Minä olen ollut tasan kaksitoista vuotias,kun starttasimme ystäväni kanssa pyöräretkelle tai meidän sanoin pyörikselle.Pyöris ei ollut mikään lyhyt ja sisälsi kolme yötä,joista kaksi nukuttiin leirintäalueella teltassa.
Ei silloin ollut kännyköitä eikä puhelin kortteja.Kolikoilla soitettiin jos niitä sattui olemaan ja joskus jotkut huoltoasemien myyjät antoivat soittaa ihan ilmaiseksi.
Mutta ei meistä huolissaan tarvinnut olla,olimme kertakaikkiaan niin hyvin varustautuneet reissuamme varten,että partiolaisetkin kamoineen kalpenivat.
Kummallakin oli tarakan päälle aseteltava satulalaukku,molemmin puolinen,reput ja etukorit.
Satulalaukut olivat niin täynnä vaatteita,astioita ja ruokaa,että on täysin käsittämätöntä kuinka jaksoimme kuusikymmentä kilometriä päivässä polkea.
Ennen pyöristä piipahdimme Tiimarissa ja Supermyynniissä Tampereella.Mukaan tuolta kauppareissulta jäi pienet pyykkitelineet jos vaikka pikkuhousut loppuisi kesken ja tarvitsisi pyykätä(sillä vaate varustuksella ei housut loppuneet),valurautainen paistinpannu(se oli pienin ja halvin,painosta viis),erinäinen määrä muovisia astioita ja ruokailuvälineitä,iso kerä narua ja teltan päälle jumalaton pala muovia,sateen suojaksi.Ei mitään kevyt peitettä vaan kunnon muovia,hyvä kun teltta pystyssä pysyi sen alla,mutta kastuttu ei.
Ensimmäisellä pyöriksellä suuntasimme Pulesjärvelle.Teltta pystytettiin muurahaispesän eteen tietämättä,muovi levitettiin teltan suojaksi vaikka taivaalla ei pilven hattaraa näkynyt ja pienet pyykkitelineet löysivät teltan sivuilta oivalliset kiinnikkeet.
Muurahaiset alkoivat yön aikana hiippailla jonossa makuukammariimme,mutta emme silläkään hetkellä ymmärtäneet mistä ne marssivat.Aamulla asia selkeni ja teltta vaihtoi paikkaa,vaikkakin se oli melko työlästä purkaa ja koota taas tuo minimaalinen omakotitalo kaikilla mukavuuksilla.
Muurahaisarmeija sai voittonsa ja me säästyimme niiden lisäksi sateelta muovin ansiosta,vaikka ei satanutkaan.Pyykkäämään silti jouduimme,mutta vain siksi ettei hienot pyykkitelineet olisi jääneet käyttämättä.
Seuraavana kesänä laajensimme reviiriä ja suuntasimme Oriveden kautta,Ruovedelle ja sieltä Kuruun.En siis ollut kuin vuoden vanhempi,kolmetoista vuotias,mutta kukaan ei estettä reissullemme laittanut.
Tuolla kertaa kuljetettavaa oli kai vähemmän,en muista valurautapannua enkä pieniä pyykkitelineitä,mutta teltan muovista emme luopuneet,onneksi.
Orivedellä,jollakin leirintäalueella nimittäin räjähti ukkonen.Minä ampaisin yhteis vessoihin panikoimaan,ystäväni saavuttua myöhemmin seuraksi.Hän ei ukkosta pelkää.
Onneksi olimme taas tavoillemme uskollisina muovin teltan päälle levittäneet ja näin ollen mikään ei kastunut,No,mehän oltiin siellä vessassa,mutta raukat makuupussit ja meidän sipsipussit olisivat voineet kastua...Luoja,mikä mössö siitäkin olisi voinut syntyä!
Neljätoista vuotiaana pyörikset jatkuivat,mutta ystävä vaihtui.Ei parempaan,mutta toiseen yhtä hyvään ja hulluun.
Meillä oli jotakuinkin sama reitti,kuin minulla oli ollut edellisenä kesänä.Starttasimme Tampereen linja-autoasemalta,kun asuimme eri pitäjissä.Siitä oli helppo lähteä.Oriveden kautta Ruovedelle ja sieltä minun vanhempieni silloiselle mökille Kangasalle.
Ei ollut kai tarvetta laajentaa reviiriä tai sitten vanhemmat kielsivät suunnitellun Jämsän,en nyt jaksa muistaa sitä asiaa pilkun tarkasti.
Ensimmäisenä päivänä siis polkasimme Orivedelle.Matkaa kertyi kymmeniä kilometrejä,mutta ne taittuivat Leevi and the leavingsin tahdeissa.Kummatkin olimme äänittäneet c-kaseteille levylliset bändiä ja korvalappustereot korvilla hoilasimme suureen ääneen vakosamettihousuista miestä ja pohjois-karjalaa ynnä muita hittejä.
Välillä huudeltiin puolin ja toisin,että alkaako sama biisi,että voi samaan aikaan kuorossa laulaa ja fiilistellä.
Matkalla poikkesimme kaiken maailman kesä kahviloihin ja kesä museoihin.Jossakin jopa saimme pyytämättämme opastetun kierroksen,joka tottakai neljätoista vuotiasta kiinnosti paljon enemmän opastettu historiallinen kierros hirsirakennuksissa kuin museon parkkiksella pyörivät mopopojat.
Joka tapauksessa Oriveden keskusta löytyi hyvin,mutta leirintäalue johon olimme menossa oli muuttanut paikkaansa edellis kesästä,hirveän noloina kyselimme paikallisilta,että missä tuo kadonnut alue oli ja jotkut jopa kehtasivat väittää sen olevan edelleen samalla paikalla kuin vuosi sitten.
Löytyihän se,kiitos paikallisten mopopoikien.Ihania hyppyritukkia nappiverkkareissa,olimme myytyjä.Jalat sulivat viimeistään alta siinä vaiheessa,kun nuo hurmurit kutsuivat kanssaan kaakaoille Orituvalle ja kyytikin kuulema onnistuisi.
Vähän oli pakko huulikiiltoa sipoa ja ripsiin tuputtaa sinistä ripsiväriä,kun prinssit olivat tulossa ja vaikka eivät valkeilla ratsuilla saapuneetkaan niin kevareilla kumminkin.
Kaakaot olivat hyviä,vaikka tukka olikin sekaisin mokoman kypärän takia.Kypärää emme olleet huomioineet,kun etu tupeerausta leirintäalueen vessassa tuhersimme.Onneksi minulla kuitenkin oli vielä kevällä otettu permanentti hyvässä kiharassa ja muotoon laitettavissa,ystävälläni luonnostaan taipuisa tukka joka asettui Orituvan vessassa pelkällä vedellä.Teimme kuitenkin vaikutuksen,mutta prinssit eivät tehneet meihin,valitettavasti olimme laittautuneet turhaan vain juntteja juttuja varten.
Meillä oli sentään taso ja odotukset korkealla,olimmehan suorastaan kulttuurimatkalla ja pyörillä vielä.Vain laiskat ja juntit ajoivat kevareilla tai tähän päätelmään tulimme myöhemmin teltassa.
Ruovedellä shoppailimme lisää meikkejä,varmuuden vuoksi ja tilasimme vanhemmiltamme lisää rahaa.Telttailu oli alkanut pänniä ja halusimme mökin.No,vanhemmat olivat niin tylsiä,että rahat riittivät rivitalomökin huoneeseen,kun se oli reilusti yli puolet halvempi,kuin mökki.Kelpasi meille,olimme sentään sisällä.
Ruoveden huoneessa vietimme muutaman yön,olihan paikkakunnan tarjonta selvitettävä.Tarjonta oli huono,mutta ruoka hyvää,sitä saimme lähes ilmaiseksi leirintäalueen kahvilasta pientä apua vastaan.
Uudet ja käyttämättömät meikit satulalaukuissa,suuntasimme kohti mökkiämme.Sinne päästyämme pyörät jäivät teloilleen ja isäni kuskasi meidät kotiin.Pyörät haettiin vasta viikkojen päästä.Olimme väsyneitä,niin väsyneitä,että seuraavaa pyöristä ei enää tullut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti