Meillä kotona ne nyt edustavat ihan uutta,vaikka ovatkin ennen olleet jotakin aivan muuta.
En hakenut kaupasta kangasta enkä Kodin 1:stä valmisverhoja,harvoin edes teen niin.Minä kierrätin.
Inspiroidun ihme asioista ja olenkin jo kauan ennen tätä kierrätys ja tuunaus vohotusta kierrättänyt ja tuunannut vaatteita,koristeita ja sisutustavaraa.
Johtuu osittain siitä,että en koskaan ole kylpenyt rahassa,mutta varmasti paljolti myös mielikuvituksesta.
Jo kaksikymmentä vuotta sitten kiertelin kirppareita vanhempieni kanssa tai ihan yksinkin ja shoppailin viikkorahoillani tuunattavia vaatteita,nappeja ja kankaita.Kotona sitten väkertelin villatakkeihin uudet napit(kaikki erilaisia),housunlahkeisiin värikkäistä kankaista kiilat,itselleni liian pitkästä hameesta mekon jne.Nukkekoti sai joka viikko uuden sisustuksen vaikka en sillä enää leikkinytkään,paitsi joskus salaa ja kangaskasseja syntyi kuin liukuhihnalta.Kasseja oli sitten kaikkien tuttujen pakko käyttää ainakin nähteni,jotta minulle ei olisi tullut paha mieli.Mummollanikin oli kassi jota koristi peace-merkki,hakaneulat ja enkelipinssi,mutta se olikin uniikki kappale.
Tänään käsissäni kaksi puoli hametta ja yksi rikkinäinen kesämekko muuttuivat tyynynpäällisiksi,loput kankaat olivat löytö mummulan vinniltä.
Hienoja niistä tulikin,mutta saumajälkiä ei kannata tarkemmin tutkailla,ne kun nyt ei ole ihan niin justiinsa.Näyttävät ihan eskarilaisen tekemiltä,läheltä.Ovat kuin Monetin taulut,läheltä tuhruisia,mutta kaukaa niin kauniita katsella.
Eräs ideani putkahti mieleeni -90 luvun ehkä hienoimmasta keksinnöstä,nimittäin kääntötakeista ja housuista.Minulla ei koskaan ollut sellaisia,mutta joskus myöhemmin sain mummoltani violetit tuulipuvun housut,jotka ilokseni sai käännettyä myös keltaisiksi.Olin varmasti ainut,joka kävelysauvojen kanssa Kaupin lenkkipoluilla hortoili ja haaveili niin hienoissa housuissa.Ei ehkä äkkiä olisi uskonut,että edellisenä päivänä viipotin violeteissa ja seuraavana keltaisissa,samoissa housuissa.Ne kahisivat myös,joka askeleella.
Nuo kaksi lahkeiset ihmeet inspiroivat minut tänään tekemään tyynyistä kivasti käännettävät.Jos ja kun kukkakuosi innostukseni hiipuu,ehkä jo jouluun mennessä,niin kas,eipä hätää,käännän vain tyynyt toisin päin ja jo taas sielu lepää silloin yksivärisissä pinnoissa.
Käännettävät tyynyt ovat kuin aina niin kätevä vyölaukku.Mahtava monitaskuinen keksintö istuu kenen tahansa vyötärölle,kiitos runsaan säätövaran.Se on aina tyylikäs,mutta ennen kaikkea kätevä.Ei missään laukussa ole niin montaa taskua suoraan navan alla,kätevästi käden ulottuvilla,turvallisesti lähellä ihoa ,riittävän kaukana pitkäkynsisistä.Harva varas nimittäin haluaa edes ajatuksissaan kajota vyölaukkuun.Olenpa joskus törmännyt niinkin kekseliääseen naiseen,joka vyölaukkua olalla roikotti.Tuskin hän sitä lantiollaan häpesi,halusi vain maailmalle näyttää sen monipuolisuuden.
Tyynyni eivät ole monitaskuisia,mutta käteviä kyllä.Eikä idea ole minun,moni muukin sitä käyttänyt,mutta tänään se idea oli kuin uudesti syntynyt käsissäni ja tuotti suunnatonta tyytyväisyyttä itselleni.
Tyynyjen lisäksi taioin mummulan vinniltä myöskin löytämäni retrot pussilakanat verhoiksi.Tangot pujotin käsiaukoista sisään ja siinä se.Anopin virkkaamat lenkit koristavat sivuilla ja lakanat laskostuivat kauniisti,näyttävät myös ulospäin kauniilta kaksikerroksisuutensa ansiosta.Hyvä minä!
Olen hyvä kierrättämään tietynlaisia tavaroita,mutta hävettää oikein myöntää,että meillä ei ole biojäteastiaa saati kompostia.Suureltaosin se on laiskuutta,mutta myös tottumuskysymys.Kangistun sanomaan,että vanha koira ei uusia temppuja opi,ei ainakaan kovin helpolla.Henkilökohtaisena saavutuksena pidän kuitenkin jätepaperin kierrätystä,lasin (ainakin suurimmaksi osaksi)erottelua sekä pattereiden hävittämistä oikein,kiikuttamalla niitä paikallisen marketin keräyspisteeseen samalla,kun vien tyhjiä pulloja ja tölkkejä.
Vielä en ole keksinyt pattereille uusiokäyttöä, voisihan ne laiskuuttaan kehystää esimerkiksi vitriinikehyksiin ja ripustaa vaikka autoalliin seiniä koristamaan.En tiedä,jätän asian hautumaan.Tölkeistä en silti kuuna päivänä ala hattuja tekemään,kyllä se taikurin karjalalakki näyttää juntilta vaikka vitsillä päässä olisikin.Raha se motivoi noiden tölkkien ja pullojen kohdalla,siksi en ole vielä joutunut keksimään niille uutta käyttöä,pullokuitti riittää toistaiseksi.
Välillä katselen kämppäämme ja totean jonkin huoneen kohdalla joo ei ja hetkessä olen kuin Vesasen Mikko ja inno!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti