Pornopenkinpäällisillä Kiuruvedelle!

Minulla ei ole ollut kovin montaa omaa autoa elämässäni.Mutta yksi oli aivan ylitse muiden.Punainen pieni paholainen,joka palveli minua  monta vuotta eikä koskaan jättänyt tien päälle.Siinä oli alkujaan viininpunaiset ja ihanan karvaiset penkinpäälliset,sellaiset pornopenkinpäälliset.Jouduin niistä vain melko pian luopumaan,kun ei apsin asemalla ihan jokaiselle tuijottajalle viitsinyt selittää,että märkä läntti housuissa ei ollut pissaa vaan hikeä.Seuraavaksi ne ihmettelivät,että miksi ja lopputulos oli,että Pena,Repa ja Sirkka Heinolasta ihastelivat konkreettisesti noita pornoja punaisia päällisiä.Suurimmille ihailijoille kerroin,että Biltemasta saa itsellekin sellaiset sekä karvaisen ratinlämmittimen,punaisena myös.Ratin kuoresta jouduin myös luopumaan,sillä se alkoi haista harmaiden mies-avokkaiden sukkahielle ja vaikka siihen olikin mukavampi hakata tyhmää päätään kuin paljaaseen rattiin,voitti pieni kuhmu päässä,kuin avokashiki nenässä monta päivää.
Se oli jopa minun mielestäni maailman helpoin peruuttaa taskuparkkiin eikä sen taskuparkkeeraminen kestänyt minulla kuin 15 minuuttia.Jumalatonta farmari laivaani en edes yritä taskuun.Kerran koitin ja kiviseen pylvääseen tömähdin plus että veivaamiseni kesto oli yli 20 minuuttia.Olen kyllä mielestäni ihan hyvä kuski,mutta peruutustaidoissa voittamaton.Autokoulussa peruuttaminen kuului minulla aivan joka tuntiin,harjoitushan tekee mestarin.En tiedä johtuiko se autokoulun opettajan viisaudesta vai mistä,mutta vielä neljätoista vuotta myöhemminkin olen huolellinen ja käytän esim.taskuun peruuttamiseen 20-30 minuuttia.Pienten mökkiteiden peruutus käy pientareiden kautta,kun en halua kuluttaa renkaita kovalla ja kivisellä tiellä.Joskus olen antanut auton kylkien maistaa orapihlaja-aitaa ja takapuskurin koskettaa muutaman tuntemattoman auton nokkaa.Autostahan pitää pitää hyvää huolta,minä ainakin huomioin omaani monellakin eri tavalla,peruutus on vain yksi niistä.

Vuoden -89 Suzuki swift.Mahtava kärry vei ainostaan vajaa neljä litraa sadalle bensaa,yhtä kertaa lukuunottamatta kiisi kaikista katsastuksita läpi ja tavaratilaan mahtui helposti neljän ihmisen matkatavarat viikoksi.No,ei sillä kai koskaan neljää ihmistä matkoille lähtenyt,mutta minä ja ystäväni kaksin kyllä vastasimme matkatavaroiden määrässä neljää.
Me kun lähdimme mummoni luokse Pohjois-Savoon,neljänsadan kilometrin matka Suzukilla kesti keskimäärin seitsemän tuntia.Punainen paholainen kiihtyi kuin kiihtyikin nelosvaihteella juuri hieman yli 90 ja tuulisella säällä sai pitää kaksi käsin ratista kiinni ettei raukka olisi heilahtanut ojaan selälleen.
Toki niihin matkoihin sisältyi usein myös uimareissuja matkalla vastaan tulleissa uimapaikoissa,lähes kaikkien liikenneasemien valikoimien tutkailua,muutamia kahvitaukoja ja ruokailuhetkiä.Autossani oli toki radio,mutta se ei toiminut.Edes tällaiset seikat eivät matkantekoa sillä vähentäneet ja kekseliäät matkalaiset ratakaisut oivalsivat.Löysin vanhan cd/kasetti soittimen,pattereilla toimivan.Nakkasin sen kerran erästä mummola reissua varten autoon,repsikan lattialle.Ystäväni toi cd:t ja c-kasetit,hän sai toimittaa dj:n virkaa minun tomiessa ansioituneena suzuki kuskina matkan ajan.

Siinä sitten Ruutanan Shellin kohdalla,huomasimme että vanhat patterit olivat vuotaneet soittimen koteloon ja ystäväni leathermanilla sotkua putasasi ja kaiveli.Tuon Macgyver hetken tuoksinnassa,olimme juuri ajaneet Shellin ohi,kun poliisi-setä viittilöi ajamaan pientareelle.Siinä sitten sekunnissa mietittiin leathermanin laillisuus ja laskettiin illalla juodut oluet.Poliisi halusikin vain nähdä ajo-korttini ja rekisteriotteen.Ei vienyt puukkoa laittomana eikä kirjoittanut sakkoja liian kuluneista renkaistani.Toivotteli vain hyvät matkat ja sivusilmällä vilkuili kannettavan cd-soittimen tilaa,ei kuitenkaan rohjennut siihen puuttua.

Kuumilla kesäilmoilla,ilmastointia hoiti molempien puolien avoimet ikkunat ja vähä pukeisuus.
Kerran aiheutimme jonkin sortin vaaratilanteen tietämättämme,kun uimasta hyppäsimme swiftiin vain bikinit päällämme.Ajatuksena oli,että märät bikinit ja auki olevat ikkunat viilentävät pidempään. Muutama ohi ajanut venäläisrekka heittelehti hetken mennessään,kunnes sytytyslamput meillä syttyivät.
Vauhtia meillä, kun oli rekkoja vähemmän ja näkyvyys ylhäältä hytistä pieneen swiftiin,kuin näsinneulasta näsijärveen,oli himorahtareilla ilmeisimmin pakko ohittaa ettei vauhti hyydy ja bonuksena vauhdin sotki meidän asusteet etupenkillä.En tiedä olisiko siitä pitänyt olla pahoillaan,kun pyytämättä ja yllättäen niin paljon huomiota sai,mutta luojalle kiitos etteivät bikinit aiheuttaneet kolaria.

Suzukini oli myös oikea poliisi magneetti.Olihan se hyvässä kunnossa ja luotettavalla kuskilla varustettu.Ei siis lainkaan ihme,että se ohjattiin kaikkiin ratsioihin ja joskus sitä haluttiin ihailla aivan yksityisesti tien sivussa.Kyllähän se omistajassaan suunnatonta ylpeyttä herätti.
Eräänkin kerran ajelin iltavuorosta kotiin ja ihmettelin,kun lähes koko matkan kintereilläni roikkui mustamaija.Taustapeiliä vilkuilin ja odotin koska tien sivuun ohjataan.Melkein kotia asti sinivuokot seurasivat ja yhtäkkiä katosivat.Jälkeen päin kuulin,että toinen poliiseista oli työkaverini mies ja hän oli rekisteritiedot selvitettyään tunnistanut minut.Oli kuulema työparilleen vakuutellut,ettei pysäytykseen olisi syytä.No tiedä häntä,eivät he nähneet auton sisään,olisin yhtä hyvin voinut tehdä siellä manikyyriä, parsia rikkinäisiä villasukkia tai huudella lattialle heitettyyn puhelimeen.

Suzuki oli minulle enemmän kuin auto.Se oli kaveri.Kaveri joka antoi rattiaan vasten itkeä sydänsuruja,kaveri joka vei lapsuuden kotiin,kun ikävä iski,vaikka keskellä yötä tai ukkosella.Suzuki pelasti ystäväni kesken kaameiden treffien,sellaisten joissa ainoa romanttinen asia oli kynttilä ja ruusu.Toinen niistä keinotekoinen.Sellaisten joissa tuijotettiin Kauniiden ja rohkeiden lailla minuutteja ja hiljaa,mutta kaunareiden lailla, tuijottelussa ei ollut romantiikkaa saati intohimoa.Siinä vain tapettiin aikaa tuijottelemalla ja mittailemalla toisen ulkoisia virheitä,kyytiä odotellessa.Suzuki vei lääkäriin,kun sairastui niin ettei kävellä jaksanut ja siellä pystyi jopa nukkumaan.Suzuki ei koskaan pettänyt eikä jättänyt.
Minä silti tein sille karhun palveluksen,kun jouduin myymään niinkin heppoisesta syystä,kuin perheen perustaminen,samanlaiset tuulipuvut,farmari-auto ja koira.Tosin koiran tilalla meillä on kaksi kissaa.
Toivon sydämeni pohjasta,että swift on anteeksi minulle antanut ja palvelee uutta omistajaansa yhtä uskollisesti kuin minua ja ystäviäni,eikä puhu selkäni takana pahaa farmaristani tai samanlaisista tuulipuvuista!