähtiä saaneet,kolahtavat juuri minulle.
Katson todella erilaisia elokuvia,mutta en koskaan mitään kauhua tai scifiä.Kauhuelokuvia en voi katsoa,koska pelkään oikeasti.Joskus olen jonkun kauhuleffan jälkeen joutunut kurkkimaan sängyn alle ja kokeilemaan ovet monta kertaa,että ovat lukossa.
En tiedä lasketaanko Tappaja hai-elokuvat kauhuelokuviksi,mutta minulle ne kyllä ovat sitä.
Vimmassani palata -80 luvulle,nauhoittelin kaikki Tappaja hai-elokuvat myös.Niitä sitten katselin ja pelkäsin.Koska en ole varma mihin kategoriaan nuo elokuvat kuuluvat,silmäilin ne itseltäni hieman varkain.Huonoilla seurauksilla tosin.
Minulla on kummallisia tapoja ja inhon kohteita.Yksi niistä liittyy uimiseen.En ikinä hyppää veteen laiturilta suin päin,en vaikka se olisikin tuttu ranta.
Tykkään syödä kalaa,mutta ajatus niiden kanssa uimisesta suorastaan ällöttää.Niinpä istun aina laiturilla ja tovin polskuttelen jaloillani vedessä,karkoitan kaloja. Unelma tilanteeni on jos joku menee juuri ennen minua uimaan,hyppään itse heti perässä ja luotan siihen,että kalat ovat tuolloin jo hyvin kaukana minusta ja jaloistani.
Herkässä mielentilassa ollessani,saatan kesken uinnin ajatella ahvenia tai särkiä,jotka tilapäisessä mielenhäiriössä suuntaavat parvena kohti minua.Niiden kylmät ja suomuiset nahat hipovat jalkojani ja mikä pahinta selkääni tai vatsaani.Ajatuksen paisuessa,suuntaan kohti laituria ja melominen kiihtyy.Mitä lähemmäksi laituria pääsen,on ahvenet muuttuneet hauiksi ja enää ei pelkkä nahka hipaise vaan kymmenkiloinen roikale roikkuu jo varpaassani kiinni.
Tappaja hai ei ollut kovin hyvä valinta iltaiseksi elokuvaksi.Sen jälkeen meni useita kertoja,kun mökin laiturilla polskuttelin ahvenia,haukia ja haita pois uimareittini tieltä.
Ei auta,vaikka järki kuinka sanoisi haiden kelluvan tuhansien kilometrien päässä minusta,eikä niitä koskaan ole järvissä tavattu.Mielikuvitus tekee mitä tahtoo ja aivan hyvin juuri minun kohdallani valkoinen murhaaja- hai olisi saattanut syntyä mökkijärveen.Varmistelu polskuttelut tulivat siis tarpeeseen.
Katselin myös jokin aika sitten erään komedian kultaiselta -80 luvulta.Siinä perhe suuntaa vuokraamalleen mökille lomaa viettämään.Heidän seurakseen saapuu myös muita ihmisiä ja mikä pahinta karhu.
Karhu on kalju ja kömpelösti tehty,mutta tätä nykyä tömistelen ja viheltelen jopa kotipihassa enkä pelkästään mahdollisien käärmeiden takia vaan myös karhujen.
Ei täällä päin ole karhuja edes nähty,ei ainakaan viime aikoina eikä varsinkaan kaljuja sellaisia,mutta ne nyt sentään asuvat metsissämme ja ovat haita todellisempi kohdattava näillä main.
Katselin myös elokuvan hulluista ja kaikki Poliisiopistot.
Hulluja en edelleenkään pelkää,vaikka sellaisen osuminen kohdalle vaikkapa uimarannalla tai kotipihassa onkin paljon todennäköisempää,kuin karhun tai hain.Mutta jos se hullu on poliisi,arvioin tilanteen uudelleen.
Poliisiopistot sisältävät mielestäni niin posketonta huumoria,että ovat juuri siksi niin naurettavia.
Poliisiopistot(poliisit) eivät herättäneet minussa pelkoja,eivät valtoimenaan juoksevaa mielikuvitusta,mutta naurua kyllä ja ajatuksettoman sekä tyhjän pään.
Kiitos Harrys,Proctor,Zed ja Tackleberry sekä Kuopion poliisit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti