Heillä oli paljon niitä perus asioita hallussa,kuten keltaiset lehdet koivuissa,pihlajanmarjat,kesämökin talviteloille laitto ja puolukat.
Itsekin noita mietin,mutta päällimmäisenä minulla pyörivät seuraavat asiat mielessä.
Syksyn tullessa ilmat hieman viilenevät ja tehokkuteni eri askareissa nousee ainakin 3% kesään verrattuna.Saatan saada uusia ja luovia ideoita,joita sitten tuli perseen alla alan toetuttamaan.Siinä ei hiljakseen edetä,kun koko kesän päähän pukanneet ideat täytyy rueta kerralla toteuttamaan.Tekstiä syntyy ikuisuuskirjaan,huonekalut vaihtavat paikkaa,talo muuttuu osittain ja ainakin hetkeksi siistiksi,sohvien sohvatyynyt saavat uudet tyynynpäälliset,kun omeplukone laulaa ja lapset saavat äidin,joka jaksaa taas leikkiä legoilla enemmän kuin tunnin putkeen ja askarrella pahvista taloja sekä kiikareita.
Syksyisin kotimme muuttuu strömsön-kartanoksi,minä olen kuin Anu Harkki ilman kuumaliimaa ja nappeja,keittiössä tuoksuu kasvimaan satoa padoissa,mutta hillopurkit jäävät taaskin odottamaan sitä ensi vuoden syksyä.Kokoan keittokirjaani ja kokeilen uusia ruokia improvisoiden,sillä kauppalista jää aina kotiin.Pesen ikkunat,mutta vain ulkopuolelta ja likaisimmat sisäpuolelta,kaikkien ikkunoiden välit aukaisen ehkä ensi keväänä tai sitten en.Verkkarit ja välikausitakit kaivetaan vinniltä,mutta kesävaatteet jäävät niiden alle,odottamaan ihmettä,syyskuun helteitä.Helmikuussa havahdun, ettei helteitä tullutkaan ja harkitsen niiden pakkaamista,mutta turhaan,kesä onkin jo melkein ovella.
Syksyllä aloitan myös joululahjojen kartoittamisen ja inventoin jo kesällä ostamani lahjat.Pursuan ideoita joulumyyjäisiä varten ja toteutan koekappaleita,mutta yleensä sillä menestyksellä,että myyjäisiin mennessä ne ovat hukkuneet ja intoni hiipunut tehdä lisää.
Teemme poikien kanssa pyöräretken,jotta saisin sanoa käyttäneeni pyörääni enemmän kuin kolme kertaa kesällä ja mukaan otamme eväät,että se edes tuntuisi retkeltä vaikka niitä syötäisiinkin omassa pihassa.Näistä ainakin tietää syksyn olevan ovella.Vaikka se ei menisikään ihan niin kuin Strömsössä.
Tässä on silti monta muttaa,nimittäin saan ideoita useita päivässä ja aina ei taitoni saati aika riitä niitä toteuttamaan.Yleensä kyse on ajasta.Ompelukoneen kanssa kyse on taidosta.Tyynynpäällisiä nyt vielä ompelen ja verhojen käänteitä,viime syksynä taioin jopa paitoja lapsille ja pari mekkoa tytölle.
Housuja en edes yritä,se päätyy vain ja ainoastaan vaatteeksi,joka käy yksi jalkaiselle ufolle tai rooliasuksi lapsilleni esimerkiksi matonäytelmään.Koulussa oli joskus pakko loihtia housut,mutta haarat yhdessä ei Lapissa vaeltaminen oikein onnistunut.Housuista ei kuitenkaan johtunut,että vaellukseni jäi vain yhteen päivään viikon sijasta.Siitä syytän vain kumisaappaita,juurakkoa ja ulkovessaa.
Syksy on ihanaa aikaa,ei kuitenkaan yhtä ihanaa kun kesä,mutta monella tapaa ihanaa silti.Hieman harmittaa,kun niin yllättäen ilmat viilenivät,liikaa.Minulle sopiva syksyn lämpötila olisi se 20 astetta,aivan lokakuulle asti.En kamalasti nauti villasukkien jalkaan vetämisestä jo nyt,mutta pakko se on etteivät jalat jäädy.Onneksi sentään löytyi vielä yhdet ehjät villasukat,niillä saattaa juuri ja juuri selviytyä jouluun asti.Itse en ala sukkia kutomaan,saisin ehkä opeteltua juuri silmukoiden luonnin jouluun mennessä ja senkin jälkeen jalkaan päätyisivät pelkät säärystimet.
Jos kesällä nautin nurmikon leikkuusta niin syksyllä haravointi ei aiheuta minussa samaa innokkuutta.Ainoa asia mikä haravoinnissa palkitsee on jätti suuret lehtikasat,joihin voi lasten kanssa hyppiä.Suosittelen ehdottomasti kaikille.Samalla kun haravan kanssa heiluu ja kasaa suurtakin suurempaa lehtikasaa,huomaa yllättäen,että lehtiä onkin kadonnut jo erittäin suurelta alalta pihaa ja palkinnoksi saa vielä hyppiä kasaan,innostua lastensa riemusta ja omastakin.Valitettavaa on,että suuri ja levinnyt kasa jää aina lötköttämään maahan ja mieheni joutuu sen metikköön kärräämään,kun itse en siihen pysty.Metsässä minua ei odota palkinto,vain tieto takana odottavista lehtikasoista ja tylsästä uudelleen kärräämisestä.
Aurinkoinen syksy on raikas ja kaunis,mutta emme me sadettakaan säikähdä.Sokerista emme ole,mutta kylmyys ei houkuttele.Silti joinakin päivinä päätän,että sateesta ja kylmästä huolimatta ulkoillaan.Oikea varustus päällä ei kylmästä ja sateesta tarvitse välittää.Parasta leikkiä onkin lätäköissä hyppely,tasajalkaa tai ihan vain teputtelemalla niin että vesi roiskuu napaan asti.Lasteni mielestä huippua on,kun minä vesilätäkköön lumpsahdan,vesi lentää ja näky on sanoinkuvaamaton.Viime keväänä hypimme keittiön ikkunan alla olevat lätäköt tyhjiksi,kyse ei ollut ihan pienistä lätäköistä,mutta kahteen mieheen ja kahteen naiseen me ne tyhjättiin.
Jos viikon sataa putkeen,niin emme me ihan joka päivä ulos mene.Ei kukaan voi jaksaa päivästä toiseen märkiä kuravaatteita ja saappaita pesuhuoneessa.Pelkästään siitä syystä kaikki lastentarhan tädit ovat silmissäni SuperSankareita ja epäitsekkäitä lasten edun ajattelijoita.Toisaalta he saavat siitä souvista palkkaa...Muutamaa ylimääräistä satasta vastaan voisin minäkin pukea kuravaatteita vaikka neljä kertaa päivässä ja joka viikko.
Liian usein valitsen kuitenkin ne villasukat,hyvän kirjan,sohvan ja lapset kainalooni.Tai ainakin tuo on houkutteleva mielikuva.Todellisuus on ulos huutavat lapset,pitkin kämppää levinneet lelut,villasukat,minä ja imuri.
Syksyllä myös pukeutuminen on ihanaa.Rakastan kerrospukeutumista,farkkutakkiani,kaulaliinoja,erilaisia hattuja ja pipoja,kaikkia conversen varrellisia tennareitani,legginsejä,pillifarkkuja,säärystimiä ja hanskoja.
Olen silti niin mukavuudenhaluinen,että kotona ollessa verkkarit,lenkkarit ja fleece voittavat taiston kauniiden asukokonaisuuksien kohdatessa.Ihanat ja syksyiset vaatteeni pyörivät lähinnä kauniina kuvina päässäni,kun päätyvät oikeasti niskaani.Teini-ikäisenä ihailin kaikkia tyylejä,saatananpalvojia lukuunottamatta.Omaa tyyliäni etsiessä olin juppi,hippi,punkkari,sihteeri,äijä,väritön pellavamekko ja huovutettu hattu.Joskus jopa kaikkea yhtä aikaa,suurella menestyksellä.Niinhän sitä sanotaan,että ne jotka haukkuu ovat kateellisia.Tyylini oli siis kadehdittava ja ilmeisen monta vuotta vielä.
Hankin joka syksy jonkin uuden hatun,kaulaliinan ja ehkä saappaat.Hanskoja joudun ostamaan kymmenet parit sillä seitsemät niistä katoaa.Siksi en koskaan ostakaan kalliita nahkahanskoja,ostan ainoastaan joka koon sormikkaita muutamalla eurolla,että ei niiden hukkaaminen sitten niin tuntuisi.Vaan tuntuu se silti,vaikka kymmenet hanskat olisivatkin samanlaiset,muokkaantuu niistä yksistä lempparit ja käsieni muotoiset,nukkavierut nippaimet.Ne kun hukkaan,on muokkaaminen aloitettava alusta ja se kirpaisee,sen lisäksi että on tylsää ja vähän turhaakin,tekemälläkään kun en saa aivan saman tuntuisia niistä jäljellä olevista.
Olen jo kesällä aloittanut odottamaan uutta kesää,mutta syksyllä se todella konkretisoituu ja joka syksy kohtaan sen kriisin muodossa.Kohta ei enää kannata hyökätä pihalle pelkissä kalsareissa tai jos sen tekee,on kaikilla keuhkokuume.Enää ei lähdetä uimaan extempore,syödä kolmea jäätelöä päivässä,mutta ei myöskään enää hikoilla yöllä ja pelätä päivällä auringonpistosta.Nyt odotetaan räntää,lunta ja flunssakierrettä.Tervetuloa syksy,välissä joulu ja siitä suoraan ensi kesään,kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti